Parisuhteesta lähteneet: mikä oli erosi syy?

Tuplastandardit, eli vaati minua noudattamaan sääntöjä joita ei itse noudattanut. Kiukutteli tekemättömistä kotitöistä vaikka ei itse tehnyt juuri mitään. Yritti kontrolloida kaikkia menemisiäni ja tekemisiäni - jopa itse reissuun lähtiessään halusi aikatauluttaa minun tekemiseni poissaolonsa aikana. Vähättely ja mitätöinti, sekä päin naamaa että selän takana muille. Syytti jatkuvasti etten puhu asioistani, mutta ei kuunnellut kun puhuin ja eron jälkeen kertoi kaikille yhteisille ystävillemme kuinka olin vain yhtäkkiä pakannut kamani ilman mitään selityksiä tai ennakkovaroitusta vaikka asioista oli yritetty keskustella useampi kuukausi. Ei viitsinyt laittaa tikkua ristiin minun tai parisuhteen eteen, mutta odotti kyllä itselleen täyttä palvelua ja ylimääräistä hemmottelua siihen päälle.  Joi suhteen edetessä lopulta käytännössä päivittäin.  Kokoajan oli joku huonosti joten valitti tauotta jostain - milloin oli töissä vaikeaa, milloin kaverit kohtelivat ikävästi tai sukulaisten kanssa oli kränää. Ylipäätään supernegatiivinen mielensäpahoittaja, joka löysi jotain negatiivista joka asiasta.

Ensimmäinen iso rakkaus ja ensimmäinen pitkä (6v) parisuhde, ikää 30v molemminpuolin. Jälkikäteen ajateltuna merkit oli kyllä ilmassa alusta lähtien, mutta eipä niitä silloin osannut nähdä.  Masennuksen ja pienen alkoholiongelman kehitin tuossa itsekin, mutta erosin niistäkin samalla ovenavauksella.  

Mies viestitteli koko yhdessäolomme ajan toisille naisille flirttailu- ja suoranaisia seksiviestejä. Otti selkäni takana pikavipin vuokraan, jonka ottaminen on aina ollut mulle aivan ehdoton no-no, koska se ei ole kestävä tapa hoitaa taloutta. Silloin kihlasormus kävi jo pöydällä, mutta saatiin sovittua asia. Yhden naisen kanssa viestitteli lämpimiä ja kuumia viestejä ihan loppuun saakka, en kuulemma voinut käskeä häntä pistämään välejä kokonaan siihen poikki, koska olivat kavereita ja se olisi ollut epäreilua. Muutoinkin enemmän alkoi kääntyä tämän (ja muidenkin?) puoleen kuin minun, kun halusi jutella. Käytiin parisuhdenneuvonnassakin missä neuvoja sanoi miehelle suoraan, että jos on kerran suhteessa minun kanssa, minun pitäisi olla se kohde, jonka kanssa jaetaan syvimmät tunnot tarpeen tullen jne. Kai mä olin sitten miehen mielestä muuttunut mustasukkaiseksi kyyläksi, kun olin epäluuloinen, kun oli jäänyt kiinni monta kertaa noista viesteistä. Viimeinen pisara oli, kun näin ohi mennessäni miehen kirjoittelevan taas sen vakioakkansa kanssa. Kysyin hetken päästä, koska ovat jutelleet viimeksi, ja mies valehteli kirkkain silmin, ettei edes muista millon viimeksi. Sinä päivänä meni lusikat jakoon ja se oli yksi elämäni ehdottomasti parhaista päätöksistä! Omanarvontunto kohosi kohisten, kun pääsin vapaaksi epäluottamuksen ilmapiiristä.

Kasvoimme erilleen. Suhde alkoi kun olimme aika nuoria (minä 18 hän 22) ja vaikka 7 vuoden suhteemme oli kaikin puolin hyvä, ei se sitten loppua kohden enää tuntunut oikealta. Intohimo hiipui, erilaiset tulevaisuuden toiveet ja elämän prioriteetit vahvistuivat, ja lopulta oli vain hyväksyttävä, ettemme enää kunnolla aikuistuattamme sopineetkaan niin hyvin yhteen. Olemme edelleen todella hyviä ystäviä, ja molemmat löysivät 1-2 vuotta suhteen jälkeen uudet, paremmin sopivat kumppanit. Exäni on menossa naimisiinkin ensi vuonna :)

Näin jälkeenpäin naurattaa, miten silloin naiivina 18-22 vuotiaana silmät säihkyen uskoin, että olimme sielunkumppaneita ja että se oli vuosisadan rakkaus joka ei koskaan ikinä hiipuisi :D

Olen itse urheilullinen ja hoikka. Mies oli lihava ja mätti aina vain lisää ruokaa. Kyllästyin seksiin läskimahan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi sairas sukulaismies erosi pitkästä, vaikeasta liitosta leskeneläkkeen karsimiseksi vaimoltaan.

Nyt menee ohi aiheesta, mutta pakko kertoa leskeneläkkeeseen liittyen: tuttavani (nainen, hyvätuloinen ja ihan varakas, vaikkei rikas) oli naimisissa narsistimiehen kanssa, joka puolestaan oli ollut pienipalkkainen ja pitkäaikaistyötön ja eläke jotain 600€/kk.

Kun nainen jätti narskun, se yritti osituksessa ihan pokkana vaatia vaimolta hyvitystä sen takia, että nyt hän menettää kauan haaveilemansa leskeneläkkeen.

7v suhde alkoi hiipumaan jatkuvien erimielisyyksien takia. Rahasta riideltiin ja kaikesta mahdollisesta. Tunsin olevani vankilassa. En saanut kasvaa ja toteuttaa unelmiani ja syvän sukelluksen kautta tuli hyvin kivulias ero.

4,5v suhde alkoi hiljalleen horjua siksi, kun ei löytynyt enää mitään yhteistä. Jaettiin yhdessä vain kulut ja arkiaskareet. Yritin ehdottaa kaikkea yhteistä tekemistä, mutta toiselle työ ja sohva olivat koko elämä. Koitin sitten harrastaa ja toteuttaa omia juttuja ja aloin huomata, etten tarvitse tai saa parisuhteesta mitään. Seksiä en saanut kuin kerran kuussa tai kahdessa, vaikka miten laittauduin ja pidin itseni timminä. Koitin ehdottaa seksinnälässäni avointa suhdetta, mutta se ei miehelle sopinut. Siinä vaiheessa kun tajusin, että jotkut miehet kyllä voisivat pitää minua potentiaalisena sänkykumppani eli en ollutkaan vastenmielinen, päätin etten tuhlaa enää aikaani seksittömässä suhteessa, missä kanssani ei haluta edes olla.

Vierailija kirjoitti:

1: Petti kolmen miehen kanssa vuoden sisällä

2: Petti 2 kertaa 4 vuoden sisällä

3: Petti 2 kertaa 4,5 vuoden sisällä

Selkee parannus kyllä, ehkä neiti numero 15 on uskollinen

M34

😂

Ensimmäinen suhde päättyi siihen, että nuoruuden rakkauden kanssa vaan kasvettiin erilleen. Oli aika matkaa jatkaa erillään.

Toinen suhde oli kaukosuhde ja päättyi välimatkaan sekä siihen, että mies rupesi ahdistamaan minua liian riippuvaisella käytöksellään. 

Kolmas suhde päättyi, kun mies jäi kiinni yli puoli vuotta kestäneestä salasuhteesta.

Olin 17 vuotias ja olimme puhuneet siitä, että isäni löi minua joskus. Poikaystäväni oli 18 ja asui omillaan. Hän oli luvannut, että jos niin joskus vielä kävisi voisin milloin vain tulla hänen luokseen.

Eräänä päivänä isäni oli raahannut minua tukasta pitkin lattiaa kun olin kuumeessa, suuttuneena siitä, että koira oli pissannut sisälle.

Itkien soitin poikaystävälleni ja kysyin voinko tulla hänen luokseen. Hän oli pienimuotoisissa kotibileissä eikä suostunut siihen, että olisin tullut hänen luokseen koska silloin hänenkin olisi pitänyt lähteä kotiin.

Menin kaverini luokse yöksi. (seuraavana päivänä äitini oli heittänyt isäni ulos kun kuuli mitä oli tapahtunut siskoltani)

En kuullut poikaystävästäni viikkoon mitään ja tunsin itseni todella hylätyksi.  Näin jälkikäteen luulen hänen menneen lukkoon tilanteesta. Jätin hänet vuoden seurustelun jälkeen tämän tilanteen takia. En olisi hänestä uskonut.

1,5 vuotta myöhemmin palasimme yhteen ja olemme olleet nyt 3 vuotta yhdessä eikä mitään vastaavaa ole tapahunut.

Ikävää, kuinka paljon omanikäisissäni miehissä (n. 35 v) tuntuu olevan näitä oman elämänsä Kimmoja, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan tai kittaavat kaljaa ja bilettävät samalla tavalla kuin parikymppisinä. On heitä omissakin kavereissani (tai enemmänkin ex-kavereissa). Ehkä elämässään vakiintuneet ja normaalisti käyttäytyvät omanikäiseni miehet sitten ovatkin sitä isämatskua.

Miehellä ei ollut tarpeeksi aikaa minulle.

Olin 19v kun tapasin eksäni 26v. Muutimme pian yhteen ja kaikki oli ihan mallillaan, kunnes tajusin törmänneeni peliriippuvaiseen ihmiseen. Olin nuori ja naiivi kun luulin että voin oikeasti auttaa ja muuttaa ihmistä. Kolme vuotta katselin sitä sekoilua ja puhumattomutta. Tyyppi onnistui välillä myös pelaamaan koko tilinsä tosta vaan ja lainaili sitten äitiltään rahaa elämiseen. Ei ollut vaikea lähteä suhteesta kun mun seura ja yhteinen aika vaihtui nettipokeriin. Se oli silloin uusi juttu ja imi miehen kokonaan.

Oli frigidi. Sellaiseen ei kannata elämäänsä haaskata.

Vaihdoin tissittömän päärynän isorintaiseen tiimalasiin. Elämäni paras valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin tissittömän päärynän isorintaiseen tiimalasiin. Elämäni paras valinta.

Luonnonvalinta toivon mukaan karsii sinunlaisesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin tissittömän päärynän isorintaiseen tiimalasiin. Elämäni paras valinta.

Luonnonvalinta toivon mukaan karsii sinunlaisesi pois.

Mitäs jos se karsiikin sen tissittömän päärynän pois, kun ei kelvannut tässäkään tapauksessa? Eikö olekin kiva toivotella tuollaisia jokaiselle, jonka mieltymyksien sisään ei itse mahdu?

Tissitön päärynä ei ole evoluution mukaan miesten silmään. Tiimalasi näyttää hedelmälliseltä.

T. Nainen, tiimalasi. Mässyttäkää vähemmän niitä karkkeja ja sipsejä. Lenkille!

Olin nuori ja naiivi kun alettiin olla yhdessä. Miehen mielestä kavereiden kanssa kännäys oli hauskaa.

Kun oltiin työelämässä ja perheellisiä, muut ei enää tehnyt sitä, joten hän alkoi harrastaa kalsarikännejä.

Hän alkoi harrastuksen, jossa oli paljon nuorempaa väkeä, jotka ei olleet vielä työelämässä eikä perheellisiä. Hän alkoi taas bilettää näiden kanssa.

Viimeinen pisara oli kun tuli taas kotiin aamusta, ja lapsi oli herännyt ja alkanut auttaa umpikännistä isäänsä.

Se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Tissitön päärynä ei ole evoluution mukaan miesten silmään. Tiimalasi näyttää hedelmälliseltä.

T. Nainen, tiimalasi. Mässyttäkää vähemmän niitä karkkeja ja sipsejä. Lenkille!

Ainahan voi näyttää hedelmälliseltä, mutta saattaakin olla vaan maho isoilla utareilla varustettuna. Tydyy. Meitä on moneen junaan. Ja evoluutioteoriakaan ei ole yksi ainoa totuus.