Onko tämä traumasta johtuvaa?

Olen ollut aina todella seksuaalinen ihminen. Siis oikeasti todella vahvasti. Melkein jopa addiktoitunut seksiin.

Nyt minulla oli viime kesästä tähän talveen eräs mies johon rakastuin täysin, en ole koskaan tuntenut niin vahvasti ketään kohtaan vaikka on ollut todella vahvoja tunteita ennenkin. Melkein vuosi pyörittiin yhdessä ja en kyllästynyt mihinkään hänen piirteeseen tai vikaan. Rakastin niitä. Nojoo vuosi on lyhyt aika mutta olen ennen jo parissa kuukaudessa kyllästynyt jos jätkä vaikka sotkee eikä siivoa jälkiään. 

No tämä mies alkoi etääntymään alkutalvesta ja hänellä ei ollut enää aikaa tavata usein. Puhui välillä eräästä työkaveristaan miten hän on osannut jotain jne. epäilykset alkoi soimaan.

Talvella sitten oli tilanne sellainen että mies pystyi näkemään kerran 1-2viikon aikana. Silloinkin vain yhden yön ja oli kuulema menoa. Sanoin hänelle mitä epäilen ja jätin miehen koska tilanne oli niin selvä.

(Nyt mies ja tämä työkaveri tapailevat eli olin oikeassa tuntiessani missä vika on)

Noniin eli sitten itse ongelmaan. Tämän eron jälkeen olin todella todella rikki, kuukauden ajan ahdisti niin paljon että rinnasta puristi, itkin aina kun olin hetkenkään yksin. Ajattelin että elämäni loppuu ja muita perus ero ajatuksia. Nyt olen huomannut että pääsin miehestä yli, en ikävöi tai ajattele häntä juurikaan. Mutta! Minulla ei tee tippaakaan mieli seksiä enää, ei yhtään. Jos joku mies vihjailee jotain niin melkein oksettaa. Melkein vihaan seksiä, tuntuu että kukaan ei ajattele mitään muuta. En myöskään tunne vetoa kehenkään ja kuljen jokapaikassa täysin omana itsenäni eli en laittaudu minnekkään kun ei kiinnosta miltä näytän ja toivon ettei kukaan mies tulisi juttelemaan.

Onko tämä ohi menevää? Koska ei ole mitään että haluaisin vain eksäni vaan en halua häntäkään enää. Oksettaa ajatuskin että olen pannut häntä. Voiko tällainen seksi viha johtua siitä että minulle tuli jokin trauma kun olin niin rakastunut ja mies ihastui toiseen? Kiinnostaisi tietää onko muille käynyt näin, mistä johtui ja menikö ohi?

Eikä johdu huonosta itsetunnosta, en syytä itseäni erosta enkä pidä itseäni huonona tai rumana.

Haluan myös olla vain kotona ja yksin. Ei huvita tavata ihmisiä varsinkaan miehiä koska aina tulee vihjailuja tai paskaa seksististä läppää. Tekisi mieli repiä munat irti. Silti vaan hymyilen ja naureskelen mukana.

En usko että olisin masentunut koska nautin asioista esimerkiksi lukemisesta ja auringosta ja ulkoilusta ja siivoamisesta. Silti haluan vaan olla yksin kokoajan. Nyt pitäsi pääsiäisenä mennä bileisiin ja ei kiinnosta yhtään. Ennen tykkäsin myös juhlia mutta tuon jutun jälkeen ei kiinnosta sekään. Tuntuu että olen muuttunut todella paljon mutta en ymmärrä mitä tämä on.