1 kk vauva
Olen uupunut. En yövalvomiseen ja pätkissä nukkumiseen vaan siihen, että 1 kk:n ikäinen vauvamme itkee ja huutaa kaiken hereilläoloaikansa paitsi ruokaillessaan. Ei siis vain vähän vaan niin, ettemme ole tämän ensimmäisen kuukauden aikana saaneet otettua esimerkiksi yhtään valokuvaa, jossa vauva olisi hereillä silmät auki rauhallisena. Vauva huutaa kuin palosireeni myös vaippaa vaihdettaessa, ja yksinkertaisen bodyn/pyjaman pukeminen ja riisuminen ovat täyttä painajaista. Samoin kaikenlainen varovainen putsaaminen ja kylvetys.
Vauva pissaa ja kakkaa normaalisti. Pieruja tulee suht hyvin myös. Vauva ei pulauttele maitoa, ja röyhtäsyjä tulee syöttöjen jälkeen normaalisti. Vauva ei aristele vatsaansa. Vauvalla ei myöskään ole ihottumaa tai muutakaan näkyvää. Pyrin vaihtamaan vaipan mahdollisimman usein, että vauvalla olisi mukavaa. Pidetään kylläisenä, ja pyritään pitämään vaatetus optimaalisena lämpötilan suhteen.
Nukkuminen ei ole ongelma. Toki valvomista on, kun nukutaan vielä ilman rytmiä ja nukkumaan saaminen voi itkun ja huudon takia viedä kauan aikaa. Kun vauva on nukahtanut, hän nukkuu levollisesti ja rauhallisesti häiriintymättä mistään metelistä. Voi olla hiljaista, meluisaa, valoisaa tai pimeää.
Olemme käyneet neuvolassa ja lääkärissä. Mitään perussairauksia ei ole, ja myös esim korvat näyttävät puhtailta eikä muutakaan löydy. Lopputulos oli vain se, että toiset vauvat itkevät enemmän ja toiset vähemmän. Tietenkin vauva nukkui koko lääkärikäynnin ajan ja havahtui vain hetkellisesti unenpöppörössä siihen, että häntä tutkittiin.
Olen huolissani vauvasta. Lisäksi olen huolissani omasta jaksamisestani. On vaikeaa pysyä positiivisena ja vain sinnikkäästi puhua vauvalle rauhallisesti tyynnytellen ja iloisesti, kun raukka raivoaa, itkee ja huutaa naama punaisena kaiken hereilläoloajan. En oikein jaksa olla kenenkään kanssa tekemisissä, kun kaikki vain ihmettelevät ja kertovat, etteivät ole koskaan kuulleet tällaisesta ongelmasta ja ihmettelevät tilannetta. Kun vauva on hereillä, en pysty syömään tai käymään vessassa, koska vauva raivoaa kahta kauheammin, jos hänet lasketaan sekunniksikin pois sylistäni/käsivarsiltani.
Tällä hetkellä olen onnekas, kun mies on muutaman viikon kotona, ja vuorottelemme hoitamisen kanssa ja nukumme vuorotellen pidemmän yöunipätkän korvatulpat korvissa ja käymme vuorotellen välillä kodin ulkopuolella esim lyhyesti lähikaupassa. Kävely jo postilaatikolle tuntui luksukselta, kun ei tarvinnut kuulla huutoa.
Olo on täysin avuton. Mitä tehdä? Mikä vauvalla voisi olla huonosti? Miten selviytyä järjissään, jos tämä vain jatkuu ja jatkuu?
Pitkä kirjoitus mutta kiitos etukäteen asiallisista kommenteista.
Kommentit (3)
Kiitos kommentistasi. :)
Tutit on käytössä. Ainoa keino välillä saada huutoa edes hieman hiljennettyä. Vauva raivoaa kuitenkin jopa tutin läpi. Tutti saattaa auttaa kuitenkin nukuttamiseen ja vähentää huudosta aiheutuvaa meteliä. Vauvalle on kelvannut alusta lähtien niin rinta, tuttipullo kukn tutti. Imettämisen jouduin vähän aikaa sitten valitettavasti lopettamaan kokonaan terveydellisistä syistä.
Itkuisuuden määrään ei kuitenkaan ole vaikuttanut rintamaidon loppuminen tai eri korvikemerkit. Itkuisuus on ollut läsnä jo synnytyslaitokselta lähtien vauvan ollessa hereillä. Tuolloin hereilläoloa oli vuorokaudessa vain niin vähän aikaa, etten osannut ajatella asiaa, kun kuitenkin ensimmäinen lapsi ja kaikki uutta. Käytössä on tällä hetkellä Nutrician vatsaystävällinen jauhemainen korvike.
Välillä kapaloiminen on saattanut rauhoittaa hetkeksi.
Rauhallista vuorovaikutusta meillä ei kuitenkaan ole. Tuntuu huonolta vitsiltä se, kun olen kuullut, että jotkut vauvat katsovat rauhassa jotakin kuvaa tai makoilevat tyytyväisenä leikkikehässä tai istuvat rauhallisina tuijottelemassa vaikka sitterissä. Voi kun saisi edes hetken, jolloin voisi katsella rauhallista tyytyväistä/iloista vauvaa silmiin. :( Meillä yritetään jatkuvasti taltuttaa itkua ja raivoa sekä ehkäistä itkun yltymistä palosireeniksi asti.
Meillä kärsitään samasta! Vauva huusi yötä päivää jo laitoksella ja häntä tutkittiin usean lääkärin toimesta, ultrattiin ja otettiin verikokeita, ja terveeksi todettiin. Sanoivat lopulta vain temperamenttiseksi. Huoh.
Nyt ikää on 6 viikkoa ja oon ihan loppu. Ei näissä itkuissa ole sävyeroja, eivätkä ne ala hiljalleen, vaan suoraa karjumista vain aina. Vauva on yliväsynyt eikä nukahtamisesta tule mitään, ennen kuin lopulta sammuu hikisenä ja täysin uupuneena.
Tulin nyt lopulta tänne etsimään neuvoja. Oon ihan hukassa enkä tiedä miten saisin tuon nukahtamaan.
Hei!Syökö lapsesi tuttia?
Ensimmäinen lapseni oli myös itkuinen ekat 2kk ja oli kyllä muutoin täysin terve.Hän ei suostunut syömään tuttia lainkaan, joten aina hereillä ollessaan imetin häntä tiheästi jotta olisi tyytyväinen.Silloisessa Synnytys sairaalassa ei suositeltu tutin käyttöä ollenkaan ja en ollut sitä edes sen enempää ajatellut..Toisen lapsen kanssa päätin ottaa omat tutit heti jo sairaalaan mukaan ja hän oli huomattavasti rauhallisempi kun sai imeä tuttia.Pukemiset,nukkumaan laitot ym. hoitui ilman turhia itkuja tutti suussa.Tutti jäi itsekseen pois jo paljon alle 2vuotiaana..koin siis tutin auttavan meillä tosi paljon.Ekassa synnytyksessä synnytys piti käynnistää ja jotenkin luulen että "väkisin"käynnistetty synnytys aiheutti omalle keholle sterssiä ja samalla vauvaan..en tiedä faktaksi mutta näin ajattelen..