Inari Fernández, 43, tajusi avioeronsa jälkeen miksi monissa avioliitoissa on huonoa seksiä

Vierailija kirjoitti:

Kiva jos puoliso olisi kanssani 20 v ja julistaisi sen jälkeen että seksimme oli kauheaa ja ihanaa paneskella ympäriinsä. 

Tämäpä juuri! Eksä ja lasten isä on kutistettu huonoksi sänkykumppaniksi kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Voiko toista enää enempää nolata? Vaikka luultavasti kirjassa on jotain liibalaabaa myös eksän hyvistä puolista, niin julkisuuteen ja otsikoihin päätyy vain tämä surkea seksi. Ja harva sitä kirjaa lukee. Kuulostaa kyllä kostolta, onkohan mies pettänyt?

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tuohon vapautumiseen aina se että toitottaa siitä koko maailmalle. Miksi?

Tavoitteena tehdä toiset naiset kateellisiksi, ehkä ?

Alkaa jo pelottamaan tämä vapautuneuden naisten jatkuva invaasio.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, ettei sitä seksiä koskaan voida harrastaa avioliitossa? Aina sama virsi. Seksuaalisuuden löytäminen ja vapautuminen alkaa vasta eron jälkeen. 

Tottakai sitä seksiä on avioliitossa. Itse erosin keski-iässä 20 vuoden avioliitosta. Kun tapasin nykyisen mieheni tajusin, että ex-avioliiton seksi oli ollut täyttä kuraa. 20 vuotta mekaanista jyystöä juuri silloin kun ex-mies vaati. 

 

Nykyisen miehen kanssa heiluu peitot ja kattolamput ja himoitsen häntä. En tiennyt ex-liitossa että tällaistakin voi olla. 

Sitten olit ilmeisesti kasvanut pullossa. Etkö seurannut muuta maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tällaiset naiset vähän säälittäviä. Mutta kukin eläköön kuten tykkää mutta julkisen lynkkaamisen voisi lopettaa 

Jatkuu niin kauan kunnes katuu, nöyrtyy ja oppii.

Ehkä inkvisition kirkkoisät ja tietyn kulttuurin edustajat ovatkin olleet koko ajan oikeassa naisten pelottavasta seksuaalisuudesta mikäli se päästetään vapaaksi. Seuraukset voivat olla kammottavat.

Minä luulen että exän kans seksi ollut hyvää, ja itse koheltanut ja mies jätti, nyt sitten kirjallaan yrittää kostaa jotenki .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi nyt. Lapissa asuu tyyliin 40 sinkkumiestä ja tuo on käynyt panemassa kaikki?

Veikkaan, että melko lailla enemmän löytyy kuin 40. 

Kyllä löytyy. Muutin Lappiin keskelle korpea ja erehdyin tekemään Tinder-tilin. Vuorokaudessa 200 tykkäystä. Suljin tilin vähin äänin. Parempi omassa rauhassa kuin kahlata niitä matcheja läpi. Löytyy jos on löytyäkseen oikeasta elämästä ei Tinderistä.

Tuleeko nykyään matcheja jos ei itse ole myös niitä sydämiä painellut? En ole vuosiin ollut Tinderissä, mutta aikanaan olin melko valikoiva ja osumat jäivät vähiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tuohon vapautumiseen aina se että toitottaa siitä koko maailmalle. Miksi?

Tavoitteena tehdä toiset naiset kateellisiksi, ehkä ?

Kateelliseksi mistä? Siitä, että jakaa toosaa ympäri Lappia?

Mulle ero tuli täytenä pommina ja mies jätti todella kylmästi. Ei ollut seksi mielessä erouutisen jälkeen koska mun sydän ja koko maailma räjähti ihan pirstaleiksi. Edelleen yli kaksi vuotta myöhemmin keräilen itseäni kasaan. Ero ja miten mies sen hoiti jätti muhun todella syvät arvet. En tiedä pystynkö enää luottamaan yhteenkään mieheen parisuhdemielessä enkä enää usko rakkauteen. En usko, että mua voi yksikään mies rakastaa. Niin suuren tuhon exän teko teki. Exä toki porskuttaa elämässä eteenpäin, jättäen taakseen ihmisraunion.

Tinderissä olen ollut muutaman kerran ja todennut, että nettideittailu ei ole mun juttu. Mulle on todella suuri kynnys lähteä tapaamaan täysin tuntematonta ihmistä ja sitten miehet vielä painostaa nopeaan tapaamiseen. Kaksilla treffeillä olen ollut ja todennut, että ei kiitos. Saati, että pitäisi tuollaisten randomien kanssa harrastaa seksiä! Tajusin eron jälkeen, että vaikka mulla on ollut nuorena yhden illan juttuja niin ne ovat olleet miesten kanssa jotka tiesin edes jotenkin entuudestaan. Ei siis ketään täysin tuntemattomia joiden kanssa olisin lähtenyt heti panemaan. Ei musta ole sellaiseen. 

Seksisuhde mulla on nyt, mutta sekin miehen kanssa jonka olen tuntenut jo kauan. 

Mä olen miettinyt kirjan kirjoittamista erään vaikean suhteeni pohjalta. Ei mitään seksihurjastelua vaan omia ajatuksia ja tunteita sekä todellisia ja fiktiivisiä tapahtumia. Sitä ahdistusta, surua yms. mitä vaikea suhde tuo. 

Tätä ketjua lukiessa olen kuitenkin alkanut epäröidä. En halua oman kirjan kohdalla tällaista hyökytystä kirjaa ja mua kohtaan. Kirja olisi mun tunteiden purkamista. Olen ollut todella syvissä vesissä ajatusteni kanssa enkä kaipaa siihen päälle vielä sitä, että mun tunteita alettaisiin vähättelemään, pilkkaamaan jne. 

Inarin kirjaa en ole lukenut tai kuunnellut ja tuskin niin teenkään, joten en osaa sanoa minkälaista kieltä hän käyttää. Joistakin viesteistä tässä ketjussa kuitenkin selviää, että tekstinsä on lapsellista ja teinimäistä. Teksti kuulemma kaukana laadukkaasta. 

Mites hopo masa

Tuo Inari vaikuttaa livenä hyvin keskenkasvuiselta ja itsekeskeiseltä. Jaksaa olla läsnä keskustelussa sen aikaa kun keskustelu liittyy häneen itseensä. Muiden aiheiden kohdalla pepsodent-ilme jähmettyy ja hän vilkuilee ympäristöä hakien kokoajan uutta keskustelukumppania. Ehkä hakee jatkuvasti kontaktia, josta voisi parhaiten saada hyötyä/näkyvyyttä. Tympeä fiilis jäi. Yksillä messuilla tapasin viime vuonna.

Perus stadilainen 

Moni näistä asioista yksittäisenä lienee OK, jotkut eivät, mutta kun ne laitetaan aikajanalle pistää kyllä miettimään. Ulkomaalainen puoliso, somejulkisuus, perheensä julkaiseminen somessa, muutto perheenä keskelle ei mitään, ero, välien katkaiseminen äitiin ja siskoon, someavautumiset, kirja, ex-puolison ja samalla lasten nolaaminen julkisesti...millaisethan ovat välit isään? Liekö katkennut isäsuhde jo aiemmin tai jos se on edelleen hyvä niin voi myös kysyä millainen on ollut oman kodin malli.

Aikamoista impulsiivista ylä- ja alamäkeä muista, erityisesti läheisistä välittämättä. Missä mielenrauha? Toivottavasti tällainen on yksittäistapaus, eikä leviä. Laiskuus, nautintohaluisuus ja tietoisuus omista oikeuksista vastuu itsestä ja muista unohtaen tuhoaa kyllä yhteiskunnan ja tasa-arvon vääjämättä. Jäljelle jää vastuu itsestä. kenen laulua lauletaan

Vierailija kirjoitti:

Lapset varmaan ylpeitä.

Meidän Ilari tyydytti teidänkin isän.

Tais olla isänsä häissä vaikka äskettäin haukku hänet somessaan, kun isä ei halunnut kirjan julkkareihin. Mielialat vaihtuu tiuhaan

Vierailija kirjoitti:

Moni näistä asioista yksittäisenä lienee OK, jotkut eivät, mutta kun ne laitetaan aikajanalle pistää kyllä miettimään. Ulkomaalainen puoliso, somejulkisuus, perheensä julkaiseminen somessa, muutto perheenä keskelle ei mitään, ero, välien katkaiseminen äitiin ja siskoon, someavautumiset, kirja, ex-puolison ja samalla lasten nolaaminen julkisesti...millaisethan ovat välit isään? Liekö katkennut isäsuhde jo aiemmin tai jos se on edelleen hyvä niin voi myös kysyä millainen on ollut oman kodin malli.

Aikamoista impulsiivista ylä- ja alamäkeä muista, erityisesti läheisistä välittämättä. Missä mielenrauha? Toivottavasti tällainen on yksittäistapaus, eikä leviä. Laiskuus, nautintohaluisuus ja tietoisuus omista oikeuksista vastuu itsestä ja muista unohtaen tuhoaa kyllä yhteiskunnan ja tasa-arvon vääjämättä. Jäljelle jää vastuu itsestä. kenen laulua lauletaan

Tulee mielikuva epävakaasta persoonasta. Kaikki on kovin mustavalkoista  

Vierailija kirjoitti:

Tais olla isänsä häissä vaikka äskettäin haukku hänet somessaan, kun isä ei halunnut kirjan julkkareihin. Mielialat vaihtuu tiuhaan

Epävakaa? Siihen myös liittyy usein tietynlaista lapsellisuutta

Luen tuota kirjaa, ja jestas. Kohtaus,vjossa Camilla kirjoittaa prätkä miehelle vihaa uhkuvan kirjeen. Oikeastikko keski-ikäinen, aikuinen ihminen kirjoittaa kirjaan tuollaisen teinikohtauksen? 

Tuokin kohtaus on kuin Inarin omasta elämästä, omaa tuskaa ja vihaa. 

Kuten kyllä kaikki muukin kirjassa, kuolleita eläimiä ja kuolleita kaloja ja kauramaitoa myöten. Kaikki on Inarin omaa mielipidettä ja mieltymyksiä. 

En ihmettele, että välit äitiin ja siskon katkesivat. Kirjan kuvaus äitihaavasta kuulostaa niin ikään Inarin omalta katkeruudesta.

Ai niin, olen lukenut yli 200 sivua, enää kuutisenkymmentä jäljellä. 

Kirja ei ole muuttunut paremmaksi, eikä se oikein vastaa mielikuvaa ihanisra seksiseikkailuista, kuten aloituksen tekstissä kehuttiin. Päinvastoin nytkin roikkuu siinä prätkä miehessä. Hirveä katkeruus on myös poromiestä kohtaan ja sitä lätkä miestä. Norjalaiselle se ei antanut edes. Todella omituinen kirja, jossa ei varsinaisesti kerrota upeista seksiseikkailuista, kuten kirjoittaja kuvittelee, vaan keski-ikäisen naisen kipuilusta eron jälkeen. Ihan kuin joku aiemmin kommentoi, että haluaisi omat traumansa ja kokemuksensa purkaa kirjaksi. 

Huono ajatus, sillä tuollaisenaan se ei toimi. Niille, jotka ovat vastaavan vaiheen eläneet, aiheet on aika itsestään selvyyksiä. Eikä kukaan jaksa toisen teinimäistä elämäntuskaa lukea.

Sinänsä vaikkapa tinderissä tavattuja hahmoja tai tarinoita voi käyttääkin esimerkiksi dekkarin hahmoina. Mutta kuten sanoin, tällainen kerrontatyyli on vain loputtoman tylsää ja mitään sanomatonta. Kuin päiväkirja.