Onko typerää yrittää tulla raskaaksi tilanteessani

Olen sitä mieltä, että mikäli sinun ja miehesi mielestä nyt on oikea aika lapselle, niin silloin on oikea aika. Jos aina miettii "mitä meillä vielä pitäisi olla ja saavuttaa ennen kuin voimme.." niin pian on liian myöhäistä.

Ja sen lisään vielä, että kaikki eivät raskaudu nappia painamalla. Voi olla, että onnistunut raskaus vaatii kuukausia, joskus jopa vuosia. Lisäksi jos sinulla on sairaus, jonka kanssa raskaus ja pienen lapsen hoito voisi olla myöhemmin vaikeaa.

Tokihan lapset ja lasten tarvikkeet maksavat, mutta nykyään saa niin paljon hyviä tavaroita ostettua käytettyinä, aina ei tarvitse ostaa uutta (esim. vaatteet, vaunut, hoitopöydät..) Raskausaikana ehtii kyllä hyvin hankkimaan kaiken välttämättömän, ja loput voi ostaa kun kokee tarvitsevansa. Kelan äitiyspakkauksessa on mielestäni jo paljon kaikenlaista ja se on kuitenkin ilmainen. 

Vierailija kirjoitti:

Heippa! Meillä on pieni taapero kotona ja olen 22 vuotias ja aloittanut yliopistossa jatkopiskelut :) eli meitä ei haitannut vaikka ei ollut vielä siinä lopullisessa ammatissa missä halusi ennen raskautta.minulla oli pätkätöitä ennen kun lapsemme syntyi ja loppuraskauden opiskelin. Miehellä ollut vakkaripaikka jo kolme vuotta ennenkuin lapsemme syntyi. Kävipä vielä niin, että mieheni jäi työttömäksi ennen vauvan syntymää, mutta elämä hoisi ja hän sai synnärillä jo puhelun että on saanut tavoittelemansa uuden työpaikan. Eli kannattaa luottaa omaan vaistoosi ja sydämmeesi, sinä tiedät oletteko valmiita, mutta on totta myöskin se, että koskaan ei ole oikea aika, sillä mitä vain voi matkan varrella sattua. Onneksi kokemukset kuitenkin vain kasvattavat.
P.s äitiys ja oman lapsen kasvamisen seuraaminen on kyllä parasta (ihan varmaan minkä ikäisenä vain) :)

Aika nero olet, jos 22-vuotiaana jatko-opiskelet yliopistossa (tsekkaa, miten olet itse kirjoittanut...), eli käyt siis lisensiaatiksi tai nykyään useimmiten tohtoriksi. Ihmetyttää, että tuolla oikeinkirjoituksella edes yliopistoon on päästy, huh huh! Yliopistojen taso on selkeästi laskenut...

Jos jätän kettuilut sikseen, niin olet siis ilmeisesti päässyt opiskelemaan kandiksi tai maisteriksi. Viimeistään graduvaiheessa on rankkaa, kun on lapsi ja pitäisi saada tutkielma tehtyä. Opiskelun ja äitiyden yhdistäminen ei ole helppoa, varsinkaan, kun taloudellisesti on tiukkaa. Suosittelen kaikkia menemään oikeasti töihin edes vuodeksi ennen vauvaa, sillä minimiäitiyspäivärahalla kitkuttelu on rankkaa.

Aloittelijan kannattaa myös pohtia oikeasti vakavasti sairauttaan, jos se periytyy. Et tiedä vielä, miten rankkaa sairauden pahin vaihe oikeasti on, joten oletko varma, että haluat altistaa itsesi samanlaiselle tuskalle? Oletko varma, ettei raskaus pahenna sairautta? Eräällä ystävälläni raskaus aiheutti perinnöllisen sairauden nopean pahenemisen, kun normaalisti sairaus olisi ollut niin paha vasta parinkymmenen vuoden kuluttua.  Nyt hän ei jaksa hoitaa lastaan, vaikka lääkärit ennen raskautta vakuuttelivat, että lapsi kannattaa tehdä nuorena, jotta jaksaa. Toinen ystäväni, jolla on vanhemmalta peritty sairaus, sanoo, ettei tee ikinä itse lapsia, kun joutuu kärsimään niin kovasti, eikä hän halua lapselle samaa.

Aloittaja kirjoitti tuki- ja liikuntaelinsairaudesta. Ei ne välttämättä periydy, mutta paha sanoa kun ei tiedä mikä sairaus on kyseessä. Mun mielestä kuitenkin aika rajua antaa ymmärtää, että joidenkin ei pitäisi lisääntyä ettei lapselle vaan tule mitään sairautta. Se on jokaisen oma päätös, tekeekö lapsia vai ei. Toki itse miettisin kahdesti, jos olisi tiedossa, että esim. lapsi todennäköisesti syntyisi erittäin vammaisena, elämä olisi kivuliasta ja kuolisi nuorena. Täysin terveetkin voivat saada sairaita lapsia ja tänä päivänä moni elää itsenäistä elämää huolimatta mahdollisesta vammasta tai sairaudesta.

Olen itse 29v ja mietin vasta nyt perheenlisäystä. Aiemmin ei ole vain kiinnostanut ja nyt opinnot ovat loppusuoralla ja sopiva isäkandidaatti löytyi jo muutama vuosi sitten. Jokaisen elämäntilanne on eri, tunnen monia jotka ovat halunneet heti täysi-ikäisinä tulla äidiksi. Itsellä esteenä on ollut elämän keskeneräisyys, on halunnut elää omaa elämää, ensin olin töissä, opiskelin ja nyt taas olen töissä vähitellen. Nyt vasta tuntuu, että on saanut elää riittävästi elämää yksin ja kaksin miehen kanssa. Mietin paljon taloudellistakin tilannetta, onko tulevaisuudessa töitä, saako valmistumisen jälkeen oman alan töitä. Kuten joku aiemmin jo sanoi, jos kovin kauan odottaa niin ikinä ei ole täydellinen aika hankkia lasta. Aina on jotain kesken ja liian kauan kun odottaa niin voi olla myöhäistä. Tsemppiä päätöksentekoon, mun mielestä on aina fiksua miettiä ja keskustella asioista ja elämänvalinnoista (vaikka sitten täällä palstalla... :D).

Itse tein lapsen kesken opintojen 27-vuotiaana. Tosin opinnot oli siinä vaiheessa, että yksi kurssi ja opinnäytetyöt vain puuttui. Valmistuin 2v. myöhemmin.

Kyllä opiskelijakin voi lapsen tehdä, jos taloudellinen tilanne on sellainen, että se on mahdollista. Miulla mies oli jo työelämässä eli siltä osin oltiin vahvoilla.