Kaunein tai puhuttelevin tuntemasi runo?

Stopping by woods on a snowy evening, kirjoittaja Robert Frost.

Whose woods these are I think I know.

His house is in the village though;

He will not see me stopping here

To watch his woods fill up with snow.

My little horse must think it queer

To stop without a farmhouse near

Between the woods and frozen lake

The darkest evening of the year.

He gives his harness bells a shake

To ask if there is some mistake.

The only other sound’s the sweep

Of easy wind and downy flake.

The woods are lovely, dark and deep,

But I have promises to keep,

And miles to go before I sleep,

And miles to go before I sleep.

Se avaruuskissaruno. En muista nimeä enkä tekijääkään mutta tippa tulee silmään aina kun satun siihen törmäämään :(

Älä seiso haudallain itkien;

en ole siellä, nuku en.

Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,

olen timantinhohde lumessa.

Olen aurinko, joka kultaa viljaa,

syyssade, joka putoaa hiljaa.

Kun heräät aamun hiljaisuuteen,

olen ylitsesi maahan uuteen

matkaavien muuttolintujen lento.

Olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien;

en ole siellä-kuollut en.

-tuntematon kirjoittaja

Olen aina harrastanut hautajaisrunoja, melankolinen tapaus kun olen.

Toinen, minkä yritän mielessä pitää.

Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Kuu mahtuu lampeen, koska se loistaa niin korkealta.

-Fernando Pessoa

Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.

TUTTAVIA

Minä tapasin monta tuttavaa,

he puristivat kättäni

ja sanoivat: - Hauska nähdä.

Minä pakoitin kasvoni hymyilyyn

ja vastasin: - Totisesti.

He kysyivät: - Kuinka jakselet?

Minä vastasin: - Kiitos, hyvin.

Ja silloin Saatana kuiskasi:

- Ihan niin - me jaksamme hyvin -

(Uuno Kailas)

Ihmeellinen meri

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,

tuntemattomat kukat loistavat rannalla;

olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,

se herättää tulevien seikkailujen janon:

mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

Edith Södergran

Lassi Nummi (ymmärtääkseni itsemurhan tehneelle ystävälleen):

Kun salama iskee,

anna meidän tajuta tajuamaton

ja hyväksyä

Hänelle, johon isku osui,

meille, jotka mykistyen katsomme ja näemme

Anna hiilen nöyryys

anna tuhkan rauha

Kirsi Kunnas Kaunis hallayö

Oliko täällä jo Eino Leinon Elegia?

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivi virta

langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta

Turhaan, oi turhaan tartuin ma hetkehen kiinni

riemua ei suo rattoisa seura ei viini.

(Se oli ensimmäinen säkeistö, sitten en oikein muista paitsi lopun)

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Kiva ketju.

Uuno Kailas, Ruusumajassa

"Pilven lumihuiput korkealla. Niinkuin silmäterä luomen alla

piilee aurinko. Ja tumma maa vavahdellen ukkost' odottaa.

Tulee tuuli maata haravoiden, on kuin yli viljavainioiden matalalta savu vaeltais — ruusumajaan verisade sais.

Pelkään, sanot, silmin ainoastaan. Älä pelkää, armas, silmin vastaan. On jo aika kypsäin suudelmain. Pian olet — kuollut lehti vain."

Eeva Heilalan, mutta menee näin:

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii.

Kahdelle

Ajatellaan että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.

Tiellä kulkee kaksi ihmistä, on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.

Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa, toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella, toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.

Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen, toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän, he istuvat tienrummun kaiteelle ja panevat sen tasan.

Tulee hämärää: toinen kompastuu, niin toinen auttaa ylös, toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi.

Tulee ilta, illat, yö, yöt, aamu, aamut...

Jonakin päivänä toisella on sylissään kolmas, joka huutaa ja he oppivat yhdessä olemaan neuvottomat.

Tämä kertomus on tosi, kuten kaikki tosikertomukset ja tarkoittaa teidän aviollista matkaanne.

Aina voi tietysti epäillä ja aiheesta, sillä lisääntyvätkö rahat, jos kaksi pennitöntä panee rahansa yhteen ja onko Jumalan siunaus kuin kertolaskuvirhe, että kaksi kertaa kaksi olisikin kymmenen.

Mutta yhden asian te tiedätte, jollette tiedä, opitte kai tietämään: maailma ei ole hyvä ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.

On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta, mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin, sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole, kuin toinen ihminen.

Ja sen vallan Jumala on ihmislapsille antanut, että he voivat päästää toisensa kaikkiin niihin taivaisiin joita on.

Leo Ilkka Vuotila

Eino Leino

Kylväjä

Aina ajankohtainen

Tahtoisin tehdä puutarhan,

sinulle varta vasten.

Sillä se on tarkoitettu,

iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,

kuuset hyviksi haltijoiksi.

Ja sellaisia kukkia, jotka

tuutivat keijukaislapsia,

minä kylväisin puiden alle.

Niissä puissa kasvaisi satuja

ja hauskoja tarinoita.

Niissä olisi ilon marjoja

ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia

minä vielä jostain saisin,

niin polkusi varret

aivan täyteen niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portin lukitsisin

ja avaimet käteesi toisin.

Kunpa ne suojelusenkelit,

minä Sinulle antaa voisin!

Hannele Huovi

Taivaan Isä kanna

lasta matkallaan.

Enkeleitä anna

kanssaan kulkemaan.

Turvallista tietä

jotta kulkis hän,

joka ainut päivä

halki elämän.

Kehtolaulu

"Pilkkaanko jumalaa, helposti loukkaantuvaa.

Pilkkaanko jumalaa, vai jumalan kuvaa."

"One of the hardest things you will ever have to do, my dear, is grieve the loss of a person who is still alive."

from The Glass Castle Jeannette Walls.

Suom.kirjasta Lasitalo

Tämä on niin totta.

Rainer Maria Rilken Pantteri.