AKATEEMINEN TABU: gradua viivyttelevät naiset

Mikä oli se lakimuutos, joka tuli voimaan ja josta puhuttiin viime vuonna? Muistan, että mm. Hyvät ja Huonot Uutiset -ohjelmassa oli aiheena tämä muutos ja se, että nyt vihdoinkin ns. ikiopiskelu loppuu. Tarkoitaanko tällä uudella lakimuutoksella sitä, että kaikki "vanhemmatkin" pitkään opiskelleet (olikos se niin, että ennen 2005 opintonsa aloittaneet?) joutuvat joko valmistumaan määräajassa tai keskeyttämään opintonsa (kaikki opintopisteet valuu hukkaan, nyyh), vai tarkoittaako lakimuutos sitä, että v. 2005 jälkeen aloittaneet eivät voi "ikiopiskella"?

Jos selviäisi, että minun pitäisi nyt tänä lukuvuonna (eli juhannukseen mennessä) saada gradu kasaan, muuten menetän kaikki vanhat opintoni, niin taitaisi tulla hiukan kuumottavat paikat. Aloitin itse opintoni siis v. 2004. Jos tämän uuden lakimuutoksen myötä opintoni kumotaan, jos en ala pikkuhiljaa valmistua, niin luulisi, että tästä olisi tullut postitse tai puhelimitse jokin ilmoitus tiedekunnastani.

Minusta otsikko pitäisi olla pelkästään muodossa: "tabu: gradua viivyttelevät pitkäaikaisopiskelijat/tms", sillä kyllä sitä viivöstystä näkee niin naisilla kuin miehilläkin. Ja mörkö se on todella monille. Ihan turha ap:n on syyllistää, sillä niillä gradun kanssa painivilla on varmasti ihan tarpeeksi niskaan hönkiviä ihmisiä ilman näitä palstapaheksujiakin.

Nosto.

Itse tein diplomityöni hyvin arvosanoin ja prosessi oli minusta erittäin opettava. Mutta en olisi ikinä pystynyt samaan ilman erinomaista ohjaajaa, joka johdatti minut kysymyksillään juuri oikeaan suuntaan. Esim. professorin kommenteista taas ei ollut mitään hyötyä.

Eli vaikka työ täytyy jokaisen itse tehdä, ei kannata itseään loputtomasti ruoskia. Paljon on myös tuurista kiinni. Tämä siis lohdutuksena niille, joilla työn viivästyminen johtuu epäonnistumisen pelosta ja liiallisesta itsekriittisyydestä.

Tunnen yhtälailla miehiä ja naisia joilta puuttuu gradu. Sinänsä tosi lyhytnäköistä jättää tutkinto kesken, ulkomailla ei olla yhtä ymmärtäväisiä näiden tutkintoasioiden kanssa. Tutkinto joko löytyy tai ei, se on siellä ihan sama pitä siitä puuttuu jos ei valmista tutkintoa löydy.

Mä tiedän tyypin, joka ei halua olla työttömän statuksella, joten viivyttelee gradua.. Ihan toinen juttu taas on se, mitä ajatellaan cv:stä jossa opiskelu on kestänyt vuosia yli keskiarvon..

Mulla on kestänyt siksi, etten ole päässyt irtautumaan töistä. Aina saan vapaata muutaman päivän kerrallaan enkä siinä ajassa pääse oikein vauhtiin. Enkä enää vanhalla iällä jaksa valvoa iltoja jne. Niin, ja olen vielä lisäksi masentunut mikä vaikeuttaa tarttumista asioihin. Mutta syksyllä olen valmistunut, siitä olen varma.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:54"]

Mulla on kestänyt siksi, etten ole päässyt irtautumaan töistä. Aina saan vapaata muutaman päivän kerrallaan enkä siinä ajassa pääse oikein vauhtiin. Enkä enää vanhalla iällä jaksa valvoa iltoja jne. Niin, ja olen vielä lisäksi masentunut mikä vaikeuttaa tarttumista asioihin. Mutta syksyllä olen valmistunut, siitä olen varma.

[/quote]

Mikset jää vuorotteluvapaalle ja tee graduasi valmiiksi silloin?

Nykyään on niin vaikea saada töitä että jos saa oman alan työpaikan, niin se on niin onnenpotku että kannattaa keskittyä siihen kunnolla eikä tehdä gradua työn kustannuksella. Voi käydä vaikka huonosti ja menettää työn gradun takia, kun energiaa ei riitä molempiin. Gradun voi tehdä sitten joskus jos joutuu työttömäksi ja on aikaa, tai vaikka äitiyslomalla.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 15:08"]

Mulla meni 20 vuotta gradun tekoon, tuli kyllä sitten aikas hyvä. Toivottavasti väitöskirjaan ei mene yhtä kauan, mutta ei sekään kyllä ihan heti valmistu niin kauan kunnes lapsi alkaa juosta kavereissa. Ja siitä on tarkoitus tulla vielä parempi. Kun saa rauhassa tehdä yötöinä, ei tarvitse juosta muodin mukaan ja miellyttää keskinkertaisia. Kun juoksee vain oman ajatuksensa perässä ja ehtii hauduttaa, tulee syvempi näkemys. Kauempaa näkee enemmän.

Mutta välillä meinaa kyllä usko loppua. Ehkä se apuraha olisi kuitenkin kiva, mutta eipä sitä tällaisena aikana saa. Kiva kun näkee vaivaa hakemukseen, ja lopulta koko alalta kukaan ei saa suuresta säätiöstä mitään... Ennemmin sitten jo lottoaakin.

[/quote]

Mä tein gradun n puolessa vuodessa ja siitä tuli sen verran hyvä, että pääsin tekemään väitöskirjaa hyvään tutkimusryhmään osittain sen perusteella. Väitöskirjan tein 6 vuodessa, tosin siihen aikaan mahtui myös 1 äitiys- ja hoitovapaa, yht. vähän vajaa 2v. Väikkärini ei ole mikään suuri neronleimaus, mutta kunnon tutkimusta minkä olen itse tehnyt alusta loppuun. Ja nyt 4v väikkäristä olen saanut yht. liki puoli miljoonaa henkilökohtaisia apurahoja. Mäkin olen tyytyväinen hakemuksiini, mutta lisäksi mulla on näyttöä aiemmasta tutkimuksesta (olen julkaissut paljon enemmän kuin väikkärini artikkelit). Ei apurahoja oikein saa, jos cv on ihan tyhjä.

Eikö siihen pidä olla työnantajan suostumus? Epäilen etten saisi sitäkään jos en edes lyhyttä taukoa...

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 18:54"]

Mulla on kestänyt siksi, etten ole päässyt irtautumaan töistä. Aina saan vapaata muutaman päivän kerrallaan enkä siinä ajassa pääse oikein vauhtiin. Enkä enää vanhalla iällä jaksa valvoa iltoja jne. Niin, ja olen vielä lisäksi masentunut mikä vaikeuttaa tarttumista asioihin. Mutta syksyllä olen valmistunut, siitä olen varma.

[/quote]

Mikset jää vuorotteluvapaalle ja tee graduasi valmiiksi silloin?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:57"]Tiedän kyllä paljonkin miehiä, joilta se gradu puuttuu, tai vielä enemmänkin opinnoista. Miehet eivät välttämättä vain niin paljon puhu asiasta.

Jos naisista useammilla on gradu kesken kuin miehillä, niin asiaan saattaa ehkä vaikuttaa myös se, että nykyään naisia opiskelee yliopistoissa enemmän kuin miehiä...

[/quote]

Jeps. Paljon dippatyötä vaille valmiita miehiä tunnen, mutten yhtään naista!

Mä itse venytin gradun jättöä huonon työllisyystilanteen takia. Ihan kohta valmistuva on työnantajien silmissä paljon parempi vaihtoehto kuin mahdollisesti pitkäänkin työttömänä ollut, joka ei ole valmistumisensa jälkeen saanut mitään oman alan työkokemusta. Jätin gradun ja otin paperit ulos heti kun sain oman alan töitä (enkä muuten olisi saanut tietää koko paikasta ellen olisi opiskellut, eivät ilmoittaneet työkkäriin vaan rekrytiivat ooiskelujoiden sähköpostilistalta.)

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 13:54"]kyseinen henkilö ei ehkä olisi sopivaa ainesta yliopistoon ja ei varmasti pärjäisi ulkomaalaisessa yliopistossa jossa omista opinnoista pitää itse ottaa alusta alkaen vastuu ...

[/quote]

Ennen kuin luen muita vastauksia, kommentoin tätä typerää yleistystäsi. Olen opiskellut ulkomailla hyvin arvosanoin. Kyseisessä yliopistossa oli huomattavasti enemmän opettajia/proffia per oppilas kuin täällä Suomessa ja oli helpompi löytää ihmisiä, joiden kanssa keskustella opiskelusta.

Tällä en suinkaan tarkoita, että tarvitsisin jonkun pitämään kädestä kiinni, kun kirjoitan tai luen. Olen itseasiassa aikamoinen erakkoluonne ja tykkään tehdä yksin. Ero on se, että Suomessa ketään ei vaan tunnu kiinnostavan minun graduni. Kyllä sitä nyt joskus haluaisi vaihtaa ajatuksia jonkun toisen kanssa.

En tosin kuvittele, että tämä tilanne on kaikilla ja kaikkialla. Omalla laitoksellanikin toinen opiskelija voi olla täysin eri mieltä kanssani. Minun kokemukseni on kuitenkin tämä.

Toisekseen roikutan gradua, koska olen jo töissä ihan eri alalla. En tarvitse niitä papereita.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 14:33"]Gradun kirjoittamiseen ei tarvitse mennä kovin paljon aikaa (tyyliin viikkoja) mutta kypsyttelyyn, aiheen rajaukseen, aineiston keräämiseen ja aiheen muokkaukseen voi mennä aikaa kuukausia tai vuosiakin.

[/quote]

Tätä ei kaikki tunnu tajuavan. Osa ystävistäni (luonnontieteilijöitä) tekivät graduja, joita varten piti käydä kuukausien tai ettei ollut peräti vuoden ajan viikoittain hakemassa näytteitä jostain pusikosta. Toki tämä on valintakysymys (ja nämä ystäväni ovat tyytyväisiä valintaansa), mutta aina ei voi gradua tempaista kuukaudessa, vaikka olisi aikaa ja motivaatiota. Ei näitä ystäviäni kiinnostanut tehdä pelkkään kirjallisuuteen perustuvaa gradua, kun kuitenkin halusivat töihin, joissa niitä kenttätöitä kuitenkin tehdään.

Minulla on gradu ollut neljä vuotta tekemättä. Tein gradua sen verran, että aiheesta oli jo tutkimustulokset valmiina, mutta kirjoitusta en aloittanut koskaan. Syitä/tekosyitä on useita. Ulkomailla asuminen, opintotuen loppuminen, työelämään siirtyminen, energian puute (pitkät työpäivät), yleinen laiskuus, esiintymiskammo, kiinnostuksen lopahtaminen alaa kohtaan, mutta ehkä suurimpana syynä on häpeä. Häpeän sitä, että gradun teko on viivästynyt näin monta vuotta, enkä kehtaa kohdata laitokseni väkeä. Siksi en saa aikaiseksi mennä yliopistolle esim. vaihtamaan gradun aihettakaan tai hoitamaan muita asioita. Kunpa vain voisin kääntää aikaa taaksepäin.

Työelämässä olen aina ollut todella ahkera ja jopa liiankin tunnollinen. Miksi en voi olla yhtä ahkera opintojen loppuun saattamisessa? Ehkä siksi, että työpaikalla teen asioita muiden hyväksi ja olen vastuussa jostain suuremmasta. Opinnoissani en ole vastuussani kuin itselleni. Ensimmäiset yliopistovuoteni olin ahkera, menestynyt ja kunnianhimoinen. Mikä muuttui? Miksi heitän kaiken aiemman ahkeroinnin hukkaan? :(

Minua myös surettaa muiden harrastama syyllistäminen asiasta. Tiedän kyllä itse tilanteeni häpeällisyyden, syyllistän ja rankaisen itseäni ihan tarpeeksi. Asia on päivittäin mielessä, joskus jopa painajaisina unissa. Valmistumisen viivästymisen myötä olen pikkuhiljaa ottanut etäisyyttä joihinkin ystäviini ja sukulaisiini, koska en jaksa muiden utelua, painostusta ja syyllistämistä. Gradu on todellakin mörkö.

Muuten kyllä elämässäni on kaikki hyvin, vaikka kyllähän tämä gradujuttu mieltä painaakin. Paljon tsemppiä kaikille samassa jamassa oleville! :)

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 20:41"]

Minulla on gradu ollut neljä vuotta tekemättä. Tein gradua sen verran, että aiheesta oli jo tutkimustulokset valmiina, mutta kirjoitusta en aloittanut koskaan. Syitä/tekosyitä on useita. Ulkomailla asuminen, opintotuen loppuminen, työelämään siirtyminen, energian puute (pitkät työpäivät), yleinen laiskuus, esiintymiskammo, kiinnostuksen lopahtaminen alaa kohtaan, mutta ehkä suurimpana syynä on häpeä. Häpeän sitä, että gradun teko on viivästynyt näin monta vuotta, enkä kehtaa kohdata laitokseni väkeä. Siksi en saa aikaiseksi mennä yliopistolle esim. vaihtamaan gradun aihettakaan tai hoitamaan muita asioita. Kunpa vain voisin kääntää aikaa taaksepäin.

Työelämässä olen aina ollut todella ahkera ja jopa liiankin tunnollinen. Miksi en voi olla yhtä ahkera opintojen loppuun saattamisessa? Ehkä siksi, että työpaikalla teen asioita muiden hyväksi ja olen vastuussa jostain suuremmasta. Opinnoissani en ole vastuussani kuin itselleni. Ensimmäiset yliopistovuoteni olin ahkera, menestynyt ja kunnianhimoinen. Mikä muuttui? Miksi heitän kaiken aiemman ahkeroinnin hukkaan? :(

Minua myös surettaa muiden harrastama syyllistäminen asiasta. Tiedän kyllä itse tilanteeni häpeällisyyden, syyllistän ja rankaisen itseäni ihan tarpeeksi. Asia on päivittäin mielessä, joskus jopa painajaisina unissa. Valmistumisen viivästymisen myötä olen pikkuhiljaa ottanut etäisyyttä joihinkin ystäviini ja sukulaisiini, koska en jaksa muiden utelua, painostusta ja syyllistämistä. Gradu on todellakin mörkö.

Muuten kyllä elämässäni on kaikki hyvin, vaikka kyllähän tämä gradujuttu mieltä painaakin. Paljon tsemppiä kaikille samassa jamassa oleville! :)

[/quote]

Kuulostaa niiiin tutulta! Olen samassa tilanteessa ja tunnelmissa, mutta nyt taas kerran yritän Geetä valmiiksi tämän lukukauden loppuun mennessä...

Ulkomaalaisissa yliopistoissa gradu ei kuulu maisterivaiheeseen, eikä pitäisi kuulua Suomessakaan. Gradun kirjoittaminen ei kehitä ratkaisevasti työelämävalmiuksia monellakaan alalla. Esim. Lääketieteen lisensiaatin koulutukseen ei kuulu gradua laisinkaan, vain syventävä opinnäyte, joka vastaa tasoltaan lähinnä kanditutkielmaa. Mielestäni esim. opettajaksi, psykologiksi, ekonomiksi, di:ksi valmistuvien ei pitäisi joutua moista tekemään. Vapaavalintaisena kurssina voisi olla vaikka tieteellisen artikkelin tekeminen erityisesti tutkijan uralle tähtääville, esim. lääketieteen opiskelijoista moni tekee artikkelin vapaaehtoisina opintoina. Pro gradulla ei ole tieteellisesti merkittävää painoarvoa.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 21:23"]

Ulkomaalaisissa yliopistoissa gradu ei kuulu maisterivaiheeseen, eikä pitäisi kuulua Suomessakaan. Gradun kirjoittaminen ei kehitä ratkaisevasti työelämävalmiuksia monellakaan alalla. Esim. Lääketieteen lisensiaatin koulutukseen ei kuulu gradua laisinkaan, vain syventävä opinnäyte, joka vastaa tasoltaan lähinnä kanditutkielmaa. Mielestäni esim. opettajaksi, psykologiksi, ekonomiksi, di:ksi valmistuvien ei pitäisi joutua moista tekemään. Vapaavalintaisena kurssina voisi olla vaikka tieteellisen artikkelin tekeminen erityisesti tutkijan uralle tähtääville, esim. lääketieteen opiskelijoista moni tekee artikkelin vapaaehtoisina opintoina. Pro gradulla ei ole tieteellisesti merkittävää painoarvoa.

[/quote]

Ulkomaita on kuule aika monta ja käytännöt vaihtelevat todella paljon. Monessa Euroopan maassa on todellakin käytäntö, että joutuu gradua vastaavan loppututkielman kirjoittamaan. Yliopiston ei ole edes varsinaisesti tarkoitus valmentaa työelämään tai tiettyyn ammattiin joitain yksittäisiä aloja lukuunottamatta. 

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 21:23"]

Ulkomaalaisissa yliopistoissa gradu ei kuulu maisterivaiheeseen, eikä pitäisi kuulua Suomessakaan. Gradun kirjoittaminen ei kehitä ratkaisevasti työelämävalmiuksia monellakaan alalla. Esim. Lääketieteen lisensiaatin koulutukseen ei kuulu gradua laisinkaan, vain syventävä opinnäyte, joka vastaa tasoltaan lähinnä kanditutkielmaa. Mielestäni esim. opettajaksi, psykologiksi, ekonomiksi, di:ksi valmistuvien ei pitäisi joutua moista tekemään. Vapaavalintaisena kurssina voisi olla vaikka tieteellisen artikkelin tekeminen erityisesti tutkijan uralle tähtääville, esim. lääketieteen opiskelijoista moni tekee artikkelin vapaaehtoisina opintoina. Pro gradulla ei ole tieteellisesti merkittävää painoarvoa.

[/quote]

Ulkomaita on kuule aika monta ja käytännöt vaihtelevat todella paljon. Monessa Euroopan maassa on todellakin käytäntö, että joutuu gradua vastaavan loppututkielman kirjoittamaan. Yliopiston ei ole edes varsinaisesti tarkoitus valmentaa työelämään tai tiettyyn ammattiin joitain yksittäisiä aloja lukuunottamatta. 

[/quote]

Kirjoitin kiireessä, olisi pitänyt kirjoittaa monissa ulkomaalaisissa yliopistoissa. Yliopiston pitää nimenomaan kouluttaa työelämään, toki akateeminen tutkimus liittyy tiiviisti opintoihin. Ihmettelen kuitenkin, mihin tarvitaan pro gradua aloilla, joissa tutkinto valmistaa selvästi tiettyyn ammattipätevyyteen. Sellaisia aloja on kuitenkin paljon. Esim. lääkärit, juristit, psykologit, opettajat jne. Siis varsin merkittävä osuus yliopisto-opiskelijoista. Koko graduporras on muutenkin varsin turha, miksi opiskelijat eivät voisi siirtyä suoraan kirjoittamaan tieteellistä artikkelia kandin tutkinnon jälkeen? Kaikilla ei ole taipumuksia tieteeseen, joten homma voisi aivan hyvin olla vapaaehtoisesta. Eniten väitelleitä tohtoreita muuten tulee lääkätieteen alueelta, huolimatta gradun puuttumisesti. Gradu on usein lähinnä hömelöä puuhastelua ja tieteellisesti merkityksetöntä suorittamista, jos henkilö ei jatka gradun aihetta kohit väitöskirjaa. 

Te "gradua vaille valmiit", pystytte siihen kyllä, kun kerran minäkin. Minulla kävi tuo perinteinen 'opintotuki loppui, pääsin töihin omalle alalle' -tilanne. Gradu roikkui 11 vuotta, vaikka olin päässyt siinä jo ihan hyvään vaiheeseen: aineisto kerätty jne. Sinä aikana proffat ja ohjaajat vaihtuivat, ja kävin silloin tällöin vähän päivittämässä laitoksella, että mitäs seuraavaksi... Koko gradu oli mörkö, ahdisti ja etenkin hävetti.

Sitten eräänä kevätpäivänä marssin taas yliopistolle, ehkä itkeä tirautin ja sovin ohjaajan kansa ihan selvät tavoitteet: haluan valmistua, otan uuden aiheen, rypistän gradun, joka menee läpi. Näin tein. Kolme kuukautta siihen meni. Joka päivä pakottauduin koneelle tai aineistojen pariin. Sain kuin sainkin juuri minimisivumäärän täyteen ja alimmalla arvosanalla läpi.

Tuntui ikimuistoisen ihanalta, kun pyöräilin hakemaan valmiita painokappaleita yliopistopainosta!

Se on vain opinnäytetyö, joka ei tule eteesi, kunhan sen olet valmiiksi saanut. Arvosanalla ei ole väliä, koska oletettavasti vuosikymmengraduilija ei tod. ole kiinnostunut jatko-opinnoista väikkärin parissa :)