Kahden lapsen äidin raastava vauvakuume

Meillä on myös kaksi lasta mutta muuten hieman erilainen tilanne. Lapset ovat vielä pieniä, 1,5v ja 2,5v ja olen todennut kärsiväni kroonisesta vauvakuumeesta. Kamalaa! Nuorempi oli kuukauden ikäinen kun se nosti taas päätään, tosi on enemmän tai vähemmän ollut läsnä varmaan aina. Ilmeisesti mulle on sitten sattunut sellainen hormonivalikoima luonnon toimesta että on erityisen kova lisääntymisvietti :D

Me itseasiassa yritimmekin kolmatta saada perään kun kakkonen oli 4-8kk mutta kun 8kk tuli täyteen, pistettiin stoppi ja vasta sen jälkeen palasi kuukautiskierto. Esikoisen jälkeenhän raskauduin imetyksen ohellakin (toivotusti kuitenkin) n.5kk synnytyksestä mutta onhan siinä ollut jo kova rasti kropalle, kaksi raskautta ja pari vuotta imetystä lähes putkeen. Toisen ollessa 13kk lopetin imetyksen ja laitoin hormonikapselin, yhtenä syynä se, ettei tulisi hetken mielijohteesta nyt tehtyä mitään harkitsematonta :)

Meillä on siis ideana nyt odotella pari vuotta ja katsoa sitten kolmatta (ja neljättä?) uudestaan. Ikä ei ole vielä tulossa vastaan, olen vielä parinkympin puolella, mutta jännittää silti koska esikoista yritimme kolme vuotta ennen kun tulin raskaaksi. Pelottavaa nyt ehkäistä kun tosiaan kovasti halua olis vielä 1-2 lapseen (mies on tosin suostunut vasta kolmanteen) mutta ajankohta on huono. Tässä välissä olisi tarkoitus tehdä töitä ja ehkä hieman opiskellakin, ideaalitilanne olisi jos kolmas tulisi kun nämä ovat 5-6-vuotiaita eli olisin kotona eskarin ja ekan luokan. En kyllä tiedä voinko odottaa niin kauan :D Ja tietysti meidän ystäväpiirissäkin lisäännytään kovaa vauhtia mikä tekee tästä suorastaan raastavaa. Mutta toisaalta keskityn iloitsemaan näistä kahdesta aivan ihanasta tyttärestämme ja iloitsen muiden vauvoista sitten, yritän ajatella asioiden positiivisia puolia.

Tuosta sukupuoliasiasta, me ollaan myös ajateltu että olis mukava saada poika kun kaksi tyttöä jo on. Meille kuitenkin kelpaa se tyttökin vallan hyvin, itse en edes osaa päättää kumman haluaisin enemmän :D "Isommista" perheistä tiedän yhden perheen jossa on 3 poikaa ja yhden jossa on 4 poikaa ja 1 tyttö (olikohan vielä nuorin). Ja eilen/tänään tulleessa "salaa raskaana"-sarjan jaksossahan oli perhe jolle oli tulossa KUUDES poika, heillä ei ollut yhtään tyttöjä! Mutta sattuman kauppaahan se on, toiset taas saavat kaksi lasta, tytön ja pojan. Eipä siihen taida mitään toimivia poppaskonsteja olla vaikka mikä estää kokeilemasta :D

MUTTA minulla on tosiaan kaksi poikaa: pojathan aina "häviävät" tyttöystävänsä mukana tyttöystävän perheen lähelle, joten miten käy minun mummouteni??

Lisäksi toinen juttu, mikä mietityttää. Haluaisin niin kovasti tyttären. Olen aina ollut miesten ympäröimä ja tottunut siis miehiseen maailmaan mutta oman tytön kaipuu on todella kova. Mitä jos meille tulisikin kolmas lapsi ja se olisi myös poika? Olisi niin mahtavaa, kun saisi jonkun kanssa tehdä tyttöjen juttuja; laittaa hiuksia ja ostaa hömpöttelyvaatteita. Olisi joku, joka voisi aikanaan tulla raskaaksi ja jota ymmärtäisi vielä paremmin kuin noita toista sukupuolta olevia. Hölmöjä ajatuksia, kun todennäköisyys kolmanteen lapseen on häviävän pieni.

Täällä myös raastava vauvakuume! Kolme lasta on jo ennestään ja kävi "pieni vahinko" ja tulin raskaaksi, raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon rv7+ aikoihin. Olen aina halunnut neljä lasta, mutta "tyydyin" kolmeen miehen tahdon mukaan. Nyt kuitenkin ehdin jo iloita neljännestä raskauden myötä. Keskenmenon jälkeen olen ollut todella onneton ja miettinyt jopa eroa miehestäni, kun hän ei neljänteen enää suostu. Olisi tietysti ollut mukana odotuksessa, jos raskaus olisi jatkunut, uutta ei kuitenkaan suostu enää yrittämään. Uskon, ettei mieheni ymmärrä minkä reiän keskeytynyt raskaus sisälleni jätti, tuskin toivun siitä ikinä. Haaveilen jatkuvasti, että kerran vielä saisin tuntea pienen kasvavan sisälläni..

Täällä yksi kohtalotoveri. Meilläkin on kaksi alle kouluikäistä poikaa ja mies ei halua enää enempää lapsia. Itse haluaisin vielä yhden lapsen ja haikeus siitä, että ei enää ehkä koskaan saa kokea sitä painaa mieltä. Pohdiskelen myös, että kuinka paljon kolmannen lapsen kaipuuseen vaikuttaa se, että olen aina toivonut tyttöä. Mitenköhän tästä pääsisi yli..

Adoptoi tyttö. Teet hienoimman teon mitä ihminen voi tehdä.