Kertokaas miten teitä on kosittu

Siis tarkoituksena vaan kosia sillai ikimuistoisesti, eikä liian arkisesti. Jotenkin että tyttöystävälle tulee se ihan "puskista" mutta niin romanttisesti et se jää mieleen ikuisesti

Oltiin mun vanhempien luona ja mies pyysi kävelylle kanssaan. Käveltiin pienelle mäelle, ja siellä ehdotti, että tehtäis lumienkeleistä piiri. No se tehtiin, kun piiri oli valmis, mies kysyi et meenkö kanssaan naimisiin. Sillä oli jotain vanhoja sormuksia mukana, joista pujotti yhden mun sormeen. Oikea sormus käytiin ostamassa sitten arkipäivänä.

Oltiin syyskuussa Italiassa lomalla ja yhtenä iltana täysikuuta rannalla katsellessamme mies kysyi, haluanko mennä naimisiin? Mies oli eronnut pari vuotta aiemmin, enkä tiennyt haluaako hän uudelleen naimisiin vai en ja vastasin kysymykseen jotenkin niin, että "mikä ettei, mutta ei se mikään pakko ole". :) En siis tajunnut kysymystä kosinnaksi vaan yleiseksi keskusteluksi. Mies sitten sanoi, että hän haluaa, joten haluaisinko? Sitten vasta älysin. :))

Mieheni ei ole mikään järin romanttinen arkielämässä, mutta kosiessaan oli sitten senkin edestä. Olin ollut työmatkalla, mies haki minut lentokentältä ja kotiin mennessä vannotti, ettei makuuhuoneeseen saa mennä. Syötiin hyvin ja sitten tuli lupa mennä myös makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa oli todella kynttilöitä joka puolella, ruusunterälehtiä sängyllä ja mies polvistui ja kosi. Sormuksenkin oli hankkinut valmiiksi, ihan oikean kokoisen ja pienellä timantilla varustetun ( sormus ei ole mikään öky, mutta noiden aikojen tuloihimme nähden hintava).



Vinkkinä sanoisin, että oli kosinta minkälainen tahansa, voisi siinä yhteydessä sopia jotain häiden ajankohdasta ( tyyliin kesällä 2014, jos ei vielä ihan tarkkaa päivää halua päättää). Vahvistaa kosinnan merkitystä, kun ei ole vain sellaista sitten joskus-meininki.

Samalla kun pistät takaapäin ,otat tukasta kiinni ja kuiskaat korvaan: mä rakastan sua ja haluan että olet vain mun, tuletko vaimokseni? Musta toi olis romanttista.

Vinkkinä sanoisin, että oli kosinta minkälainen tahansa, voisi siinä yhteydessä sopia jotain häiden ajankohdasta ( tyyliin kesällä 2014, jos ei vielä ihan tarkkaa päivää halua päättää). Vahvistaa kosinnan merkitystä, kun ei ole vain sellaista sitten joskus-meininki.

Samaa mieltä. Mies olisi halunnut mahdollisimman pian, mutta päädyimme sitten siihen, että mennään toukokuussa. Haluttiin, että hääpäivänä on jo vihreää. Ja mä en halunnut talvella, koska mulla on talvella aina kirkkaanpunainen nenä. :)

t. se Italiassa kosittu

Pahin virhe on, että kysyt "mennäänkö KIHLOIHIN". Pitää kysyä "mennäänkö NAIMISIIN" tai ehkä vielä mieluummin "tuletko vaimokseni". :-) Oikeestaan eniten tykkäisin pelkän kysymyksen sijaan siitä, että mies ilmaisisi oman tahtonsa, eli "Haluan sinut vaimokseni. Mennäänkö / Menisitkö kanssani naimisiin?".

Sinä tunnet tyttöystäväsi parhaiten joten luultavasti tiedät mikä tyyli sopisi hänelle. Jotkut toivovat jotain erittäin romanttista kosintaa ja jotkut taas toivovat ehkä jotain hyvin arkipäiväistä.



Oma mies sanoi minulle vaan eräs päivä, että hänen mielestään me voisimme mennä nyt naimisiin jos minulla ei ole mitään sitä vastaan. Varasimmekin sitten samana päivänä jo ajan maistraattiin. Tuo oli minulle juuri sopiva tapa, mutta jollekin muulle ehkä pettymys...

Tosiaakin, sinä tunnet tyttösi.



Ne oikeat sanat, aika ja paikka vaan tulee vastaan kuin itsestään kun on niiden aika.



Minun mies kulki pitkään sormus taskussa, kunnes tuli vaan tilanne, jossa mies vaan totesi, että voi juma mikä nainen sinä olet...

Kiitos kertomuksista. Ehkä jotain näistä saa yheistettyä ja luotua naiselle sitten se oma ikimuistoinen hetki. Tuosta viimeisestä ei taitaisi oma emäntä niin perustaa

Olin etäsuhteessa mieheni kanssa, asuimme siis eri maissa. Hän tuli luokseni kylään (sitä ennen olimme tavanneet vain 2 x 2 viikon ajan), edellisestä tapaamisesta oli useita kuukausia. Hain miehen kentältä ja menimme kotiini, ajattelin että hän haluaa varmaan levähtää hetken, koska lento oli ollut pitkä. Mutta ei, heti piti lähteä merenrannalle kävelemään. Kävelyllä mies sitten istutti minut rannalle ja piti pikku puheen ja antoi pienen, koristeellisen rasian. Koska emme olleet puhuneet naimisiinmenosta, (pelkästään yhteen muuttamisesta) ja rasia oli tosi koristeellinen, kuvittelin että rasia oli se lahja (tai en halunnut näyttää liian innokkaalta, jos rasia olisikin tyhjä). Hän sitten tuskastuneena, että avaa nyt. Rasiassa oli valkokultainen sormus, jossa pieni turkoosi (samanvärinen kuin meri siellä, missä tapasimme). Sormus oli liian iso, mutta senhän sai pienennettyä. Mies halusi suorittaa kosinnan heti, koska pelkäsi hävittävänsä sormuksen! Olin ikionnellinen, en ole mikään hääromantikko, mutta tämä kolahti. Kosinnasta on nyt 9 vuotta, naimisissa olemme olleet 6 v. Minulle kosinta oli se lupaus olla yhdessä, naimisiinmeno enemmänkin virallinen muodollisuus.

Minulle oli tärkeintä, että mies halusi olla kanssani ja mennä naimisiin. Kosinta tapahtui ihan arkisesti ja hääpäivä sovittiin saman tien. En ostanut edes kihlasormusta, koska häihin oli vain reilu kuukausi, ostin pelkän vihkisormuksen. Yhdessä käytiin sormukset valitsemassa niin että kumpikin sai mieleisensä.



Jos haluat hetkestä romanttisen, niin se onnistuu mielestäni parhaiten kauniilla sanoilla. Ei tarvitse puhua kuin ruuneperi eikä mielellään liian pitkään, mutta jotain kaunista on hyvä sanoa.

mulle tää oli romanttista, ehkä muut ei ymmärrä. Rakennettiin meidän taloa ja mies oli opettanu mulle kaikkien työkalujen nimet joita sitten pystyin hakeen ja ojentelemaan hänelle. Mitähän kalua se välikattoa tehdessään pyysikään, hain ja annoin, sanoi, että älä mee vielä ota tää ensin sinne alas ja sieltä tuli sitten sormusrasia. Perään mies huusi, että alakko mun vaimoksi! Ja aloinhan minä.

Ruusunterälehtiä ja kynttilöitä, laiturilla auringonlaskun aikaan.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 08:52"]

Sinä tunnet tyttöystäväsi parhaiten joten luultavasti tiedät mikä tyyli sopisi hänelle. Jotkut toivovat jotain erittäin romanttista kosintaa ja jotkut taas toivovat ehkä jotain hyvin arkipäiväistä.

Oma mies sanoi minulle vaan eräs päivä, että hänen mielestään me voisimme mennä nyt naimisiin jos minulla ei ole mitään sitä vastaan. Varasimmekin sitten samana päivänä jo ajan maistraattiin. Tuo oli minulle juuri sopiva tapa, mutta jollekin muulle ehkä pettymys...

[/quote]

Komppaan. Minä olisin ollut ihmeissäni jostain yllätyskosinnasta, koska olen aika realisti ja minusta naimisiinmeno on niin iso ratkaisu, ettei sellaista voi päättää noin vain sillä sekunnilla, "tuletko vaimokseni"

Minusta oli paljon parempi, että keskusteltiin siitä, mitä hyötyä on avioliitosta vai asummeko avoliitossa ja pohdimme, että mitä avioliitto ja pitkä parisuhde kummallekin merkitsee. Koska olen ihminen, kenen mielestä pelkkä rakastuminen ja rakkaus ei kovin pitkälle vie.

Eli onneksi ei tullut mitään yllätyskosintaa jossain Pariisissa. Olisin varmaan antanut rukkaset

Up!

Saisiko näitä lisää? Googlasin kosintaideoita ja tää keskustelu tuli. Arkiset tosin ei meillä toimi, molemmat arvostetaan jossain määrin ökyä!

Mies kosi kesäyönä aitassa.  Herätti minut kukkapuska kädessä ja kysyi, että

"lyyväänkö hynttyyt yhteen?".  "Lyyvään vaan", vastasin  :)

Muutaman päivän päästä ostettiin kaupunkireissulla kihlat.

Romanttista ja ihanaa mielestäni.

Minua kosittiin eilen uudenvuodenaattona :)

Olen ollut aikaisemmin uudet vuodet vapaalla, mutta nyt poikkeuksellisesti olin töissä. Töissä ollessa sitten muistutin miestä, että käy ostamassa meille uuden seinäkalenterin samalla, kun käy Prismassa. Illalla, kun pääsin töistä, menin kotia ja se kalenteri oli meijän ruokapöydällä ja mies keitteli teetä, kipeänä kun on ollut. Siinä hiljaa vielä itekseni mietin, että onpa niin tyypillistä miestä, kun ei voi seinään kuitenkaan laittaa kalenteria :D laitoin kalenterin seinälle ja suoristin sivut, etteivät repsota miten sattuu. Siinä suoristaessa tunsin jotain kalenterin välissä. Ajattelin, että onko sinne väliin jäänyt teippi tai hintalappu tai joku muu vastaava. Selasin kalenteria ja siellä oli syyskuun 9. päivään (meidän vuosipäivä) teipattu sormus kiinni <3 kun huomasin sen ja käännyin hymyillen katsomaan miestäni kysyen "Mikä tuo on?", niin mieheni tuli luokseni, otti vasemmasta kädestäni kiinni, polvistui ja mie aloin itkemään :'D minusta paras kosinta juuri sen takia, koska en osannut yhtään sitä odottaa ja se oli niin omaperäinen. 

Ihmettelen, että pääsimme naimisiin. Veljensä oli kihloissa, joten oletin, että mies jotain tällaisista ymmärtää. Tein siis vuorotyötä ja pyhä ja viikonloput oli harvoin vapaita. Odotin uutta vuotta, että joko nyt. No ei. Kommentoi vielä, että miten jotku voi tuollaisia juttuja tehä uutena vuotena, nehän on niin korinia. Joten se siitä odotuksta.

Eräänä päivänä ajoi kultasepän liikkeesen kokeilemaan sormuksia. perhoset oli vatsassa, että joko nyt, joko nyt. Kokeiltiin sormuksia, minä onnestä mykkäränä. No otti kaikki sormukset pois ja sanoi myyjälle, että kaikki liian kalliita. Mentiin autoon ja luulin, että ajetaan halvempaan liikkeeseen. Ei, ajettiin kotiin ja asiasta ei enää puuttu. Jokaisen tilipäivän aikana odotin, että oisko sitä rahaa nyt. Oli unotanut koko jutun.

Alettiin puhumaan lapsesta. Juu, se oli hyvä juttu. Yritin vielä siinä sanoa, että haluaisin ainakin kihloihin ennen kuin oon raskaana. Pani vitsiksi koko homman,että tuohestä korkeintaan sulle sormuksen tekee. Ei tajunnut edes silloin, kun aloin itkemään.

No raskaaksi tulin aika nopeaa. Ei kuulunut kosimista. Tuli siten karkauspäivä ja toin jonkun kukkapuskan kotiin ja ärähdin, että meetkö ees naimisiin sun kans, vai alanko kattoon omaa asuntoa. Pärjään tämän kans hyvin yksinkin.

Toinen tollerona kattoo,että tota kai mennään naimisiin. Siten tuli luettelo. Ei häätansseja, ei hääjuhöaa, ei hääpukua, ei leikkejä. Kysymättä ollenkaan, mitä minä halusin. Minä olisin halunut käydä hääpuku päällä maistraatissa kahdestaan ja kivat kuvat ja se siitä.

Mutta suunnitelma ei edennyt. Sitten kesällä päätti,että tuossaha on yhteinen vapaa. Käydään maistraatissa ja kutsutaan sukulaisia. Viikko aikaa. No kävin hakemassa jonkun rääsyn, kun mahakin oli jo aika iso. Iselleen satsasi kunnon puvun ja parturin. Kun kotia piti siivota ja laittaa kakkuja, remontoi naapurin autoa. Päivää ennen sain ymmärtämään, että minäkin oon niin vanhanaikainen, että haluan sormukset.Sain sieltä auton alta raahattua sormuskauppaan ja sielläki kitisi,että on niin kalliita. Minä sanoin, että mulla olis rahaa omaan sormukseen. Ei käy, hänellä on rahaa vain langanohueen sormukseen ja en pitää riittää.

Ilta meni siten leipoessa ja aamulla vielä paplarit päässä luutusin vessan lattiaa kun naapuri tuli suunnittelemaan sitä autoremppaa.

Kun vihdoin päästiin maitraattiin, minua vitutti jo niin paljon, että olin valmis perumaan koko jutun.

Kun mentiin kuvaamaan,sa älynväläyksen minulta kysymättä, että mustavalkokuvat. vaikka itse olin aina pitänyt päivänselvänä värillisiä kuvia.

Kotiin siten minä tiskaamaan vieraille kahvikuppejaja isäntä seurustelemaan, kun oli minun tietämättäni kuttunt paljon omia sukulaisia.

Jos en olis niin muhevasti paksuna ollut, olisin puhaltanut pelin poikki jo aikoja sitten.

Sitten se ääliä vielä 25 vuodenkin jälkeen ihmettelee, miksi en ollut tyytyväinen häihin, kun nehän oli niin hänennäköiset ja vaivattomat ja maapurin autokin tuli siinä korjattua ja kuinka ihana minä olin, kun väkisin pukkasin maistraattiin, että muuten olis koko naimisiinmeno jäänyt.

oi oi sitä romantiikka, mitä meidänkin naimisiinmenossa oli. Liitto on kyllä ollut hyvä, mutta pari kertaa olen meinannut repiä nuo mustaalkoiset hääkuvat seinältä,kun inhoan niitä. Sormukset hävitin jo aika ajoissa, kun ne kuvasti minusta vain sitä pihistelyä, että ei se akka tarvi, ku rautalanganpaksuset´rinkulat, turhaa rahanmenoa niihinki. Ostin sitte itte itselleni kauniimmat sormukset