Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Perheen lapset saavat katsoa käytännössä vain lastenleffoja (Shrek, Kätyrit jne) Ja myös joitain K7 leffoja. Kaikki missä on hiukankaan väkivaltaa tai muita "aikuisten juttuja", on kielletty.
Ei tuossa muuten mitään vikaa ole, mutta kyseiset lapset ovat 15- ja 13-vuotiaita. Varmaan salaa katselevat muitakin leffoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
251, kyllä minulla auttaa lievempiin migreenikohtauksiin ihan särkylääke kun samalla rauhoitun ja menen hämärään tilaan.
T. Migreenipotilas (ilmeisesti sitten jotenkin poikkeava)
Itsellä ei ole migreeniä veljellä on. Ja siihen ei auta mitkään panadolit buranat ym.
Vaan lääke jonka nimeä en tiedä. Suppo se on ja veli on kertonut sen auttavan n. 20 minutin kuluttua.
Ällöttävää mutta näin veljeni migreenilääkitys toimii. Kyllä hän aivan itse jos kivuiltaan kykenee ottaa lääkkeen. Muuten hänen vaimonsa auttaa.
T:251
Minulla taas ibuprofeiini auttaa jos tarpeeksi ajoissa ottaa,oikeastaan silloin kun juuri ja juuri tietää kohtauksen olevan tulossa.
-kun tultiin sisälle, kengän nauhat piti avata ja ottaa kengät pois. Tämän jälkeen nauhat piti sitoa uudelleen sievälle rusetille ja laittaa kengät hyllyyn. Nauhoja ei koskaan saanut jättää auki, kun oli ruman näköistä.
-jos joi juomalasista pelkkää vettä, se piti kaataa suuhun niin, ettei huulet kosketa lasia ja laittaa lasi takaisin kaappiin. Siis turhaa tiskiä piti välttää näin (itse teen tätä kyllä vieläkin..mutta muilta perheenjäseniltä en vaadi...)
Näin meillä lapsuuden kodissa 😀
-Piti vaihtaa heti kotivaatteisiin, koska käyttövaatteet "likaisia"
-Ruokaa ei saanut illalla iltapalan jälkeen, vaikka olisi ollut kuinka nälkäinen
-Ei mitään ylimääräisiä välipaloja ikinä, ja kaikkeen ruuan ottamiseen piti olla lupa
-Sohvalla ei saanut istua niin, että jalat sohvalla, tai millään tummilla housuilla, tai ei-kotivaatteilla
-Perheen äiti piti jotain ihme peflettiä joka paikassa (sohva, auto) kun oli kuukautiset. Kaivo sen hansikaslokerosta perseensä alle.
-Koti oli kuin joku museo, neuroottisen siisti. Muovikassit viikattiin ja kirjojen välistä imuroitiin.
Muuten kivaa ja hauskaa porukkaa, mutta kodinhoidossa oli jotain turhan neuroottista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vessapaperia ei saa käyttää kuin kaksi palaa per vessareissu. Mahtaa olla koko perheellä melkoiset jarruraidat alushousuissa.
Tällaista en voi millään ymmärtää. Minä jos joutuisin pärjäämään kahdella vessapaperin palasella, niin minua seuraisi jatkuva ulosteenhaju ja kalsarit olisivat kuorrutetut myöskin. Minulla menee vähintään 15 palaa pyyhkimiseen, ja olen hoikka mies, ei vaan tunnu vähempi riittävän. En tiedä mistä johtuu.
Suosittelen nopeata vesipesua, jos tuollainen ongelma. Mutta sinänsä samaa mieltä, että jos paperilla joutuisi asian hoitamaan, niin kaksi palaa ei riitä mihinkään vaikka kuinka olisi nelinkertaista laatua. Eli samoihin menee ja olen hoikka nainen. Johan kahdesta palasta tulee läpikin, hyi hemmetti. Kädet saattavat likaantua.
Miten muuten tällaistakin sitten kotona kontrolloidaan? Isä istuu teinitytön vieressä kyttäämässä, kuinka monta palaa menee? Vai harrastaako iltapuhteena vessapaperirullan palojen laskemista... ;D
Olen nyt koko ketjun ajan nämä kommentit luettuani miettinyt mitä tekemistä hoikkuudella on vessapaperin riittämisen kanssa. Onko hoikalla ihmisellä pienempi ja jotenkin vähemmän sotkeva peräreikä? Vai ajattelevatko jotkut että lihavilla menee vessassa käydessä ne lihavat pakaratkin kakkaan? Menikö multa nyt jotain täysin ohi vai onko paino tässä jotenkin mainitsemisen arvoinen asia :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Meillä lettuja nimen omaan syödään sitä mukaa kun niitä paistetaan. Kun letut ei enää katoa saman tien, niin paistaminen on aika lopettaa, kaikki ovat syöneet sen mitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
No aika harva hieroo persettään hanaan.
Aika moni hieroo kuitenkin persettä kädellä ja sitten kädellä hanaa.
Tein eilen lettuja kun olin lukenut tämän ketjun läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin hämäräsä, koska lapsuudenkodissani isä säästi sähköä (luonnonvalo riittää!) ja sammutteli jatkuvasti valoja. Omassa kodissa onkin sitten aina ollut juhlavalaistus, vihasin pimeässä kykkimistä niin paljon.
Tämä ehkä selittää senkin miksi köyhien peheiden lapsista tulee usein lihavia. Lapsuuden kodissa on pihistelty jopa ruuassa ja sitten myöhemmin omassa kodissa sydään niin että napa paukkuu.
Yksi tuttu on köyhästä perheestä ja äitinsä on hyvin pieni ja laiha. Heillä kuulema lapsena säännösteltiin jopa kaurapuuroa, eli sitäkään ei saanut syödä niin paljon kuin halusi. Nyt tämä tuttu on aikuisena sairaaloisen lihava ja suhde ruokaan on todellakin jotekin vääristynyt.
Vierailija kirjoitti:
Hedelmiä ei saanut syödä kuin yhden päivässä.
Meillä oli vähän vastaavaa. Äiti on jälkeenpäinkin päivitellyt sitä että meille ei voinut koskaan ostaa hedelmiä, kun me lapset heti syötiin ne kaikki. Ei osannut selittää että mikä niiden hedelmien tarkoitus sitten oli? Ilmeisesti niitä olisi pitänyt olla kulissina aina esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vessapaperia ei saa käyttää kuin kaksi palaa per vessareissu. Mahtaa olla koko perheellä melkoiset jarruraidat alushousuissa.
Tällaista en voi millään ymmärtää. Minä jos joutuisin pärjäämään kahdella vessapaperin palasella, niin minua seuraisi jatkuva ulosteenhaju ja kalsarit olisivat kuorrutetut myöskin. Minulla menee vähintään 15 palaa pyyhkimiseen, ja olen hoikka mies, ei vaan tunnu vähempi riittävän. En tiedä mistä johtuu.
Taidat olla samanlainen tahmapylly kuin minä. Mikään paperimäärä ei tunnu riittävän. Siksipä pesen hanurini tarpeiden jälkeen ja paperia käytän lähinnä kuivaamiseen.
Pakko kirjoittaa tähän ketjuun omasta lapsuudesta, jossa kaikki oli kiellettyä.
-ruokaa ei saanut koskaan ottaa ilman lupaa eikä käydä jääkaapilla. Jopa vedenjuontiin piti kysyä lupaa.
-tv:tä sai katsoa vain luvan kanssa eli sitä ei saanut laittaa päälle ollenkaan omin päin. Lupa oli vaikea saada
- en ole lapsuudessani nähnyt yhtään lasten elokuvaa, koska kaikissa oli jotain pahaa
- huoneen ovea ei saanut koskaan laittaa kiinni jotta ilmastointi ei mene rikki. Ei edes teininä kun pukeutui.. Yksityisyyden puute ahdisti
-vessan ovea en saanut koskaan lukita. Vanhemmat kävi usein tarkistamassa mitä teen siellä.
- kirjojen lukeminen tekee kuulemma hulluksi joten lukemista rajoitettiin
-musiikin kuuntelu oli myös pahasta ja tekee hulluksi, joten sitäkään sai harvoin tehdä
-lämpimälläkin säällä oli aina pakko pitää pipoa ja hanskoja, vaikka kavereilla oli jo t paidat. Ettei vaan vilustu
- kavereille eikä heidän pihoilleen saanut mennä. Sisälle meno etenkin oli ankarasti kielletty.
- ketään ei koskaan saanut kutsua sisään. Kavereiden piti odottaa pihalla, jos sisällä.
- äiti päätti kenen kaveri sai olla. Kaikissa oli aina jotain kamalaa, joten vaihtoehdot olivat vähässä
- viikkorahaa ei koskaan saanut omaan käyttöön. Eli sai periaatteessa viikkorahan, mutta sitä ei missään nimessä saanut käyttää. En edelleenkään tiedä mihin rahat meni. Usein kysyin, että miksi sain edes rahaa.
- hiuksia ei saanut föönata, ei meikata eikä mitenkään laittautua.
- nukkumaanmeno aika oli aina klo 21. Jopa teininä, valvoin aina sängyssä pari tuntia että sai unta. Sängyssä lukeminen oli ankarasti kiellettyä.
- äiti valitsi vaatteet, joissa oleminen aina hävetti, kun ne oli niin kamalia
kaikki säännöt olivat hyvin ankaria. Pienestäkin poikkeamasta tuli hirveät raivokohtaukset ja pahoinpitelyä. Usein rikoin jotain uutta sääntöä, josta en ollut edes tietoinen. Sanomattakin selvää, että aikuisikä meni terapiassa ja sain ensimmäisen burn outin 15 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että puhelimella ei myöskään saanut koskaan soittaa. Pari kertaa koko urheiluseura odotti minua, kun en saanut ilmoittaa etten saakaan tulla paikalle. Eikä kukaan tietysti uskonut, kun kerroin etten saa soittaa.. Minua pidettiin epäluotettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverin kotona piti omenat syödä kokonaan. Siis myös kara, mitään ei saanut jättää roskiin paitsi sen tikun. Sain kerran siellä välipalaksi yhden omenan ja söin siitä mielestäni kaikki syötävät osat. Karan ym heitin roskiin. Perheen isä tuli töistä ja alkoi huutaa, että kuka j...lauta on heittänyt omenan roskiin enne ku se on syöty! Kyllä säikähdin.
Tähän oon kans törmänny perheessä, jossa olin lastenhoitajana. Kuten normaalit ihmiset, heitin karan roskiin, niin lapset sanoivat, ettei omenaa saa jättää syömättä. No mähän totesin, et söin jo, niin muksu vaan intti vastaan ja samalla alko nakertaa karaa. Kysyin, et mitä ihmettä tekee, niin selitti, et syö koko ompun. Minä siinä sitten monttu auki katsoin, kun 3 ja 4v muksut veti koko ompun suihinsa. Keskustelin asiasta vanhempien kanssa ja päädyimme kompromissiin eli en syö omenia heidän lasten aikana, jos olen niin nirso. :D
o/ Täällä yksi mielestäsi "epänormaali" joka syö koko omenan siemenineen päivineen.
Kaverin lemmikkimarsut olivat aina etusijalla joka asiassa. Siis hyvä, että lemmikeistä pidetään huolta mutta esim. ennen ruokailua lapset eivät saaneet syödä, ennenkuin marsuille oli viety salaatista osa. Kerran 6-7-vuotiaina pidimme niitä marsuja vapaana olohuoneessa ja jotenkin kirjahyllystä yksi videokasetti tippui marsun päälle. Marsu päästi pienen vinkaisun ja heidän isänsä tuli sen takia töistä kotiin (tunnin työmatka, insinööri) katsomaan että marsu on varmasti kunnossa. Käyttivät sen vielä lääkärillä vaikka ei mitenkään oireillut. Myös lasten syntymäpäivinä oli aina marsuille lahjat, jotka avattiin ensin. (esim. siementanko/jugurttinappeja tms)
315, eiköhän niitäkin ole istunut, jotka eivät usko mihinkään?
Turha verrata mihinkään isis-lahkoon.
Mun seitsemänkymppisen äidin kotona on aina ääntä. Aamusta iltaan on tv ja radiot päällä. Olohuoneessa tv ja keittiössä ja makuuhuoneessa soi radiot. Ulkopuolisille aiheuttaa aina ihmetystä, mutta jatkuva taustaääni helpottaa tinnitusta. Täysi hiljaisuus on pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Kylmiä?? Kyllä ne siinä pinossa kuule jopa kuumina pysyvät. Meilläkin paistetaan ensin kaikki letut, ja kaikki käydään yhdessä sitten pöytään syömään. Ja kyllä saa muuten jäähdytellä niitä lettuja hiukan ettei suu pala.
No niin kullä, jos kaksi ...tai kolme paistat. Saa niistä kasan, joka ei oo kerennyt jäähtyä ennen tarjoilua. Paras lettu on se just paistettu. Meillä on niin pieni keittiö, että voi siinä paistamisen ohessa hakea uuden letun. Ei tarvi kuskata pitkälle. Tapansa kullakin. Toi koko kasan -sääntö on niitten kummallisten sääntöjen listalla. Jostain syystä se kai on yleinen outo tapa. Niinku teilläkin. Tapansa kullakin.
Tottakai. Kiittäminen kertoo siitä miten on itse tehnyt väärin ja on kiitollinen isälle tai äidille siitä opastuksesta.
Itse nuorena poikana monesti jouduin äitipuoleni kanssa hakemaan metsästä pajua. Sitten kotia ja housut ja paita pois vuodetta vasten. Siitä sitten alkoi opettaminen... Kyllä verta tuli ja ei muutamaan päivään istuttu. JA aina piti kiittää!
Kiitos äitipuoli.