Lue keskustelun säännöt.
Tässä taas nähtiin miten suvaitsevaisuutta on vain yhteen suuntaan
18.09.2013 |
Ex-homo Amadeus Oilinki kohuhaastattelun jälkeen: ”Kun jaan elämäntarinani, suvaitsevaisuus loppuu”
17.09.2013 11:39 | Radio Dei | Ariel Neulaniemi
Amadeus Oilinki sanoo elänäänsä parikymppiseksi asti "hyvin stereotyyppistä nuorenmiehen homoelämää",
Me Naiset -lehden julkaisema entisen homon muutostarina, jossa nuori mies puhuu avoimesti elämänmuutoksestaan homosta heteroksi herättää vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja verkon keskustelupalstoilla. Kohuhaastattelun antanut Amadeus Oilinki kertoo Radio Deille, minkälaista palautetta hän on saanut huomiota herättäneen jutun julkaisemisen jälkeen. - Minulla pitäisi riittää suvaitsevuutta kaikkeen mahdolliseen, mutta kun jaan oman elämäntarinani, niin siinä ylitetäänkin raja ja suvaitsevaisuus loppuu.
Me Naiset -lehti kirjoittaa syyskuun numerossaan 22-vuotiaasta Amadeus Oilingista, joka kertoo haastattelussa olleensa juhlimista rakastava homo, mutta olevansa nyt naimisissa naisen kanssa ja elävänsä vakiintunutta perhe-elämää pienen poikavauvan isänä. Hän kertoo uskoneensa pitkään, että homous on synnynnäinen ominaisuus, joka ei muutu, mutta muuttaneensa käsitystään kokemustensa perusteella.
Radio Dei tavoitti Amadeus Oilingin ja kysyi, mikä oli hänen motiivinsa avoimen ja henkilökohtaisen haastattelun antamiselle ja millaisia reaktioita laajaa huomiota saanut juttu on herättänyt.
Amadeus Oilinki, jos et kerran aikoinaan millään tavalla pyrkinyt väkisin heteroksi, miten sinusta tuli sellainen?
- Rukoilin, että Jeesus tulisi elämääni. Ja annoin kaiken mitä "rappiollisesta" elämästäni oli jäljellä. Täytyin suurella rauhalla ja ilolla.
- Viikon aikana tuo rauha ja hyvä olo vain lisääntyivät ja vähän myöhemmin huomasin, kuinka en enää nähnyt miehiä eroottisesti. Samoihin aikoihin menin ystävättäreni luo kylään ja huomasin yllätyksekseni, kuinka hänellä on rinnat. Tuosta hetkestä eteenpäin näin naiset eri tavalla.
Mikä tässä on se pohjimmainen ja tärkein asia, jonka halusit ja haluat kertoa?
- Jeesus elää ja toimii. Hän haluaa tulla osaksi jokaisen elämää. Jeesus ei kuitenkaan ole tunkeilija vaan herrasmies, joka odottaa että avaamme oven elämäämme. Tuona hetkenä, kun sen avaamme, meillä on lupa odottaa radikaalejakin muutoksia elämässämme: erilaista parantumista, vapautumista ja yliluonnollista rauhaa ja iloa. Olemme esimerkiksi vaimon kanssa rukoilleet sairaiden puolesta ja nähneet kuinka nämä ovat parantuneet.
- Jumalan rakkaus on muuttumaton ja sen voi kuka tahansa kokea omassa elämässään arjen keskellä. Jeesuksen ristillä täytetty työ on yhä voimassa. Sen voi joka päivä kokea ja se on se mikä muutti oman elämäni.
Me Naiset -lehdessä kertomaasi tarinaa on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja se on kuumentanut tunteita. Minkälaisia ajatuksia sinulla on herännyt jälkihöyryistä?
- Ensinnäkin kyseessä oli oma kokemukseni toimittajan kirjoittamana. Olemme vaimon kanssa molemmat saaneet paljon rohkaisevaa palautetta myös ihmisiltä, jotka uskovat eri tavalla.
Mistä arvelet sen johtuvan, että osalla heistä, jotka peräänkuuluttavat suvaitsevaisuutta homoseksuaaleille yksilönvapauden nojalla, ei aina tunnu löytyvän halua antaa yksilönvapautta heille, jotka ovat itse omasta tahdostaan halunneet kääntyä homosta heteroksi ja saaneet siihen tavalla tai toisella tukea?
- Hyvä kysymys. Minulla pitäisi riittää suvaitsevuutta kaikkeen mahdolliseen, mutta kun jaan oman elämäntarinani, niin siinä ylitetäänkin raja ja suvaitsevaisuus loppuu. Toisaalta Jeesuksen nimi on yleensä se, joka kuumentaa tunteet, ja ei tässäkään tapauksessa siltä olla voitu välttyä.
Miksi koet, että teidän ex-homojen tarinaa ei haluta uskoa?
- Jos uskottaisiin, että muutos on todella tapahtunut, jouduttaisiin toteamaan, ettei nykyinen vallalla oleva käsitys homouden synnynnäisyydestä pidäkään paikkaansa. Lisäksi jouduttaisiin miettimään, mikä sai muutoksen aikaan. Ja jos uskotaan, ettei ole olemassa Jumalaa, niin ollaan helposti umpikujassa. Koko elämänkatsomus voi siis joutua koetukselle. On ehkä helpompi vain kieltää jyrkästi, kuin koettaa ymmärtää.
Saitko jonkinlaista tukea prosessissasi, jossa kuvaat muuttumistasi homosta heteroksi? Oletko saanut esimerkiksi tukea joiltain tukihenkilöitä tai eheytyskursseilta tai muilta vastaavilta tahoilta?
- En ole osallistunut mihinkään eheytysleireille tai muihin sellaisiin. En ennen muutostani tai sen jälkeen. Muutokset tapahtuivat ennen kuin olin edes käynyt nykyisessä seurakunnassani. En myöskään ole ollut missään sielunhoidollisessa suhteessa kehenkään.
Usein näihin "homosta heteroksi" -kääntymisiin liittyy kristillinen vakaumus. Miksi? Miksi emme kuule tarinoita ateistihomon kääntymisestä heteroksi?
- Ensinnäkin se on ihme mitä tapahtui. Jumalan ihme. Ilman Jumalan tulemista osaksi elämääni ei olisi voinut tapahtua vastaavaa muutosta. Näin uskon. Jeesus muutti ihmisten elämiä Uuden Testamentin aikana ja sama tapahtuu nykyäänkin.
Kommentit (4)
Katsotaan mitä hemmo tekee kymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap edes lukenut alkuperäistä artikkelia tai siitä syntynyttä keskustelua? Koska pointtihan ei ollut siinä, että mitä artikkelissa sanottiin vaan MITEN se sanottiin. MeNaiset-lehti esitti eheytymisen kritiikittömästi, vaikka jo sana "eheytyminen" viittaa siihen, että homot ovat rikkinäisiä ja heterot kokonaisia. Jutussa myös yhdistettiin homot pintaliitoiluun ja alkoholiin, vaikka niitä kotihomojakin löytyy roppakaupalla, sellaisia jotka eivät notku baarissa etsien kertaseksiseuraa. Ymmärrätkö yhtään ap?
Minä luin kyllä alkuperäisen tarinan, ja luin myös pintaliitoilun ja alkoholin, jota en nyt äkkiseltään yhdistänyt homouteen vaan ns. uskonnottomaan elämään. Yhtälailla kun siinä puhuttiin homouden muuttumisesta heteroksi niin puhuttiin uskottoman elämän muuttumista uskonnolliseksi. Ehkä pientä kärjistelyä lopuksi löytyi, jotain kommenttia siitä, miten on onnellinen, että bling bling -elämä homona vaihtui lapsiperhearkeen heterona eikä siinä tietenkään otettu huomioon ihan normaalia nuoren ihmisen kasvua, mutta ihan aina asioita ei tarvitse pelkistää, jotta voitaisiin syytellä ja ivata ja pilkata. Mitä jos vain ajateltaisiin, että siinä on kertomus uskosta, joka kertojan mukaan siirtää jopa vuoria ja kunnioitetaan tarinaa tämän ihmisen subjektiivisena kokemuksena ilman, että tarvitsee demonisoida tyyppiä homofobiseksi suvaitsemattomuuden kuriiriksi.
"... kunnioitetaan tarinaa tämän ihmisen subjektiivisena kokemuksena..."
Kunnioitetaan jonkun subjektiivista kokemusta objektiiviset tosiasiat unohtaen. Aivot narikkaan ja uskontoa ihastelemaan. Entäpä jos katsottaisiin asioita objektiivisesti? Mitä Amadeuksen tarinalle tapahtuu, jos otetaan huomioon vaikkapa se tosiasia, että hän on kertonut blogissaan maanneensa naisen kanssa jo ennen ihmeenomaista heteroksi muttumista? Niin, se tunteenomaiseen suvaitsevaisuusmeuhkaamiseen perustuva kulissi romahtaa ja asiaan tulee muitakin näkökulmia. Amadeus ei näytäkään enää niin yksiselitteisesti ex-homolta ja nykyään heterolta. Käy ilmi, ettei hän tullutkaan ulos kaapista heterona, vaan tuli vain uskoon ja alkoi jäsentää kokemustaan karismaattisen kristillisen lahkon tarjoamin käsitteellisin välinein. Näin hän pystyy esittämään yksinkertaistavaa tarinaansa siitä, miten muuttui homosta heteroksi, vaikka todellisuudessa asiaan liittyy paljon muutakin, ja se muu herättää kysymyksiä tarinan aitoudesta.