Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen kipeästi neuvoja! :( (saa myös kysellä lisää jos haluaa)
05.06.2014 |
En ole puhunut ''ongelmistani'', oudoista taipumuksistani tai tavoistani kenellekään (vasta kuin nyt), koskaan 19 vuotta kestäneen elämäni aikana. Tunnen olevani todella valtaväestöstä poikkeava tapojeni takia. Minulla diagnosoitiin keskivaikea/vakava masennus 16-vuotiaana itsemurhayrityksen jälkeen, vaikka mielestäni tämä masentuneisuus alkoi jo 13-vuotiaana, jolloin sorruin viiltelyyn (olen päässyt eroon).
Ala-asteella 4:nneltä luokalta lähtien minulla on ollut taipumuksia kontrolloida syömisiäni sekä liikkumisiani välillä aivan pakkomielteisesti, toki nuorempana tämä oli kausittaista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahemmaksi suunta menee. (Viime kesänä sairastin anoreksiaa, mutta syksyllä aloin toipua. Nyt suunta taas huonompaan.)
En koe olevani enää niin sanotusti masentunut, vaikka pitkin päivää minulle saattaa monesti iskeä ns. kohtaus, jolloin alan aivan yhtäkkiä tuntea ihan hillitöntä epätoivoa vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tämä iskee lähes aina silloin, kun minulle ei ole tekemistä. Aivoni käyvät 24/7 sellaisilla järjettömillä ylikierroksilla. Silloin, kun minulla on jokin kiinnostuksen kohde/harrastus (vaihtelevat KOKO AJAN!) se pyörii päässäni aamusta iltaan ja ajattelen sitä koko ajan. Tällä hetkellä olen ihan uppoutunut Egyptin faaraoiden historiaan, etenkin 18:nnen dynastian hallitsijan, Tutankhamonin historiaan sekä hänen löytöönsä. Ja 5-luokan kesälomalla opiskelin venäjän alkeita samalla, kun muut luokkalaiseni pitivät hauskaa normaalien lapsien tapaan. MUTTA, se pänttääminen toi minulle niin suurta mielihyvää ja tyydytystä, että paljon mieluummin vietin hellepäivät yksin sisällä puhuen vieraita kieliä kuin lähdin ulos kavereiden kanssa. Viimeaikaisia hardcore intressejäni ovat olleet rakennusten suunnittelu, videopelit, kielten opiskelu, tekstien kääntäminen, piirtäminen, maalaus ja luetteloiminen; kirjoitan välillä esim. shampoopullojen etikettejä, inci-listoja sekä käyttöohjeita vihkoon sillä se on mielestäni ihanaa.
Minun on myös vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen oloni tosi epämukavaksi ja aina tälläisen seurustelun jälkeen minun on ihan pakko saada olla monta tuntia yksin, uppoutua omiin juttuihin ja kadota omaan maailmaani sillä tuntuu kuin minut olisi imetty kuiviin. En osaa katsoa silmiin, puheeni saattaa takellella ja monesti vastaan tekstiviestiinkin pitkän ajan jälkeen sillä en tiedä mitä vastata sille ihmiselle. Puhelinkeskustelut ovat kamalaa. Muissa ihmisissä ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta minulle riittää tunti päivässä muiden kanssa oloa ja that's it. Lemmikkieni kanssa jaksan kyllä touhuta ympäri vuorokauden.
Päiväni toistuvat oudoista rutiineista (käyn iltalukiota vaikka olen nyt kesälomalla) ja jos ne häiriintyy yhtään esim. tulee menoja tai joku tulee meille kylään, tuntuu kuin päivä olisi pilalla. Nämä rutiinit rauhoittavat minua ja saavat minut jaksamaan läpi päivän.
Olen pohtinut pitkään että kysyisin ammattilaiselta neuvoa tilanteeseeni sillä tästä on tavallaan haittaa (mutta hyötyäkin) koulu- ja työelämässä. Ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa minulle, kuten myös tunnilla puhuminen, mutta kun pääsen kirjoittamaan tunnilla monta A4-arkkia muistiinpanoja, asiat jäävät mieleeni ja olen ihan euforiassa. Kesätöissä saatan taas vaikuttaa hiljaiselta ja ujolta, mutta siellä mietin vain työtehtävien järjestystä ja missä ajassa mikäkin tulee olla suoritettu, vaikka aikarajoja ei edes ole! Asetan siis itselleni tavallaan kauheat paineet aina joka päivä.
ADHD? Asperger? Masennus?
KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA! ARVOSTAN SYVÄSTI! <3
Kommentit (72)
Kerro kaikki tuo lääkärillesi ja asiat alkavat rullaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni on asperger ja minullakin niitä piirteitä löytyy, ja masennusta lukuunottamatta tunnistin itseäni kyllä tekstistäsi. Olisiko masennus kuitenkin erillinen, muista piirteistäsi riippumaton kokonaisuus?
Joka tapauksessa kuulostaa siltä että sinulla on "nopeat" aivot, et pärjää toimettomana. Veikkaan että olisit onnellisin viettäen hyvin kurinalaista, tuotteliasta elämää jossa rutiineilla on paljon merkitystä. Tarvitset tarkoituksen, kenties myös ohjausta.
Toisaalta myös joku meditaatioretriitti buddhalaismunkkityyliin voisi mennä hyvällä tavalla mukavuusalueesi ulkopuolelle.
Kiitos!
Mietin viikonlopun yli että kenelle ottaa yhteyttä. Paikalliseen perheneuvolaan toivoisin pääseväni edes kerran juttelemaan jos saisin jonkunlaista asiantuntevaa neuvoa tähän tilanteeseen. Kun minulla kärsii koulu ja elämä sen mukana kun en osaa keskittyä ja kuunnella tunneilla niinkuin muut vaan pakko väritellä ruutuvihkon ruutuja, piirtää tai pelata sudokua oppimisen ohella. Jos taas kiinnostava, siis TODELLA KIINNOSTAVA aihe niin kirjoittamalla esim. kaiken paperille minulle jää jälki siitä mieleen ja muistan kaiken, sanasta sanaan ja muistan miten käteni esim. kirjoitti tietyt sanat ja lauseet. Tästä on hyötyä kokeissa mutta vain jos olen kiinnostunut ja uppoutunut aiheeseen.
Kuulostaa aspergerilta = olet älykäs, uppoudut kiinnostuksen kohteisiisi, luetteloiminen, väsyminen muiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset vaikeudet, rutiinit.
5, tuo pätee minuun todella hyvin. Toimettomuus on varmaan yksi pahimmista peloistani. Siksi olenkin laatinut itselleni joka päivälle tarkat ''suunnitelmat'' mitä tehdä, ettei päivästä löydy tyhjiä kohtia. Jos minulla olisi ystäviä, he tietenkin täyttäisivät nämä kohdat, mutta muiden kanssa jokapäiväinen vuorovaikutus vaan ajaa minut ihan loppuun ja ahdistaa kun en tiedä etukäteen mitä aiomme ystävieni kanssa tehdä jne. Haluen tietää päiviä ennen monelta lähdemme ulos, missä tapaamme ja mitä teemme.
Viime kesänä töissä ollessani oli ihanaa, sillä työ oli fyysistä ja joka päivälle minulle oli lukujärjestys, jonka mukaan tehtäviä tulee tehdä. Ongelmaksi minulle koitui tauot, jolloin levähtäminen muiden kanssa oli vaikeaa. Silloinkin keksin aina jotakin tekemistä esim. pelasin Nintendo DS kahvihuoneessa tai kellopasianssia kahvihuoneen lattialla yksin kun muut nauttivat ilmastoinnista ja söivät eväitään.
Toivon sinulle ja veljellesi kaikkea hyvää! Kiitos vastauksestasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten aina oletetaan, että assit ovat automaattisesti älykkäitä? Ehkä jostain kapea-alaisesta kiinnostuksenkohteestaan saattavat tietää kaiken, mutta vastaavasti heillä voi olla myös asioita, joita eivät osaa juuri yhtään tai hyvin heikosti.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:54"]
Kuulostaa aspergerilta = olet älykäs, uppoudut kiinnostuksen kohteisiisi, luetteloiminen, väsyminen muiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset vaikeudet, rutiinit.
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi! Itsekin olen pitkään pohtinut samaa. Aiheesta olen lukenut runsaasti ja kaikki täsmää lähes 100% paitsi se, etteivät vanhempani huomanneet minussa lapsena mitään outoa enkä siksi ole koskaan ollut tutkimuksissa tms. Hiljainen tosin olin aina ja siitä minua on kiusattu. Se tuntui väärältä kun en minä voi itselleni mitään, etten yksinkertaisesti OSAA vastata muille jos he minulle jotain sanovat. Ns small talk ei suju, ei ollenkaan. Saan tilanteeseen vaan aikaan kiusallisen tunnelman ja pyrin poistumaan omiin oloihini tai ainakin sivummalle.
Näin kirjoittaminen on helpompaa, kun voin miettiä esim. lauseiden välissä pari minuuttia että mitä sanon, pohtia sanajärjestystä ja tälläisiä. On myös vapautunut olo kun kerron näistä muille.
Kiitos kaikille!
Amalia (AP)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:54"]
Kuulostaa aspergerilta = olet älykäs, uppoudut kiinnostuksen kohteisiisi, luetteloiminen, väsyminen muiden ihmisten seurassa ja sosiaaliset vaikeudet, rutiinit.
[/quote]
Samaa mieltä. Lisäksi ei ole harvinaista, että samalla ihmisellä on asperger ja AD(H)D, itsellänikin on. Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerilta kuulostat, itsekin olen assi, ja ihan samanlaiset jutut mulla myös.
Itselläni on auttanut se, että annan vain itseni olla sellainen kuin olen, enkä arvostele itseäni, olen myös ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka antavat minun olla rauhassa ja esim. uppoutua noihin vaihteleviin pakkomielteisiin miten haluan.
Mieheni olen valinnut sillä perusteella, että hän kaipaa omaa aikaa yhtä paljon kuin minä jne.
Suosittelen myös valitsemaan ammatin, jossa saat olla rauhassa, esim. ohjelmointi, kannattaa käyttää hyödyksi korkea äo ja kova keskittymiskyky.
Masennus tulee mun mielestä meille siitä, kun me yritetään sopeutua liikaa ns. tavalliseen maailmaan ja yritetään olla "tavallisia", tai ainakin se on mun kokemus.
AP-Amalia jatkaa:
Tarkoitukseni ei ole loukata tekstilläni ketään eikä myöskään siis onkia diagnooseja netin kautta, sillä minun tulee keskustella asiantuntijan kanssa ennen kuin aletaan kunnolla diagnosoimaan mitään häiriöitä ja örkkejä. Haluan kuitenkin ''varautua'' ja siksi siis kysyn teidän arvoisien mielipiteitänne että jos lähipiiristä tuntee jonkun jolla esim keskittymisvaikeuksia tai muita oireita, mitä tahansa.
Vaikka voin nyt hyvin (eli saan orjallisesti tehdä päivärutiineja) ei voi elämäni aina olla isän nurkissa roikkumista tai muihin turvautumista sosiaalisissa tilanteissa, sillä haluan joskus muuttaa omaan taloon minulle rakkaiden lemmikkieni kanssa. Sitä varten haluan työn ja työ tarkoittaa, että elämä voi toisinaan olla arvaamatonta. Mutta jos minussa myös on jotakin vialla, haluan myös senkin tietää. Siksi pyydän neuvoja.
Kiitän ja kumarran kaikille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:13"]
Aspergerilta kuulostat, itsekin olen assi, ja ihan samanlaiset jutut mulla myös.
Itselläni on auttanut se, että annan vain itseni olla sellainen kuin olen, enkä arvostele itseäni, olen myös ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka antavat minun olla rauhassa ja esim. uppoutua noihin vaihteleviin pakkomielteisiin miten haluan.
Mieheni olen valinnut sillä perusteella, että hän kaipaa omaa aikaa yhtä paljon kuin minä jne.
Suosittelen myös valitsemaan ammatin, jossa saat olla rauhassa, esim. ohjelmointi, kannattaa käyttää hyödyksi korkea äo ja kova keskittymiskyky.
Masennus tulee mun mielestä meille siitä, kun me yritetään sopeutua liikaa ns. tavalliseen maailmaan ja yritetään olla "tavallisia", tai ainakin se on mun kokemus.
[/quote]
Kiitos!
Vaikka jollakin olisi jokin sairaus tai oireyhtymä, ei se tarkoita etteikö voisi elää. Olet hieno esimerkki siitä.
Amalia eli AP
Voiko aspergeria sairastavalla olla anoreksia? Viiltely ja tuo pakonomainen toiminta sekä ongelmat ihmissuhteissa viittais kyllä muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 18:25"]
Voiko aspergeria sairastavalla olla anoreksia? Viiltely ja tuo pakonomainen toiminta sekä ongelmat ihmissuhteissa viittais kyllä muuhun.
[/quote]
Amalia jatkaa:
En tiedä, kaipa mikä tahansa on mahdollista. Onhan muuten terveillä ihmisillä joillakin diabetes, kuten vaikka veljelläni. Myös joku ylipainoinen, ja vaikka alkoholia runsaasti käyttävä voi taas elää pidempään esim 90v kuin terveellisesti elävä, joka sairastuukin yhtäkkiä syöpään ja kuolee 45-vuotiaana. On myös ihmisiä joiden elämä menee päin mäntyä ja he ovat silti pirteitä ja sitten taas ääripäitä että elämä hymyilee mutta itseltä sitä hymyä ei löydykkään.
Luulen että kaikki on mahdollista ja jotkut oireet voivat puuttua ja toiset tulla tavallaan kaupan päälle. On mahdollista sairastaa monta (esim kahta tai kolmea) erilaista psyykkistä sairautta samaan aikaan. Joten kai nuo oireet voivat mennä päällekkäin.
Kiitos. Toivon lisää mielipiteitä!
Rekisteröin nimimerkin nyt tämän ohella. Toivottavasti ei putoa joten nostan.
Kiitos 44 ja 45!
Minusta tuntuu että tämä syömisten kanssa pelleily on suureksi osaksi sitä kun saan siitä ajateltavaa, tekemistä sekä tavoitteiden havittelua jolloin minulle ei jää sitä tyhjää aikaa mitä vihaan. Nyt minulla kuitenkin on hyvä kausi ja pyrin syömään tarvittavan kalorimäärän mitä minun tulee jotta painoni ei alkaisi laskea. En tosin käy vaa'alla, mutta vaatteeni kertovat kyllä jos senttejä alkaa lähtemään. Silloin tiedän etten yritä tarpeeksi. Kiitos kaikille huolenpidosta.
Unohdin äskeiseen vielä lisätä tämän.
Kävin juuri tekemässä kesätyösopimuksen. Se ei tuntunut ylitsepääsemättömältä kun ei tarvinnut muuta kun kuunnella työnantajaa (joka on tosi mukava nainen) ja nyökkäillä sekä aina väliin sanoa että ymmärrän sen ja sen, juu, niin, ok. Ja näin edespäin. Kun pääsin lähtemään, huokasin helpotuksesta etten nolannut itseäni alkamalla yhtäkkiä puhua jostakin täysin tyhjänpäiväisestä kun minulla on välillä tapana (vaikka toooosi hiljainen olenkin) selittää asioita jostakin omista jutuista vaikka muut ei ehkä jaksa kuunnella tai heitä ei kiinnosta. Silloin kuulen yleensä esim ''Vai niin, jaa semmoista'' tai ''Näinkö on? Jopas jotakin'' tjsp. Tai ehkä heitä sitten kiinnostaakin.
No, kuitenkin, asiaan. Työpaikan pihalla tuli vastaan vanha työtuttu, sellainen keski-ikäinen nainen. Mukava kaikinpuolin. Hän kysyi iloisesti että mitä kuuluu, ja vastasin hetken päästä että hyvää ja aloin kertomaan yo-kirjotuksistani vaikka tämä naisparka ei edes vissiin tiedä että olen lukiossa kirjoittamassa. Jälkeenpäin tajuan ja nolottaa kun en osaa välillä hillitä itseäni. :(
Minulle lähes KAIKKI puhuvat ikäänkuin lapselle, kiltisti ja ottavat tavallaan siipensä suojiin. Tuntuu välillä että esim. työelämässä (ja myös koulussa) olen työntekijöistä se ''lapsi'' vaikka aikuinen jo olenkin. He puhuvat minulle herttaisesti, ehkä siksi kun ääneni on hiljainen ja olen muutenkin kuin kilpikonna kuoressaan. (En tästä kuitenkaan loukkaannu koska minua ei aliarvioida ja saan muutenkin hyvää palautetta aina työstäni.)
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Minullakaan ei lapsena epäilty mitään, 90-luvun alussa ei tainnut olla vielä kovin muodikas diagnoosi. Veljeni taasen on 10 v. nuorempi ja pääsi tutkimuksiin puheterapeutin ansiosta.
Pienenä kaikki oireeni menivät myös helpommin lapsuuden piikkiin: tarkkarajaiset kiinnostuksenkohteet, ujous mutta toisaalta liiallinen avoimuus, ahdistus muutoksista. Nämä piirteet vaan eivät ole jääneet mihinkään. Nykyään olen aika highly functioning, koska minulla on kova motivaatio oppia sosiaaliseksi, ja lukion jälkeen kiinnostuin ihmisten käyttäytymisestä. Small talk ja luontevasti ryhmässä oleminen on kuin puhuisi vierasta kieltä; se vaatii treeniä ja välillä sanoja joutuu vähän hakemaan.
Vaikka olen onnistunut hankkimaan useita hyviä ystäviä, tarvitsen myös lepoa hiljaisuudessa. Tavallaan jotain estoja puuttuu: joku uusi tuttavuus voi vaikka kysyä että mikä on elämäni noloin hetki, ja todennäköisesti kerron. Joudun tsemppaamaan pitkään että pystyn soittamaan vaikka terveyskeskukseen.
Oletko muuten tehnyt sitä Hesarin erityisherkkyys-testiä? Sen mukaan olisin herkkä, mutta omasta mielestäni se testi ei huomioi as-piirteisyyttä mitenkään, ja niissä on kuitenkin eroa.
Sori että mulla ei ole mitään käytännön neuvoja antaa, mutta ajattelin vielä nostaa tätä kun kaipasit keskustelua :)
-5-
Assburger. Adhd on toinen nimitys vajaaälyisyydelle ja sinulla taitaa olla päinvastoin.