Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa 3-vuotiaan päiväkotiin laitto
06.09.2025 |
Mietin päivittäin pitäiskö vaan ottaa lapsi vielä takaisin kotihoitoon ja keskittyä käymään vain mm. seurakunnan päiväkerhossa, jossain harrastustoiminnassa jne. Lapsi sinänsä kyllä on viihtynyt päiväkodissa, toki nyt on aloiteltu varsin lyhyillä päivillä vasta, ensi viikolla 6 tuntisia päiviä sitten. Jotenkin tuo laitosmaisuus kammoksuttaa mua, kotona on niin erilainen tunnelma. Aamuisin ollaan saatu herätä rauhassa ja tehdä kaikki kiireettömästi. Nyt täytyy vahdata kelloa että keretään oikeaan aikaan paikalle ja rentous on kaukana. Toki ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko ruveta harjoittelemaan enemmän sitä ryhmässä oloa, mutta onko sen aika ihan vielä. Työni mulla on mahdollisuus tehdä ns virka-ajan ulkopuolella, toimin yrittäjänä. Niin tähänkin asti on toimittu. Taivuin oikeastaan muiden painostuksen alla (puoliso, lapsen mummu jne...) kun hain päiväkotipaikkaa. Nyt on oikeasti alkanut kaduttaa, koska viihdyn lapsen kanssa ja keksin kaikkea kehittävää tekemistä lapsen kanssa. Mun mielestä oman lapsen seura on niin viihdyttävää, etten koe tarpeelliseksi "dumbata" häntä vieraiden hoidettavaksi pois mun silmistä. Vaakakupissa kyllä painaa sekin, jos lapsi viihtyy tuolla; voinko evätä häneltä siellä oloa... Onko vastaavia kokemuksia, miten ootte toimineet?
Kommentit (63)
Kyllä tuollaisesa tilanteessa kuuluu kuunnella sitä puolisoa (ja myös mummua, jos tämä on esim. ollut paljon mahdollistamassa kotihoitoa). Se ei ole painostukseen taipumista vaan normaalia kompromissia elämässä. Et ole kasvattamassa yksin tätä lasta.
Vaikka sinä jaksaisit läpsystä vaihto -elämää (ensin puoliso töissä virka-ajan ja sitten sinä töissä sen jälkeen) niin se on kohtuuton vaatimus puolisolle. Eihän sinä tuossa vain omasta arjesta päätä missään nimessä. Lapsella on myös oikeus siihen, että isä ei väsy hoitamaan iltaa yksinään.
Ja 3-vuotiaalle voi pitää vaikka joka perjantain kotipäivänä. Ei ole pakko pitää päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä pointti= nyt ehdit tekemään yrittäjäntyösi lapsen päivähoidon aikana, joten sinulla jää illat aidolle yhteiselolle. Ei tartte vilkuilla sähköposteja tai imuroida taloa silloin kun lapsi on kotona.
Esim minun lapsillani oli päiväkodissa noin neljävuotiaasta asti paras ystävä, jonka ystävyys jatkui vuosia kunnes lähtö eri kouluun sitten pikkuhiljaa vei lapset eri teille. Mutta synttäreille kutsuttiin vielä vuosi tai pari.
Päiväkoteja on varmasti erilaisia, mutta lasteni päiväkodissa oli pysyvyyttä ja rauhallinen tunnelma, ja samat mukavat hoitajat vuodesta toiseen. He tunsivat lapseni. Se oli asia jota alkoi vuosien aikana arvostaa, vaikka alkuun kirpaisi se tunne, että tulevat minun tontilleni.
Hirveän vaikea nähdä miten vuosikaudet askartelua ja leikkipuistoilua äidin kanssa olisi parempi lapselle. Ja puhun nyt siis nimenomaan isommista leikki-ikäisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että sentään näitä tynnyrissä kasvattajia. Muista kääriä lapsi pumpuliin myös.
Päiväkodissa lapset kyllä viihtyy. Oppii siellä asioita, ei niitä kotona opita. Siellä on kavereita ja puuhaa, kaikkea sellaista mitä et pysty tarjoamaan.
Annatko konkreettisen esimerkin siitä puuhasta mitä en pysty tarjoamaan? Askartelua, kirjojen lukemista, kirjaimien ja numeroiden opettelua, kotiaskareiden tekoa, metsäretkiä, sisä- ja ulkoleikkipuistoissa vierailu, jne ; tätä kaikkea ollaan tehty yhdessä kotona ja lapsi on kehittynyt varsin hyvin. Seuraa on saanut päiväkerhosta. Ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko alkaa opetella enemmän ryhmässä toimimista, sitä en voi tarjota, mutta kysyinkin näkökulmia onko oikea ikä 3 vai esim. 5 jolloin olisi viskaritoimintaakin.
Helpompi päästä ryhmään ja ryhmässä olon tavoille jo nyt. Esimerkiksi juuri pari-kolme päivää viikossa.
Ota pois, luota vaistoosi. Mun lapsi aloitti.päiväkodissa 1,5v. Kun oli 5v meille syntyi vauva. Kaikki sanoi, että kannattaa jatkaa päiväkodissa, kun on tuttu paikka, päivärytmi, kaverit jne. Ei ainakaan tuossa kohtaa, vuosi ennen eskaria, missään nimessä kannata lopettaa päiväkotia. Itse ajattelin, että lapsi on vielä pieni ja nyt jo joutunut käymään vuosia tuota laitostouhua. Ja olisiko "välivuosi" nyt niin paha. Otin lapsen kotiin vuodeksi. Kyllä hän seurakunnan kerhon sitten aloitti kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi tavattiin muita lapsia paljon. Eskariin mennessä oli tuttuja päiväkoti ja kerhoajoilta, sekä niitä lapsia joiden kanssa oli muuten leikkinyt. Ryhmät sekoitetaan joka tapauksessa. Ei nykyään ole työpaikoillakaan sellaista pysyvyyttä, että aina oltaisiin samojen tyyppien kanssa välttämättä edes vuotta. On vuorotyötä, pätkätyötä yms. Ryhmäytyä ja rytmiä lapsi ehtii elämänsä aikana kyllä ihan riittämiin myöhemminkin. Vieläkin lämmöllä muistamme tuon vuoden. Lapsi on nyt 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodista löytyy kavereita, jos kotona ei ole ketään. Pidä lyhempinä päivinä niin kerkeät itse puuhata myös lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että sentään näitä tynnyrissä kasvattajia. Muista kääriä lapsi pumpuliin myös.
Päiväkodissa lapset kyllä viihtyy. Oppii siellä asioita, ei niitä kotona opita. Siellä on kavereita ja puuhaa, kaikkea sellaista mitä et pysty tarjoamaan.
Annatko konkreettisen esimerkin siitä puuhasta mitä en pysty tarjoamaan? Askartelua, kirjojen lukemista, kirjaimien ja numeroiden opettelua, kotiaskareiden tekoa, metsäretkiä, sisä- ja ulkoleikkipuistoissa vierailu, jne ; tätä kaikkea ollaan tehty yhdessä kotona ja lapsi on kehittynyt varsin hyvin. Seuraa on saanut päiväkerhosta. Ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko alkaa opetella enemmän ryhmässä toimimista, sitä en voi tarjota, mutta kysyinkin näkökulmia onko oikea ikä 3 vai esim. 5 jolloin olisi viskaritoimintaakin.
Et pysty opettamaan esimerkiksi jonotusta, oman vuoron odottamista, toisten lasten huomiointia yms. asioita on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua kaduttaa, ota lapsesi pois päiväkodista. Lapsi on sinun lapsesi ja sinä päätät.
Päiväkoti on laitos, jossa on tarkka rytmi. Siellä on yleensä liikaa lapsia suhteessa aikuisten määrään. Myös meteliä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että sentään näitä tynnyrissä kasvattajia. Muista kääriä lapsi pumpuliin myös.
Päiväkodissa lapset kyllä viihtyy. Oppii siellä asioita, ei niitä kotona opita. Siellä on kavereita ja puuhaa, kaikkea sellaista mitä et pysty tarjoamaan.
Annatko konkreettisen esimerkin siitä puuhasta mitä en pysty tarjoamaan? Askartelua, kirjojen lukemista, kirjaimien ja numeroiden opettelua, kotiaskareiden tekoa, metsäretkiä, sisä- ja ulkoleikkipuistoissa vierailu, jne ; tätä kaikkea ollaan tehty yhdessä kotona ja lapsi on kehittynyt varsin hyvin. Seuraa on saanut päiväkerhosta. Ymmärrän että jossain vaiheessa on pakko alkaa opetella enemmän ryhmässä toimimista, sitä en voi tarjota, mutta kysyinkin näkökulmia onko oikea ikä 3 vai esim. 5 jolloin olisi viskaritoimintaakin.
Et pysty opettama
En ole ollut päiväkodissa, mutta perhepäivähoidossa ja mummolla hoidossa. Jonottamisessa ei ole ollut ikinä ongelmaa. Koulussakin osasin käyttäytyä:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua kaduttaa, ota lapsesi pois päiväkodista. Lapsi on sinun lapsesi ja sinä päätät.
Päiväkoti on laitos, jossa on tarkka rytmi. Siellä on yleensä liikaa lapsia suhteessa aikuisten määrään. Myös meteliä on paljon.
Lapsi on sekä isänsä että äitinsä lapsi, haloo! Isää tulee kuunnella, ja toki myös lapsen kanssa aikaa viettävää lähipiiriä. Isovanhemmalle voi olla kova kynnys sanoa, että uupuu lapsen kanssa.
Jos aloittaja tekee myös yrittäjän töitä, hoitovastuu on väistämättä myös muilla kuin hänellä. Heidän jaksamisensa on huomioitava.
Voit tietenkin ottaa lapsesi vielä kotihoitoon. Kyse on sinun lapsestasi ja sinä päätät. Itse sanoisin, että 3v voi sitä paitsi vielä paljon paremmin kotona, jos on välillä kuitenkin tarjolla myös lapsiseuraa. Isommat leikki-ikäiset eli n.4-5-vuotiaat alkavat jo kaivata enemmän oman ikäisten seuraa ja viihtyvät siksi yleensä hyvin päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kyllä ihmettelen tätä perhepäivähoidon ihannointia. Kun katsoo perhepäivähoitajia jotka kuljettavat yleensä noin neljää 1-4-vuotiasta, niin onhan sen oltava ytimeltään hyvin organisoitua ja jämptiä sen toiminnan, että se onnistuu. Ja kukaan, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu suljettujen ovien takana.
Useimmat hoitajat ovat varmasti hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ihan normaali ahdistus tilanteesta. Usein äidit kärsivät päivähoidon aloittamisesta enemmän, kuin lapset. Kolmivuotias alkaa jo kaipaamaan seuraa, kavereita ja ohjattua toimintaa. Jos hän vihtyy siellä, niin anna olla vaikka 3 päivää viikossa.
Jos pieni lapsi viihtyy paremmin laitoksessa kuin kotona äitinsä kanssa, jotain on ehkä vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäi kesken. Ja vaikka mitään retkiä yms ei olisikaan, niin tulin niin onnelliseksi pelkästään siitä että lapsi oikeasti haluaa nyt mennä tuonne nykyiseen päiväkotiin ja ikävöi hoitajia ja päiväkotikavereita myös lomalla. Hoitajat ainakin vaikuttavat tykkäävän lapsista ja ovat meille vanhemmillekin ystävällisiä. T.36
Niin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Esim minun lapsillani oli päiväkodissa noin neljävuotiaasta asti paras ystävä, jonka ystävyys jatkui vuosia kunnes lähtö eri kouluun sitten pikkuhiljaa vei lapset eri teille. Mutta synttäreille kutsuttiin vielä vuosi tai pari.
Päiväkoteja on varmasti erilaisia, mutta lasteni päiväkodissa oli pysyvyyttä ja rauhallinen tunnelma, ja samat mukavat hoitajat vuodesta toiseen. He tunsivat lapseni. Se oli asia jota alkoi vuosien aikana arvostaa, vaikka alkuun kirpaisi se tunne, että tulevat minun tontilleni.
Hirveän vaikea nähdä miten vuosikaudet askartelua ja leikkipuistoilua äidin kanssa olisi parempi lapselle. Ja puhun nyt siis nimenomaan isommista leikki-ikäisistä.
Mikä siinä askartelussa ja leikkipuistoilussa äidin kanssa on niin traumatisoivaa? Miksi päiväkoti olisi ehdottomasti parempi?
Vierailija kirjoitti:
Joskus kyllä ihmettelen tätä perhepäivähoidon ihannointia. Kun katsoo perhepäivähoitajia jotka kuljettavat yleensä noin neljää 1-4-vuotiasta, niin onhan sen oltava ytimeltään hyvin organisoitua ja jämptiä sen toiminnan, että se onnistuu. Ja kukaan, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu suljettujen ovien takana.
Useimmat hoitajat ovat varmasti hyviä.
On se päiväkotikin suljettujen ovien takana. Ja aivan liikaa levottomia lapsia siellä ja yleensä liian vähän henkilökuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin hirveästi päiväkodista onko "laitosmainen" vai ei. On käytännössä tuurista kiinni millainen johtaja ja hoitajat.
Meillä lapsi oli pari vuotta yksityisessä päiväkodissa joka oli kyllä ihan kaamea paikka. Hoitajat eivät tervehtineet minua eivätkä lasta aamuisin, toisen ryhmän hoitaja haukkui lapsia eikä välittänyt vaikka vanhemmat kuulivat. Päiväkoti mainosti panostavansa ulkoiluun ja luontoon, mikä tarkoitti sitä että kerran viikossa kävivät päiväkodin takana olevassa metsässä pyörimässä ja hiihtivätkin talvella siinä pihalla ympyrää.
Kun viimein vapautui paikka kunnallisesta, niin se ero oli kyllä mieletön. Hoitajat on mukavia ja tekevät monta kertaa viikossa retkiä lähipuistoon, rannalle, kirjastoon, luontopoluille yms. Saavat myös tehdä puutöitä ja talossa on myös kunnon jumppasali.
Kuulostaa aika rankalta retkeillä monta kertaa viikossa lähipuistoon, rannalle, kirjastoon, luontopoluille yms. Kyse on pienistä lapsista, haloo!
En lukenut kaikkia, mutta kannatan 3-vuotiaan kotonaoloa. Menee pk. kun on jo reilusti 4- tai 5- vuotias. Viettäkää rauhallisia kotipäiviä ja siihen seurakunnan kerhot. Tai lisäksi se harrastus.
Pysyy terveempänäkin kotihoidossa. Kuitenkin hän on pieni niin vähän aikaa ja lapsi kasvaa nopeasti. Kun sinulla nyt on hyvä mahdollisuus olla hänen kanssaan kotona niin käytä se mahdollisuus. Pidä oma pääsi äläkä kuuntele muitten painostusta kun itsekin pidät rauhallisesta elämästä. Kyllä sitä kiirehtiä ehtii myöhemminkin.
Pohdi asiaa teidän kummankin kannalta. Onko lapsi päiväkodissa onnellinen? Onko saanut kavereita? Pystytkö tekemään työsi paremmin, kun lapsi on välillä päiväkodissa? Ja anna kokonaisuuden päättää, miten teet.
Minä olen hoitanut kaikki kolme lasta kotona. He menivät "ryhmäytymään" seurakunnan kerhoon ja sen jälkeen sitten eskariin ja koulutielle. Tämä ratkaisu oli meille paras, etenkin kahden nuorimman kanssa, joista toinen oli valtavan ujo ja toisella oli valtavasti allergioita ja puheen kanssa haasteita. Pystyin siis olemaan heidän tukenaan haasteiden läpi, joten eskariin meni lapsi, joka oli voittanut ujoutensa ja lapsi, jonka puhehaasteet olivat historiaa, kun äiti ja puheterapeutti onnistuivat.
Lapset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet. Tunnet oman lapsesi ja näet, onko hänen kannaltaan parempi olla päiväkodissa vai kotona. Mitä olen kuullut ystävien kokemuksia lasten hoidosta päiväkodissa siinä iässä, niin meillä tehtiin monipuolisemmin asioita kotona, mutta tämä riippuu aivan varmasti valtavasti, eri päiväkodeissa ja eri päiväkotien ryhmissä on suuret erot.
Jäi kesken. Ja vaikka mitään retkiä yms ei olisikaan, niin tulin niin onnelliseksi pelkästään siitä että lapsi oikeasti haluaa nyt mennä tuonne nykyiseen päiväkotiin ja ikävöi hoitajia ja päiväkotikavereita myös lomalla. Hoitajat ainakin vaikuttavat tykkäävän lapsista ja ovat meille vanhemmillekin ystävällisiä. T.36