Lue keskustelun säännöt.
Merikapteeni (AMK)
08.01.2019 |
Poika on miettinyt merikapteeniksi hakemista...
Onko kellään kokemusta lähipiiristä millainen ammatti / mitä on odotettavissa tuolla alalla? Onko merimiehille tarvetta vielä 20 vuoden päästä vai korvaako automaattilaivat miehistöt?
Kommentit (38)
21/38
|
08.01.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä olen seilannut perämiehenä rahtilaivoilla tähän mennessä vajaat kolme vuotta, ja joku käsitys alasta on siinä ajassa muodostunut.
Merenkulkualallahan koulupudokkaiden määrä on todella korkea, ja suurella osalla koulutukseen hakeutujista on aivan väärä käsitys ja odotukset alasta.
Jo perämiehenkirjoihin tarvitsee vuoden ohjattua harjoittelua laivalla, ja kansipuolella se tarkoittaa lähes poikkeuksetta vuotta "nakkikoneena" joka ajaa ruostetta, maalaa ja pesee laivaa. Erityisesti monen päällystöharjoittelijan hymy hyytyy kun näkee mitä alan todellisuus on, kun laivalle tullessa annetaan haalarit ja lyödään levankiharja kouraan.
Sitten kun koulut on käyty ja sen pätevyyskirjan lopulta saa, on yleensä edessä vielä vuosien työskentely miehistöhommissa, ennen kuin mahdollisesti aukeaa perämiehen paikka. Itselläni kävi poikkeuksellinen tuuri, kun sain perämiehen paikan melko pian valmistuttuani. Aluksen päällikön hommista on turha edes unelmoida ennen ennen useiden vuosien työskentelyä alemmissa miehistö- ja päällystötehtävissä.
Kaikille tämä ala ei sovi ja hienoista titteleistä huolimatta tämä on kovaa työtä josta on hohto kaukana. Se kannattaa muistaa että lopussa kiitos seisoo, ja kaikki eteen tulevat "paskahommat" kannattaa tehdä nöyrällä asenteella ja hyvin. Päällystökoulutus ja -harjoittelu on kaikkea muuta kuin kiikarit kaulassa patsastelua, ja kannattaa varautua siihen, että laivoilla seilaaville vanhemmille ammattilaisille kippari- tai perämiesharjoittelija on kuin punainen vaate. Luulot otetaan kyllä pois heti kättelyssä.
Itse merityö on vastuullista, stressaavaa, kuluttavaa ja ajoittain yksinäistä. Lisänä vielä pitkät erossaolot läheisistä.
Korostan että alan koulutukseen liittyvät kokemukseni ovat perämiestason opinnoista, mutta varmasti pätevät pitkälti myös kippariluokalla.
Kunnianhimo on hyvä ominaisuus, ja ilman sitä kaikesta tulee vain keskinkertaista. Tällä alalla onneksi näkee jo muutaman harjoittelujakson jälkeen, vastaako alan raadollinen todellisuus kuvitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne palkkaa laivoille väen jostain Filippiineiltä riisipalkalla? Paitsi Viking line, joka palkkaa vain ahvenanmaalaisia.
Miehistöstä suuri osa on nykyään rahtilaivoilla filippiiniläisiä. Mutta kapteeneja tämä ei koske, sillä mikäli varustamo ottaisi filippiiniläisen kapteenin joutuisi se maksamaan jokaisessa satamassa luotsista. Tulee siis halvemmaksi palkata kapteeni joka osaa puhua suomea tai ruotsia ja voi saada vapautuksen luotsin käytöstä.
EU on kieltämässä filippiiniläiset merimiehet koska heidän koulutuksensa ei vastaa EU:n määräyksiä.
Eiköhän tähänkin joku ratkaisu keksitä.
Kyllä kokoomus keksii keinot, jotta halpatyövoimaa riittää jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne palkkaa laivoille väen jostain Filippiineiltä riisipalkalla? Paitsi Viking line, joka palkkaa vain ahvenanmaalaisia.
Ainakin suomalaisilla autolautoilla miehistö näyttää olevan suomalaista / ruotsalaista. Tiedä sitten maailmalla, mutta eikö tuommoset filippiiniläiset ja muut ole enemmän siellä tekevässä portaassa? Perämiehinä sitten on kouluja käynyttä porukkaa?
Viikkarilla ahvenanmaalaisia, Tallinkilla virolaisia. Aika pienet voi olla mahdollisuudet päästä autolautalle kapteeniksi. Vaan ainahan voi yrittää!
Noilla merikapteenin papereilla pääsee ilmeisesti päällystöön, tuskin kukaan pääsee suoraan kapteeniksi mihinkään?
AP
Merikapteeniksi opiskelu kestää harjoitteluineen noin kahdeksan vuotta. Ei sinne komentosillalle pääse ketään kirjekurssin suorittanutta vaan siellä pitää olla EU:n hyväksymän koulutuksen opiskelleet ihmiset. Monella perämiehelläkin on merikapteenin tutkinto. Yleensä puhutaankin laivan päälliköstä eikä merikapteenista kun puhutaan ammatillisessa mielessä. Toki risteilymatkustajille puhutaan laivan kapteenista kun puhutaan laivan päälliköstä koska komentosillalla on vähintään kaksi merikapteenin tutkinnon suorittanutta ihmistä.
Jos merilläolo alkaa olla vaikeaa esimerkiksi perheen vuoksi voi aina myös opiskella luotsiksi tai pyrkiä satamakapteeniksi. Oma setäni päätyi satamakapteeniksi koska hän sai vaimonsa kanssa perhettä ja siihen aikaan perheellisen elämä oli vaikeampaa ilman nykyajan yhteydenpitovälineitä. Vaimokin oli töissä samalla laivalla ennen äitiyslomalle jäämistään.
Pahinta merimiehen elämässä on tietenkin koti-ikävä jos on puoliso tai perhettä ja se, että joutuu olemaan työpaikallaan koko työpureman ajan. Pitää olla itse aktiivinen ettei elämä mene hytissä makaamiseksi. Laivoilla on oma kuntosali ja päivähuone, jonne Merimiespalvelu vaihtaa kirjoja ja filmejä.
Parasta on tietenkin se, että työ voi viedä mielenkiintoisiin paikkoihin. Nykyään satamapäivät ovat kovia työpäiviä mutta jos on tuuria niin voi viettää kolme tuntia maissa. Merimieskirkot ovat arvostettuja paikkoja koska siellä voi lukea kotikulmien lehtiä. Muutenkin merimiehillä on tapana tuoda mukanaan miehistön päivähuoneeseen kotoa lehtiä ja jos laiva seilaa sellaisella reitillä, jonka muonittajilta ei saa ruisleipää niin silloin viedään laivalle niin paljon ruisleipää kuin pystyy kantamaan.
Merimieskirkot majoittavat merimiehiä ja heidän perheenjäseniään edullisesti. Niiden ansioista voi viettää edullisen loman vaikka Lontoossa tai jossain muussa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä nyt muitakin laivoja kuin autolautat Itämerellä.
Rahtilaivat vievät suomalaisia vientituotteita maailmalle ja tuovat takaisin tullessaan ulkomaalaisia tuotteita Suomeen. Sen vuoksi suomalainen innovaatiopolitiikka on tärkeää suomalaisen merenkulun kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja kansainvälisesti arvostettu tutkinto. Myös automaation aikana tarvitaan merikapteeneita valvomaan automaatisoitujen alusten kulkua.
Kapteenin työ on muutakin kuin aluksen ajamista. Hän on aluksen päällikkö joka johtaa kaikkea aluksen toimintaa. Itseasiassa isoimmissa laivoissa kapteeni on vahtivapaa joka tarkoittaa sitä että kapteeni ajaa laivaa ainoastaan laiturista lähdettäessä ja satamaan tultaessa.
Hän on kuitenkin viime kädessä vastuussa kaikesta 24/7 työtörninsä aikana ja pitää olla valmis tulemaan komentosillalle vaikka alastomana saunasta kun tilanne niin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne palkkaa laivoille väen jostain Filippiineiltä riisipalkalla? Paitsi Viking line, joka palkkaa vain ahvenanmaalaisia.
Miehistöstä suuri osa on nykyään rahtilaivoilla filippiiniläisiä. Mutta kapteeneja tämä ei koske, sillä mikäli varustamo ottaisi filippiiniläisen kapteenin joutuisi se maksamaan jokaisessa satamassa luotsista. Tulee siis halvemmaksi palkata kapteeni joka osaa puhua suomea tai ruotsia ja voi saada vapautuksen luotsin käytöstä.
EU on kieltämässä filippiiniläiset merimiehet koska heidän koulutuksensa ei vastaa EU:n määräyksiä.
Eiköhän tähänkin joku ratkaisu keksitä.
Niin, filippiiniläisten pitää nostaa koulutuksensa taso ja vaatimukset EU:n standardeja vastaaviksi. Eihän Pietarin meriakatemiankaan koulutus ole yhtään sen parempaa kuin suomalainen merikapteeninkoulutus, joka on valttia maailmalla koska suomalaisilla merikapteeneilla on kovan ja luotettavan työntekijän maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne palkkaa laivoille väen jostain Filippiineiltä riisipalkalla? Paitsi Viking line, joka palkkaa vain ahvenanmaalaisia.
Miehistöstä suuri osa on nykyään rahtilaivoilla filippiiniläisiä. Mutta kapteeneja tämä ei koske, sillä mikäli varustamo ottaisi filippiiniläisen kapteenin joutuisi se maksamaan jokaisessa satamassa luotsista. Tulee siis halvemmaksi palkata kapteeni joka osaa puhua suomea tai ruotsia ja voi saada vapautuksen luotsin käytöstä.
EU on kieltämässä filippiiniläiset merimiehet koska heidän koulutuksensa ei vastaa EU:n määräyksiä.
EU ei sanele mitään ehtoja merimiesten koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyräjyrä kirjoitti:
Minä olen seilannut perämiehenä rahtilaivoilla tähän mennessä vajaat kolme vuotta, ja joku käsitys alasta on siinä ajassa muodostunut.
Merenkulkualallahan koulupudokkaiden määrä on todella korkea, ja suurella osalla koulutukseen hakeutujista on aivan väärä käsitys ja odotukset alasta.
Jo perämiehenkirjoihin tarvitsee vuoden ohjattua harjoittelua laivalla, ja kansipuolella se tarkoittaa lähes poikkeuksetta vuotta "nakkikoneena" joka ajaa ruostetta, maalaa ja pesee laivaa. Erityisesti monen päällystöharjoittelijan hymy hyytyy kun näkee mitä alan todellisuus on, kun laivalle tullessa annetaan haalarit ja lyödään levankiharja kouraan.
Sitten kun koulut on käyty ja sen pätevyyskirjan lopulta saa, on yleensä edessä vielä vuosien työskentely miehistöhommissa, ennen kuin mahdollisesti aukeaa perämiehen paikka. Itselläni kävi poikkeuksellinen tuuri, kun sain perämiehen paikan melko pian valmistuttuani. Aluksen päällikön hommista on turha edes unelmoida ennen ennen useiden vuosien työskentelyä alemmissa miehistö- ja päällystötehtävissä.
Kaikille tämä ala ei sovi ja hienoista titteleistä huolimatta tämä on kovaa työtä josta on hohto kaukana. Se kannattaa muistaa että lopussa kiitos seisoo, ja kaikki eteen tulevat "paskahommat" kannattaa tehdä nöyrällä asenteella ja hyvin. Päällystökoulutus ja -harjoittelu on kaikkea muuta kuin kiikarit kaulassa patsastelua, ja kannattaa varautua siihen, että laivoilla seilaaville vanhemmille ammattilaisille kippari- tai perämiesharjoittelija on kuin punainen vaate. Luulot otetaan kyllä pois heti kättelyssä.
Itse merityö on vastuullista, stressaavaa, kuluttavaa ja ajoittain yksinäistä. Lisänä vielä pitkät erossaolot läheisistä.
Korostan että alan koulutukseen liittyvät kokemukseni ovat perämiestason opinnoista, mutta varmasti pätevät pitkälti myös kippariluokalla.
Kunnianhimo on hyvä ominaisuus, ja ilman sitä kaikesta tulee vain keskinkertaista. Tällä alalla onneksi näkee jo muutaman harjoittelujakson jälkeen, vastaako alan raadollinen todellisuus kuvitelmia.
Vanhemmat ammattilaiset arvostavat kunnianhimoista ja alasta kiinnostunutta opiskelijaa, joka kysyy asioista. Sellaisiakin harjoittelijoita on nähty, joita ei kiinnosta yhtään vanhempien ammattilaisten tietotaito. Sitä voi siirtää pahaiten eteenpäin nimenomaan vuorovaikutuksella. Kovaa työihmistä arvostetaan aina.
Kun alus on telakalla niin päällikötkin ovat mukana aluksen kunnostushommissa vähintään maalaamalla aluksen pintoja. Mikään työtehtävä ei ole kenellekään liian vähäpätöinen. Merellä pärjää kurinalaisuudella koska laiskasti oikoen tehty työ voi aiheuttaa kaikille hengenvaaran. Sen vuoksi harjoittelijan tunnollisuutta seurataan ihan hänen suorittaessaan pientäkin tehtävää.
Vierailija kirjoitti:
Tyräjyrä kirjoitti:
Minä olen seilannut perämiehenä rahtilaivoilla tähän mennessä vajaat kolme vuotta, ja joku käsitys alasta on siinä ajassa muodostunut.
Merenkulkualallahan koulupudokkaiden määrä on todella korkea, ja suurella osalla koulutukseen hakeutujista on aivan väärä käsitys ja odotukset alasta.
Jo perämiehenkirjoihin tarvitsee vuoden ohjattua harjoittelua laivalla, ja kansipuolella se tarkoittaa lähes poikkeuksetta vuotta "nakkikoneena" joka ajaa ruostetta, maalaa ja pesee laivaa. Erityisesti monen päällystöharjoittelijan hymy hyytyy kun näkee mitä alan todellisuus on, kun laivalle tullessa annetaan haalarit ja lyödään levankiharja kouraan.
Sitten kun koulut on käyty ja sen pätevyyskirjan lopulta saa, on yleensä edessä vielä vuosien työskentely miehistöhommissa, ennen kuin mahdollisesti aukeaa perämiehen paikka. Itselläni kävi poikkeuksellinen tuuri, kun sain perämiehen paikan melko pian valmistuttuani. Aluksen päällikön hommista on turha edes unelmoida ennen ennen useiden vuosien työskentelyä alemmissa miehistö- ja päällystötehtävissä.
Kaikille tämä ala ei sovi ja hienoista titteleistä huolimatta tämä on kovaa työtä josta on hohto kaukana. Se kannattaa muistaa että lopussa kiitos seisoo, ja kaikki eteen tulevat "paskahommat" kannattaa tehdä nöyrällä asenteella ja hyvin. Päällystökoulutus ja -harjoittelu on kaikkea muuta kuin kiikarit kaulassa patsastelua, ja kannattaa varautua siihen, että laivoilla seilaaville vanhemmille ammattilaisille kippari- tai perämiesharjoittelija on kuin punainen vaate. Luulot otetaan kyllä pois heti kättelyssä.
Itse merityö on vastuullista, stressaavaa, kuluttavaa ja ajoittain yksinäistä. Lisänä vielä pitkät erossaolot läheisistä.
Korostan että alan koulutukseen liittyvät kokemukseni ovat perämiestason opinnoista, mutta varmasti pätevät pitkälti myös kippariluokalla.
Kunnianhimo on hyvä ominaisuus, ja ilman sitä kaikesta tulee vain keskinkertaista. Tällä alalla onneksi näkee jo muutaman harjoittelujakson jälkeen, vastaako alan raadollinen todellisuus kuvitelmia.
Vanhemmat ammattilaiset arvostavat kunnianhimoista ja alasta kiinnostunutta opiskelijaa, joka kysyy asioista. Sellaisiakin harjoittelijoita on nähty, joita ei kiinnosta yhtään vanhempien ammattilaisten tietotaito. Sitä voi siirtää pahaiten eteenpäin nimenomaan vuorovaikutuksella. Kovaa työihmistä arvostetaan aina.
Kun alus on telakalla niin päällikötkin ovat mukana aluksen kunnostushommissa vähintään maalaamalla aluksen pintoja. Mikään työtehtävä ei ole kenellekään liian vähäpätöinen. Merellä pärjää kurinalaisuudella koska laiskasti oikoen tehty työ voi aiheuttaa kaikille hengenvaaran. Sen vuoksi harjoittelijan tunnollisuutta seurataan ihan hänen suorittaessaan pientäkin tehtävää.
No tuossa tulikin tärkein hyvin kiteytettynä. Jos tekee nämä ns. vähäpätöisetkin hommat hyvällä asenteella ja osoittaa kiinnostusta ja arvostusta työtä kohtaan, pääsee nopeasti sisään laivayhteisöön ja tietotaito siirtyy ammattilaisilta harjoittelijoille. Tärkeintä on juurikin oma asenne.
Yleisesti laivoilla näkemäni ennakkoluulo päällystöharjoittelijoita kohtaan johtunee juurikin näistä yksilöistä, jotka eivät sisäistä sitä, että tyvestä puuhun noustaan. Surullisen moni luulee että homma on pelkkää brygällä istumista, vaikka se on vain yksi osa-alue esimerkiksi perämiehen työstä. Kun ollaan paskaisissa haalareissa harjaamassa ja pesemässä ruumaa, siellä on tosiaan kaikki kipparia myöten. Näin siis ainakin täällä minun työmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyräjyrä kirjoitti:
Minä olen seilannut perämiehenä rahtilaivoilla tähän mennessä vajaat kolme vuotta, ja joku käsitys alasta on siinä ajassa muodostunut.
Merenkulkualallahan koulupudokkaiden määrä on todella korkea, ja suurella osalla koulutukseen hakeutujista on aivan väärä käsitys ja odotukset alasta.
Jo perämiehenkirjoihin tarvitsee vuoden ohjattua harjoittelua laivalla, ja kansipuolella se tarkoittaa lähes poikkeuksetta vuotta "nakkikoneena" joka ajaa ruostetta, maalaa ja pesee laivaa. Erityisesti monen päällystöharjoittelijan hymy hyytyy kun näkee mitä alan todellisuus on, kun laivalle tullessa annetaan haalarit ja lyödään levankiharja kouraan.
Sitten kun koulut on käyty ja sen pätevyyskirjan lopulta saa, on yleensä edessä vielä vuosien työskentely miehistöhommissa, ennen kuin mahdollisesti aukeaa perämiehen paikka. Itselläni kävi poikkeuksellinen tuuri, kun sain perämiehen paikan melko pian valmistuttuani. Aluksen päällikön hommista on turha edes unelmoida ennen ennen useiden vuosien työskentelyä alemmissa miehistö- ja päällystötehtävissä.
Kaikille tämä ala ei sovi ja hienoista titteleistä huolimatta tämä on kovaa työtä josta on hohto kaukana. Se kannattaa muistaa että lopussa kiitos seisoo, ja kaikki eteen tulevat "paskahommat" kannattaa tehdä nöyrällä asenteella ja hyvin. Päällystökoulutus ja -harjoittelu on kaikkea muuta kuin kiikarit kaulassa patsastelua, ja kannattaa varautua siihen, että laivoilla seilaaville vanhemmille ammattilaisille kippari- tai perämiesharjoittelija on kuin punainen vaate. Luulot otetaan kyllä pois heti kättelyssä.
Itse merityö on vastuullista, stressaavaa, kuluttavaa ja ajoittain yksinäistä. Lisänä vielä pitkät erossaolot läheisistä.
Korostan että alan koulutukseen liittyvät kokemukseni ovat perämiestason opinnoista, mutta varmasti pätevät pitkälti myös kippariluokalla.
Kunnianhimo on hyvä ominaisuus, ja ilman sitä kaikesta tulee vain keskinkertaista. Tällä alalla onneksi näkee jo muutaman harjoittelujakson jälkeen, vastaako alan raadollinen todellisuus kuvitelmia.
Jos menee pienemmille aluksille, pääsee nopeasti kapteenin hommiin.
Alalta on hävinnyt valtavat määrät työpaikkoja viimeisen 10 vuoden aikana (finanssikriisistä lähtien). Merikapteeniksi tosin kannattaa ehkä opiskella mutta samalla asennoituu siihen että työpaikan joutuu hankkimaan muualta kun Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyräjyrä kirjoitti:
Minä olen seilannut perämiehenä rahtilaivoilla tähän mennessä vajaat kolme vuotta, ja joku käsitys alasta on siinä ajassa muodostunut.
Merenkulkualallahan koulupudokkaiden määrä on todella korkea, ja suurella osalla koulutukseen hakeutujista on aivan väärä käsitys ja odotukset alasta.
Jo perämiehenkirjoihin tarvitsee vuoden ohjattua harjoittelua laivalla, ja kansipuolella se tarkoittaa lähes poikkeuksetta vuotta "nakkikoneena" joka ajaa ruostetta, maalaa ja pesee laivaa. Erityisesti monen päällystöharjoittelijan hymy hyytyy kun näkee mitä alan todellisuus on, kun laivalle tullessa annetaan haalarit ja lyödään levankiharja kouraan.
Sitten kun koulut on käyty ja sen pätevyyskirjan lopulta saa, on yleensä edessä vielä vuosien työskentely miehistöhommissa, ennen kuin mahdollisesti aukeaa perämiehen paikka. Itselläni kävi poikkeuksellinen tuuri, kun sain perämiehen paikan melko pian valmistuttuani. Aluksen päällikön hommista on turha edes unelmoida ennen ennen useiden vuosien työskentelyä alemmissa miehistö- ja päällystötehtävissä.
Kaikille tämä ala ei sovi ja hienoista titteleistä huolimatta tämä on kovaa työtä josta on hohto kaukana. Se kannattaa muistaa että lopussa kiitos seisoo, ja kaikki eteen tulevat "paskahommat" kannattaa tehdä nöyrällä asenteella ja hyvin. Päällystökoulutus ja -harjoittelu on kaikkea muuta kuin kiikarit kaulassa patsastelua, ja kannattaa varautua siihen, että laivoilla seilaaville vanhemmille ammattilaisille kippari- tai perämiesharjoittelija on kuin punainen vaate. Luulot otetaan kyllä pois heti kättelyssä.
Itse merityö on vastuullista, stressaavaa, kuluttavaa ja ajoittain yksinäistä. Lisänä vielä pitkät erossaolot läheisistä.
Korostan että alan koulutukseen liittyvät kokemukseni ovat perämiestason opinnoista, mutta varmasti pätevät pitkälti myös kippariluokalla.
Kunnianhimo on hyvä ominaisuus, ja ilman sitä kaikesta tulee vain keskinkertaista. Tällä alalla onneksi näkee jo muutaman harjoittelujakson jälkeen, vastaako alan raadollinen todellisuus kuvitelmia.
Jos menee pienemmille aluksille, pääsee nopeasti kapteenin hommiin.
Tämä on kyllä totta. Pienellä aluksella voi toimia päällikkönä yliperämiehen tai jopa vahtiperämiehen kirjoilla, mikäli praktiikkaa on riittävästi.
Tähän liittyykin paljon väärinkäsityksiä. Aluksen päällikkö/kapteeni ei ole välttämättä merikapteenin koulutuksen suorittanut henkilö, eikä toisaalta merikapteenin koulutus tee kenestäkään päällikköä.
Mikään automaatio ei voi korvata merimiestä, ajatelkaa nyt itsekin vähän! Miten muka lastataan laiva autokansi täyteen rekkoja ilman matruuseja ja yliperämiestä?? Ei ikinä onnistu. Miten sen autojen lastauksen voi automatisoida, selvittäkää se? Kuski ajaa ja joku sille sanoo että miten hamunne kannelle. Ei sitä voi robotti hoitaa.
Enkä kyllä usko mihinkään automaattien hoitamien ravintiloihinkaan laivoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään automaatio ei voi korvata merimiestä, ajatelkaa nyt itsekin vähän! Miten muka lastataan laiva autokansi täyteen rekkoja ilman matruuseja ja yliperämiestä?? Ei ikinä onnistu. Miten sen autojen lastauksen voi automatisoida, selvittäkää se? Kuski ajaa ja joku sille sanoo että miten hamunne kannelle. Ei sitä voi robotti hoitaa.
Enkä kyllä usko mihinkään automaattien hoitamien ravintiloihinkaan laivoilla...
Tämä on minustakin totta! Miten kukaan edes kuvittelee että joku autolautta voidaan lastata robottien ja automaattiautojen kanssa turvallisesti edes? Ja komentosillallako olisi vaan pari päätettä ja automaattiohjaus päällä? Kauko-ohjattuna jostain Singaporesta tänne meille? En kyllä usko ikipäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään automaatio ei voi korvata merimiestä, ajatelkaa nyt itsekin vähän! Miten muka lastataan laiva autokansi täyteen rekkoja ilman matruuseja ja yliperämiestä?? Ei ikinä onnistu. Miten sen autojen lastauksen voi automatisoida, pselvittäkää se? Kuski ajaa ja joku sille sanoo että miten hamunne kannelle. Ei sitä voi robotti hoitaa.
Enkä kyllä usko mihinkään automaattien hoitamien ravintiloihinkaan laivoilla...Tämä on minustakin totta! Miten kukaan edes kuvittelee että joku autolautta voidaan lastata robottien ja automaattiautojen kanssa turvallisesti edes? Ja komentosillallako olisi vaan pari päätettä ja automaattiohjaus päällä? Kauko-ohjattuna jostain Singaporesta tänne meille? En kyllä usko ikipäivänä.
Tulevaisuutta se on ja varmasti tapahtuu jossain vaiheessa. Satamassa tietenkin tarvitaan ihmisiä pitkään, mutta avomerellä ei välttämättä niinkään. Luotsi hyppää redillä tyhjään laivaan ja kipparoi purtilon satamaan, lähtiessä sitten sama toisinpäin ja laiva jatkaa matkaa autopilotilla ja/tai kauko-ohjauksella keskusvalvomosta. Suomessa on jo vuosia ollut Rolssin paja, jossa ollaan kuulemma jo suht pitkällä miehittämättömien laivojen ideoinnissa.
Miettikää mikä säästö, kun miehistöille ei tarvitse tehdä asumistiloja, eikä maksaa palkkaa! Lisäksi saadaan enemmän tilaa kuljetettavalle rahdille. Tämä tulee oikeasti tapahtumaan, sillä jo nykytekniikalla tämä olisi täysin mahdollista toteuttaa. Eikä kone tee virheitä, vaan ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään automaatio ei voi korvata merimiestä, ajatelkaa nyt itsekin vähän! Miten muka lastataan laiva autokansi täyteen rekkoja ilman matruuseja ja yliperämiestä?? Ei ikinä onnistu. Miten sen autojen lastauksen voi automatisoida, pselvittäkää se? Kuski ajaa ja joku sille sanoo että miten hamunne kannelle. Ei sitä voi robotti hoitaa.
Enkä kyllä usko mihinkään automaattien hoitamien ravintiloihinkaan laivoilla...Tämä on minustakin totta! Miten kukaan edes kuvittelee että joku autolautta voidaan lastata robottien ja automaattiautojen kanssa turvallisesti edes? Ja komentosillallako olisi vaan pari päätettä ja automaattiohjaus päällä? Kauko-ohjattuna jostain Singaporesta tänne meille? En kyllä usko ikipäivänä.
Tulevaisuutta se on ja varmasti tapahtuu jossain vaiheessa. Satamassa tietenkin tarvitaan ihmisiä pitkään, mutta avomerellä ei välttämättä niinkään. Luotsi hyppää redillä tyhjään laivaan ja kipparoi purtilon satamaan, lähtiessä sitten sama toisinpäin ja laiva jatkaa matkaa autopilotilla ja/tai kauko-ohjauksella keskusvalvomosta. Suomessa on jo vuosia ollut Rolssin paja, jossa ollaan kuulemma jo suht pitkällä miehittämättömien laivojen ideoinnissa.
Miettikää mikä säästö, kun miehistöille ei tarvitse tehdä asumistiloja, eikä maksaa palkkaa! Lisäksi saadaan enemmän tilaa kuljetettavalle rahdille. Tämä tulee oikeasti tapahtumaan, sillä jo nykytekniikalla tämä olisi täysin mahdollista toteuttaa. Eikä kone tee virheitä, vaan ihminen.
Semmoinen niin laaja avomeri, missä laivat voisivat tosiaan seilata suoraa viivaa eteenpäin on joku atlannin ja tyynen meren ylitys. Sitten alkaa tulla sen verran vaihtelua maisemaan, ettei mikään etäohjaus jostain komentokeskuksesta päde.
Ja tosiaanko täysin miehittämätön alus, konehuonekin, ei yhtään korjausmiestä mukana, kaikkiko vaan pelittää ja pysyy kunnossa? Vaikea on vaan kuvitella.
Koko maailman meret, kanavat, saaristot, myrskyt ja virtaukset, kaikki vaan automaatilla??
Miehistön tilat ei voi niin mittavat olla, että ne poistamalla aletaan tekemään niin paljon voittoa, että voi rakentaa automaattiset laivat ja satamat.
Sukulainen oli laivan päällystöpäiville rahtilaivalla, ei kapteenina kuitenkaan. Lopetti hommat kun kyllästyi omien sanojensa mukaan viettämään viikkokaudet laivalla kännykkäverkon ulottumattomissa, samojen tyhmien äijien ja pornolehtien kanssa aikaa viettäen. Vapaat oli pitkät mutta kotiin ei voinut hankkia edes viherkasvit sinkku kun oli. Puolet ajasta tyhjänä ole an asunnon maksaminenkin tuntui turhalta.