Tähän kirjoitukseen kiteytyy se, miksi en halua lapsia!

Hih. Meilläkin Etelä-Amerikan reissu varattu ja kaksi lasta. ;) 

Meillä on monta lasta ja juuri oltiin Karibialla...

Mulla ei ole lapsia, mutta ei myöskään varaa matkustaa. Haluaisin ennemmin matkustella ja nimenomaan ilman lapsia. Ei mikään reissu ole samanlainen ladten kanssa, tai ainakaan pienten. Nauttikaa reissuista! Kyllä minäkin vielä joskus kunhan pääsen tästä köyhyysloukusta.

Sehän tässä nykyajan maailmassa onkin hyvä puoli, että ketään ei (toivottavasti) lynkata sen vuoksi, että ei halua lapsia tai siksikään että niitä haluaa. Elämähän on valintoja ja jokainen tekee itselleen mieluisat valinnat.

Mä luin just tuon kirjoituksen, mutta ehkäpä se näyttäytyy mulle ihan toisenlaisena, kun mulla itsellä on lapsi. Mä sain mennä rauhassa oman mieleni mukaan 30-vuotiaaksi saakka, sain siis ihan tarpeekseni ajatella lähinnä itseäni. Nyt, kun mulla on lapsi, kaikki tuntuu jotenkin tarkoituksenmukaisemmalta ja järjestelmällisemmältä.

Mä rupesin lapsentekoon sen kummempia ajattelematta, tosin kyllä ajatus oman vapauden menettämisestä ahdisti raskausaikana. Nyt ne mietteet jo hieman hymyilyttää.  On kliseistä sanoa, että oman lapsen kasvamisen seuraaminen on jotain ainutlaatuista ja mahtavaa, mutta kyllä se on myös totta! Tänä aamuna lapsi osoitti henkaria ja sanoi "inka" - mistä ihmeestä se on tuonkin sanan jo oppinut? Eilen lapsi osoitti taivaalle kurjen huudon kuullessaan ja sanoi "kuuki" - voi ei, miten 1,5-vuotias lapseni voi jo tunnistaa kurjen, jollaisen näki ensi kertaa vasta muutama päivä sitten?

Olen niin onnellinen lapsestani, joka ikinen päivä. Oon jo vuosia kärsinyt masennuksesta, joka tulee aina kausittain, ja ainoa asia, josta masennus ei ole ainakaan vielä estänyt mua iloitsemasta ja nauttimasta, on oma lapseni, maailman ihanin pieni ihminen.

Kirjoitushan ei ollut yhtään kärjistetty... Se on ihan hyvä, etteivät kaikki hanki lapsia. Olimme mieheni kanssa erittäin onnellisia ennen lapsia mutta vieläkin onnellisempia nyt, kun meillä on kaksi lasta ja oma talo, jonka pihassa riittää vilinää. Kolmas lapsi tulossa :)

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:10"]

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[/quote]

Mä kuulun vissiin vähän eri koulukuntaan kuin sinä... En hetkeäkään kuvittele, etteikö lapsen myötä elämä muuttuisi ja paljon. Olen sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin niistä pitää myös huolehtia heidän ehdoillaan. Ei siis ensimmäisinä vuosina pitkiä lentomatkoja ja riekkumista, vaan turvallista kotiarkea ja rutiineja. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana rakennetaan lapsen psyykeen perusta. Jos sinä aikana homman hoitaa asenteella "siinä se menee vauva mukana, ei elämän tarvitse muuttua lapsen saannin jälkeen", niin pelkään että pieleen menee. Tietenkin kaikki riippuu siitä, millaista elämää on viettänyt ennen lasta. Jos viihtyy kotona, pesee päivittäin kaksi koneellista pyykkiä, ulkoilee leikkipuistossa, käyttää rahansa 86 cm toppahaalareihin, heräilee pari kertaa joka yö, nousee viikonloppuisinkin seitsemältä ja syö aina samaan aikaan suolatonta kotiruokaa, niin mikäs siinä. Ei se elämä silloin paljon muutu...

Ap:n luetun ymmärtäminen ei ole ihan vankalla pohjalla. Hesarin kolumnin viimeiseen lauseeseen kiteytyy olennainen eli se, että vaikka pikkulapsi-aika on raskasta ja kuluttavaakin, se on myös palkitsevaa ja antaa taatusti takaisin enemmän kuin ottaa.

Ja harvemmin elonsa ehtoossa oleva ihminen katuu sitä, että on hankkinut lapsia, mutta tiedän ikääntyneitä lapsettomia henkilöitä, jotka ovat kertoneet katuvansa sitä, etteivät aikoinaan hankkineet lapsia.

itsestä se on kiinni mitä tekee.Toivon ettet tee päätelmiä vain nettikirjoitusten perusteella että valitset lapsettomuuden tai toisin päin.Näin useamman lapsen äitinä voin sanoa että lapsettomuus satuttaa siinä vaiheessa kun se leikki olenko raskaana vai en loppuu eli naiselle tulee vaihdevuodet ja työkaverit saa ekat lapsenlapset.Siinä vaiheessa tiedostaa kuuluvansa ikuisesti täti-ihmisiin tai setäihmisiin..ihan miten vaan.Lapsettomat naiset alkaa oireilemaan tuossa 45vuoden iässä viimeistään.Olen vierestä seurannut.Todella pahaa kateutta ym sellaista.

No varmaan on sitten ennen wanhaan ollaan oltu aivan sekaisin ja elämä on mennyt lähinnä päin persittä, kun lapsia ei ole osattu huomioida.

Totta puhuen mun mielestä paljon pelottavampaa on nykyinen sanapari "lasten ehdoilla". Järki-ihmisen maailmahan rakentuu siinä välimaastossa, jonka aikuisten ja lasten tarpeet yhdesä muodostaa. Yksittäisistä ihmisistä rakentuu perheitä, joissa on vuorovaikutussuhteita, omien halujen ja toisten tarpeiden välistä pohdintaa, yhdessä oppimista, kompromisseja ja pettymyksiä kun ei aina saa kaikkea heti. Ihan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä, siis.

Ja jos ulkomaille työkeikalle lähtee, kannattaahan se ehdottomasti ennemmin pienen vauvan kanssa kuin sitten vaikkapa koululaisen! Mitä ihmeen "riekkumista" se nyt on, samapa tuo missä maassa ihmiset asuvat, aivan varmasti siellä muodostuu turvallinen arki ja omat rutiinit, jotka ei vaan ehkä sisällä niitä prikulleen samoja elementtejä, joita lähiömammat tahtoo haalareineen, suolattomine ruokineen ja hiekkalaatikkoineen :)

Ainoa ajatus joka ketjun perusteella herää on, miksi aloittaja kokee niin suurta tarvetta tehdä vauvapalstalle tämmöisen aloituksen ja keulia eteläamerikoillaan?

Menisit netissä nörttäämisen sijaan pihalle, siellä on todella kaunis ilma. :) (Minäkin teen niin, kunhan saan kahvikupin tyhjäksi.)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:10"]

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[/quote]

Mä kuulun vissiin vähän eri koulukuntaan kuin sinä... En hetkeäkään kuvittele, etteikö lapsen myötä elämä muuttuisi ja paljon. Olen sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin niistä pitää myös huolehtia heidän ehdoillaan. Ei siis ensimmäisinä vuosina pitkiä lentomatkoja ja riekkumista, vaan turvallista kotiarkea ja rutiineja. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana rakennetaan lapsen psyykeen perusta. Jos sinä aikana homman hoitaa asenteella "siinä se menee vauva mukana, ei elämän tarvitse muuttua lapsen saannin jälkeen", niin pelkään että pieleen menee. Tietenkin kaikki riippuu siitä, millaista elämää on viettänyt ennen lasta. Jos viihtyy kotona, pesee päivittäin kaksi koneellista pyykkiä, ulkoilee leikkipuistossa, käyttää rahansa 86 cm toppahaalareihin, heräilee pari kertaa joka yö, nousee viikonloppuisinkin seitsemältä ja syö aina samaan aikaan suolatonta kotiruokaa, niin mikäs siinä. Ei se elämä silloin paljon muutu...

[/quote]

Lapsettomathan ne tunnetusti ovat suuriäänisimpiä asiantuntijoita siinä, millaista on lapsiperheen elämä ja millaista on olla äiti tai isä. MOT.

Onko pakko apelka ja arvostella? 

Kirjoitus oli hulvaton ja osui. Naurettiin vedet silmissä.

Siinä jäi kuitenkin mainitsematta jotain mikä on lapsellisille itsestäänselvää. Meillä oli hyvä parisuhde ennen lapsia, mutta se syveni lasten myötä potenssiin 100. Rakkaus pieneen ihmiseen on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä voi kuvailla etukäteen. Myös oman puolison näkeminen vanhempana tuo uutta syvyyttä. 

Kyllä lapseton jää paljosta paitsi. Toki myös yöheräilyistä ja uhmakohtauksista, mutta myös siitä miltä tuntuu kun oma lapsi painautuu iholle ja sanoo ekaa kertaa "äiti".

Fiksu aikuinen kyllä kykenee pieniin kompromisseihin yhdessä puolisonsa kanssa ne muutamat vuodet, kun lapset työllistävät. He ovat sen jälkeen elämässä kymmeniä vuosia ja heidän kanssaan on todella antoisaa. Millainen ihminen vaihtaisi sen apinoidenvahdantalomiin? Yksinkertainen, yksisilmäinen ja, tosiaan, itsekäs pikkusielu.

On kai tuo tottakin, mutta harva tajuaa, ettei se pikkulapsiaika kestä ikuisesti. Jos on vaan 1 lapsi, niin sitä vapautta on taas 15 vuoden jälkeen ihan reippaasti. Tekemällä lapsia saa molemmat ; elää villinä ja vapaana, sitten ihanan lapsen kanssa ja kohta taas vapaana. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:34"]

No varmaan on sitten ennen wanhaan ollaan oltu aivan sekaisin ja elämä on mennyt lähinnä päin persittä, kun lapsia ei ole osattu huomioida.

Totta puhuen mun mielestä paljon pelottavampaa on nykyinen sanapari "lasten ehdoilla". Järki-ihmisen maailmahan rakentuu siinä välimaastossa, jonka aikuisten ja lasten tarpeet yhdesä muodostaa. Yksittäisistä ihmisistä rakentuu perheitä, joissa on vuorovaikutussuhteita, omien halujen ja toisten tarpeiden välistä pohdintaa, yhdessä oppimista, kompromisseja ja pettymyksiä kun ei aina saa kaikkea heti. Ihan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä, siis.

Ja jos ulkomaille työkeikalle lähtee, kannattaahan se ehdottomasti ennemmin pienen vauvan kanssa kuin sitten vaikkapa koululaisen! Mitä ihmeen "riekkumista" se nyt on, samapa tuo missä maassa ihmiset asuvat, aivan varmasti siellä muodostuu turvallinen arki ja omat rutiinit, jotka ei vaan ehkä sisällä niitä prikulleen samoja elementtejä, joita lähiömammat tahtoo haalareineen, suolattomine ruokineen ja hiekkalaatikkoineen :)

[/quote]

En olisi uskonut, että vapaaehtoisesti lapsettona päädyn antamaan mammapalstalla neuvoja ensimmäistään odottavalle äidille :D

Ennen wanhaan elettiin yhteisöissä, joissa oli kolme tai neljäkin sukupolvea samassa pihapiirissä. Ennen wanhaan ei reissattu pitkin maapalloa. Isovanhemmat tai isot sisarukset katsoivat pienempien perään ja jos jotain hupsistakeikkaa sattui, niin niistä ei kirjoitettu Iltalehtien lööpeissä - saati mammapalstoilla. Yhteiskunta on mennyt noista ajoista eteenpäin. Nyt asutaan pienissä yksiköissä kaupungeissa. Käydään töissä kodin ulkopuolella ja taiteillaan jatkuvan kiireen ja paineen kanssa. Luuletko tosiaan, että lapsien on mahdollista kasvaa aikuisten ehdoilla tässä härdellissä?

Mitä 19 yritti sanoa?

Etenkään loppulauseessa ei ollut järjen häivää.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 15:10"]

Toihan oli hauska kirjoitus :)

Meilel on tulossa vauva kesällä ja syksyllä ollaan lähdössä vajaaksi vuodeksi aika kauas ulkomaille töihin. Eli ei se elämä lasten myötä mihinkään katoa, siihen vain tulee lisää!

[/quote]

On eri asia matkustaa, lasten kanssa tai ilman kuin muuttaa ulkomaille asumaan.

Mua hymyilytti noi "meillä kaksi lasta ja Etelä-Amerikan matka varattu"

Taisi mennä asian ydin ohi. Faktahan on, että matkustaminen pienten lasten kanssa on ihan erilaista kuin ilman.