Miehellä menee työt kaiken edelle
Mä alan olemaan kypsä tähän tilanteeseen, mies saa hermoromahduksia ihan pienistäkin asioista ja valittaa koko ajan miten elämä on paskaa. Meillä kolme lasta joista kaksi nuorinta ovat alle 3v. Mä olen heidän kanssaan 24/7 ja mies on töissä melkein kaikki viikonloputkin, vaikka ei ole edes mikään yrittäjä vaan ihan tavallinen duunari. Ja vapaa-ajalla ei saa kuulemma tarpeeksi levätyksi, vaikka mä usein menenkin lasten kanssa yöksi mun vanhemmille ja kun mies tulee töistäkin, niin monesti ollaan puistossa yms että mies saisi levättyä. Mutta ikinä se ei riitä, aina se on vaan väsynyt ja menettää hermonsa ihan kaikesta. Ei suostu hakemaan sairaslomaa, töihin menee jopa kuumeessa. Mä en jaksa kauaa tätä enää. Voiko tuollainen enää muuttua?
Kommentit (44)
Ei se muutu. Mä odotan vielä 10v että saan lapset isoiksi sitten varmasti lähden.
Ota ero ja anna miehes hankkia aasialainen vaimo. Niillä menee elämän prioriteetit paremmin yksiin sun miehes kanssa.
Loppuunpalamiselta kuulostaa. Voi tosin olla miehellä vaikea huomata ja uskoa sitä itse. Asiaa hankaloittaa entisestään se, että loppuunpalaneena aivot eivät kykene hyvin ongelmanratkaisuun ja luovaan ajatteluun, jolloin miehen itse voi olla hyvin vaikeaa nähdä vaihtoehtoja ja löytää ratkaisuja.
Lääkäri olisi kyllä hyvä, mutta kokeile aluksi vaikka aiheesta lehtiartikkeleita jättämistä keittiön pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutu. Mä odotan vielä 10v että saan lapset isoiksi sitten varmasti lähden.
eli kaikki hyöty ensin irti loisimalla lompakolla?
Parempi kai loisia sairaana miehen lompakolla kuin yhteiskunnan lompakolla?
Sairauspäiväraha ei teitä pitkään elätä. Joten sinuna harkitsisin palaamista työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se muutu. Mä odotan vielä 10v että saan lapset isoiksi sitten varmasti lähden.
eli kaikki hyöty ensin irti loisimalla lompakolla?
Parempi kai loisia sairaana miehen lompakolla kuin yhteiskunnan lompakolla?
Onko ap sitten kädetön menemään itse töihin?
Mistä ne rahat sitten tulee perheeseen, kun miehen selkä tuosta katkeaa ja hän ihan oikeasti jää sairauslomalle?
Vierailija kirjoitti:
Työn tuoma palkka kuitenkin kelpaa?
Ohis.
No hyvänen aika. Kuka tuota miestä on kieltänyt jäämästä kotiin hoitamaan omia lapsiaan? Jonkun muun pitäisi siis hoitaa miehen itse hankkimat lapset, mutta se pitää tehdä miehen osallistumatta kustannuksiin...
Mene töihin niin ei tarvitse olla mustasuokkainen miehen työnteolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn tuoma palkka kuitenkin kelpaa?
Ohis.
No hyvänen aika. Kuka tuota miestä on kieltänyt jäämästä kotiin hoitamaan omia lapsiaan? Jonkun muun pitäisi siis hoitaa miehen itse hankkimat lapset, mutta se pitää tehdä miehen osallistumatta kustannuksiin...
Ratkaisu voisikin olla se, että mies jää kotiin hoitamaan lapsiaan ja ap palaa työelämään. Onko tästä edes perheessä keskusteltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn tuoma palkka kuitenkin kelpaa?
Ohis.
No hyvänen aika. Kuka tuota miestä on kieltänyt jäämästä kotiin hoitamaan omia lapsiaan? Jonkun muun pitäisi siis hoitaa miehen itse hankkimat lapset, mutta se pitää tehdä miehen osallistumatta kustannuksiin...
No, ap...Onko miehelle annettu tämä mahdollisuus vai oletko ominut lapset automaattisesti itsellesi?
Toi on yllättävän yleistä. Mies painaa duunia ja sitten kun kotona odottaa stressaantunut ja pahantuullinen vaimo, niin mies viihtyy aina vain enemmän duunissa.
En siis mitenkään syyllistä, olisin pahantuulinen ja stressaantunut itsekin tuossa tilanteessa, mutta kierre on tossa tapauksessa valmis. Sitten kun mies ei viihdy siellä kotona, tulee pettäminen. Nähty on.
Te ap:tä loisimisesta syyttävät: millä logiikalla miehen tilanne paranee siitä, että ap menee töihin? Nyt kun ap on kotiäitinä, hän hoitaa lapset ja kodin ja siten mahdollistaa miehen omistautumisen työlle. Kun ap aloittaa työt, pitää alkaa huolehtia lasten kuljettamisesta hoitoon, sopia kauppakäynneistä ja ruoanlaittovuoroista, jakaa kotitöitä. Mitenköhän innokkaasti mies, joka nytkään ei halua osallistua perheen elämään vaan kokee oikeudekseen levätä kaiken vapaa-aikansa, suostuisi tarkistamaan ajankäyttöään uudessa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn tuoma palkka kuitenkin kelpaa?
Ohis.
No hyvänen aika. Kuka tuota miestä on kieltänyt jäämästä kotiin hoitamaan omia lapsiaan? Jonkun muun pitäisi siis hoitaa miehen itse hankkimat lapset, mutta se pitää tehdä miehen osallistumatta kustannuksiin...
Mikä estää aloittajaa palaamasta työelämään ja ottamasta vastuuta myös perheen taloudesta ja mahdollistaa miehelle vaihtoehto vähempään työntekoon?
Meillä on tässä maassa päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa tämän.
Ei se muutu. Itse olin ennen tuollaisen miehen kanssa, tosin meillä ei lapsia. Seuraavan miehen kanssa oikeasti yllätyin siitä, mitä parisuhde voi parhaimmillaan olla!
Munkin mies on työnarkomaani, mutta ei itse sitä näe. Hän ei kyllä ole mitenkään väsynyt tai koe elämäänsä paskaksi, mutta työ menee aina perheen edelle. Hän on tosi usein ylitöissä sillä verukkeella, että saa sitten ylimääräisiä vapaita. Sitten joskus kun vihdoin pitää niitä vapaita niin ahdistuu kotona kun sormet syyhyäis töihin. Työpäivät usein venyvät kun ei malta lähteä kotiin ja heti kotiin tultuaan saattaa soittaa töihin mikä siellä on tilanne. Ja ei tätä ei ollut havaittavissa ennen lapsia sillä hän ei pitänyt silloisesta työstään, vaihtoi työpaikkaa toisen lapsen syntymän jälkeen. Välillä tuntuu, että haluan erota, mutta toisaalta hän on muuten aivan mahtava ihminen ja isä ja mietin mitä jos itse olisin se työnarkomaani, mitä jos minulta vietäisiin kaikki sen takia, että todella nautin työstäni (liikaa).. Eniten harmittaa lasten puolesta kun kysyvät viikonloppuaamuna onko isi taas töissä :( Olen tästä puhunut miehen kanssa, mutta hän ei ymmärrä miten meiltä on pois jos hän on ylitöissä kun saa kuitenkin niistä ylimääräisen vapaapäivän..
Vierailija kirjoitti:
Toi on yllättävän yleistä. Mies painaa duunia ja sitten kun kotona odottaa stressaantunut ja pahantuullinen vaimo, niin mies viihtyy aina vain enemmän duunissa.
En siis mitenkään syyllistä, olisin pahantuulinen ja stressaantunut itsekin tuossa tilanteessa, mutta kierre on tossa tapauksessa valmis. Sitten kun mies ei viihdy siellä kotona, tulee pettäminen. Nähty on.
Minä olen väsynyt työntekoon ja vaimon kiukutteluun kotona, että en jaksa edes harkita pettämistä. Olen nyt sairaslomalla ja herännyt aikaisin hoitamaan lasta, kun vaimo on väsynyt. Jos en ensiviikolla lähde työmatkalle, joudun lomautetuksi muita töitä ei ole. Vaimo ei tietysti tästä ilahtnut, mutta kiukuttelee myös jos lähden.
Up