Kertokaa kummistusjuttuja! (Tositarinoita!)
Onko jollekin tapahtunut kammottavia yliluonnolliisa asioita?
Oletteko lukeneet sellaisista lehdistä tai kuulleet outoja juttuja jotka ovat totta?
Olen tänään kammotustuulella ja haluaisin lukea sellaisia. Itse kammottavin muistamani juttu on se, minkä luin iltapäivälehdestä kesällä... Yksi perhe asui talossa joka kummitteli. He kuulivat ääniä huoneista, joiden piti olla juuri silloin tyhjinä. Huoneissa ei silti näkynyt mitään.
Perhe kesti tuota häirintää, mutta kun kummitukset alkoivat ottaa perheen lasten ulkomuodon, he muuttivat pois! Viimeinen tikki oli se, kun perheen lapset olivat nukkumassa yläkerrassa, vanhemmat oleskelivat alakerrassa olohuoneessa, ja sohvalle ilmestyivät perheen lapset istumaan, vaikka he olivatkin ylhäällä! Vanhemmat kävivät tarkistamassa yläkerrasta, ja lapset nukkuivat siellä. Mutta olohuoneessa istuivat täysin samannäköiset lapset sohvalla. Perhe muutti pois talosta.
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
Kommentit (241)
Nämä seuraavat jutut tapahtuivat mummolassani:
Mummon sisko kuoli ja seuraavana yönä mummo heräsi siihen, että talon seiniä "kiersi" kauhea meteli, niinku olisi jollain hakattu ulkoapäin seiniä. Mummo siihen minulle totesi, että sisko kävi kertomassa viimeiset terveiset.
Ollessani mummolassa, istuttiin ja kateltiin telkkaria ja odottelin vanhempiani hakemaan. Sitten kuulinki auton ajavan pihaan ( n. 2 m. päähän porstuasta) ja valotkin välähti ja sanoin mummolle ja vaarille että nyt mua tultiin hakemaan. Kuultiin askeleet portailla ja uloimmainen ovi avattiin ja vielä eteisestä kuului askeleet...sitten hiljeni kun olisi koputus pitänyt kuulua sisäoveen. Se oli etiäinen. Siitä noin viisi minuuttia auto oikeesti ajoi pihaan ja vanhemmat tai ketä nyt odotettiikkaan tulivat. Mulla on toi etiästieto edelleen.
Oli jouluaatto ja minäkin asuin silloin mummolassa. Mummo lähti tosi hyvällä mielellä ruokkimaan lampaat ja kanat. Matkalla sinne hänelle tuli outo olo. Hän ruokki elukat, mutta tämä kummalisesti synkkä olotila jatkui. Palatessaan takaisin hän hyräili ja yhtäkkiä kirkas valo tuli eteen. Mummo juoksi sisään turvaan. Me lapset katottiin telkkarii ja muistan kuinka nurkasta singahti valkoinen tulinen pallo ( n. 30 senttiä halkaisjaltaan) ja kiersi siinä meidät ja häipyi samaa tietä kuin tulikin. Tähän ei koskaan tullut selitystä, ei mummultakaan.
oli salama ja pallo oli pallosalama. ei mitään outoa siinä.
Nämä seuraavat jutut tapahtuivat mummolassani:
Mummon sisko kuoli ja seuraavana yönä mummo heräsi siihen, että talon seiniä "kiersi" kauhea meteli, niinku olisi jollain hakattu ulkoapäin seiniä. Mummo siihen minulle totesi, että sisko kävi kertomassa viimeiset terveiset.
Ollessani mummolassa, istuttiin ja kateltiin telkkaria ja odottelin vanhempiani hakemaan. Sitten kuulinki auton ajavan pihaan ( n. 2 m. päähän porstuasta) ja valotkin välähti ja sanoin mummolle ja vaarille että nyt mua tultiin hakemaan. Kuultiin askeleet portailla ja uloimmainen ovi avattiin ja vielä eteisestä kuului askeleet...sitten hiljeni kun olisi koputus pitänyt kuulua sisäoveen. Se oli etiäinen. Siitä noin viisi minuuttia auto oikeesti ajoi pihaan ja vanhemmat tai ketä nyt odotettiikkaan tulivat. Mulla on toi etiästieto edelleen.
Oli jouluaatto ja minäkin asuin silloin mummolassa. Mummo lähti tosi hyvällä mielellä ruokkimaan lampaat ja kanat. Matkalla sinne hänelle tuli outo olo. Hän ruokki elukat, mutta tämä kummalisesti synkkä olotila jatkui. Palatessaan takaisin hän hyräili ja yhtäkkiä kirkas valo tuli eteen. Mummo juoksi sisään turvaan. Me lapset katottiin telkkarii ja muistan kuinka nurkasta singahti valkoinen tulinen pallo ( n. 30 senttiä halkaisjaltaan) ja kiersi siinä meidät ja häipyi samaa tietä kuin tulikin. Tähän ei koskaan tullut selitystä, ei mummultakaan.
oli salama ja pallo oli pallosalama. ei mitään outoa siinä.
oli rakennettu 1890-luvulla se talo ja asunto oli kolmessa kerroksessa. Makuuhuone oli yläkerrassa ja yhtenä iltana enne kuin olin ehtinyt nukahtaa, kuulin miten keskikerroksen eteisessä lattialankku narahti niin kuin sille olisi joku asutnut. Tokalla kerralla kuulin, kun joku nousi yläkerran portaita, tälle myös koiramme murisi. Näitä ei mieheni uskonut, kunnes eräänä yönä itse olin jo nukahtanut kun mies pomppasi sängystä ja sanoi "kuka hemmetti meidän olohuoneessa kävelee?" Askeleten äänet kuului, tarkastettiin koko asunto saunan lauteiden alusia myöten, mitään ei ollut.
Asumme nytkin vanhassa talossa, mutta täällä on "hyvä henki". Kaikki vieraamme sanovat, että eivät missään nuku niin hyvin kuin täällä ja sama meillä, todella levollinen tunnelma koko talossa. Voisiko olla käänteinen versio kummittelulle...?
Tiedän yhden toisenkin talon jossa kummittelee.
Se 1800- luvulla rakennettu talo. Siinä on asunut vahvasti uskonnollinen nainen ennen, joka ei hyväksynyt ryyppäämistä.
Joka kerta kun talossa juodaan viinaa tapahtuu jotain outoa, seinältä voi tippua vaikka taulu.
Koskaan en ole kuullut että uudessa talossa kummittelisi ja siksi meni kauan ennen kuin aloin uskomaan että meilläkin joku henkiolento asuu.
Meillä ei sähköissä ole ollut vikaa eikä lamput välky. Muutaman kerran on ollut sekunnin sähkökatkoksia outoon aikaan, keskellä yötä. Yleensä tuollaiset pikkukatkokset on silloin kun verkko kuormittuu liikaa mutta kesäyönä se on aika epätodennäköistä.
Jonkun kerran on sähkölaite itsestään sammunut tai mennyt päälle.
Katsoin tänään sitä englantilaista kummitusohjelmaa ja olen pitänyt sitä ihan huuhaana mutta nyt herätti mielenkiinnon kun sanoivat että kun vanhoja huonekaluja siirretään talosta toiseen voi siinä mukana siirtyä myös henkiä. Minä sisustan meidän taloa nimenomaa vanhoilla huonekaluilla.
Olen ajatellut ettei meidän kummitus voi olla vanha kun osaa käyttää nykyteknologiaa ja tunnen sen partaveden tuoksun.
Ostamani huonekalut ovat kirppareilta jonne tavarat tulee Ruotsista pääsääntöisesti, ilmeisesti kuolinpesistä suurin osa. Ehkä meillä kummitteleekin ruotsalainen mies?
Tuli sellainenkin tapaus mieleen, kun minulla on kahdessa ikkunassa tuikkukyntteliköt. Yhtenä iltana sytytin käytetyt tuikut ja ajattelin että palaa sen aikaa kuin palaa.
Kohta katselin sohvalta maaten, että toinen oli jo sammunut ja sadattelin etteipä se sitten kauaa palanutkaan. Toinen tuikku vain jatkoi palamistaan, aina välillä katselin että vielä palaa ja toinen oli edelleen sammunut. Ehkä tunnin puolentoista kuluttua siinä toisessakin tuikussa oli tuli ja kukaan ei siihen tulta ollut uudelleen laittanut.
Nuo tuikut oli siis eri kyntteliköissä ja vielä eri ikkunoissa ettei se mitenkään toisesta tuikusta ole voinut uudelleen syttyä ja valoja ei ollut päällä joten ei siinä ollut voinut kokoajan tulta olla kun liekin kajo olisi näkynyt.
ettekö ole koskaan jättänyt esim. videonauhoitusta yöksi päälle?? Jääkö kolistelu silloin tapahtumatta? En oikein usko tuota tarinaanne, en ainakaan kummittelun aiheuttamaksi. Ehkä joku muu perheestä leikkii kustannuksellanne? Esim. joku teineistä (jos perheessä on muita lapsia)? Tai sitten, jos kyseessä on esim. vanha kerrostaloasunto, jostain naapurihuoneistosta on "salayhteys" asuntoonne (esim. jonkun vanhan piiankammarin tai kotiapulaisen huoneen kautta tms.) ja joku sairas naapuri häiriköi... realistina ja luonnontieteilijänä haluan löytää järkisyitä mutta jos saisitte dokumentoitua moisen todellisen"poltergeistin", olisi tiedeyhteisökin hämmennetty kerralla.
Hoitelin hoitohautojen kukkia. Eräs hauta on aivan käytävän vieressä. Noustessani ylös katsoin vielä jäikö hauta siistiksi, kun sivusilmällä huomasin törmääväni pitkään mieheen, joka käveli käytävää pitkin. Säikähdin tietenkin, mutta törmäystä ei tapahtunutkaan. Missään ei ollut ketään! polku oli tyhjä, eikä sillä alueella ole pensaita tai muita näköesteitä.
Sain miehestä sellaisen kuvan, että hän oli pitkä, hoikka, tummissa vaatteissa ja erittäin vihainen ilme kasvoilla.
Ajelin 18-vuotiaana aamuyöllä vietyäni kaverit koteihinsa kohti omaa kotia. Pientä hiekkatietä maalla, taloja harvakseltaan, kaikki nukkuivat, synkkä syyskuun aamuyö. Laskeuduin mäen notkoon ja olin nousemassa ylös mäkeä näin 3 vinoa peräkkäin tulevaa pitkulaista heijastumaa.Mäen päällä oli talo, joka ei näy tielle, vain lato näkyy.Säikähdin aivan älyttömästi ja lisäsin vauhtia.
Aamulla kerroin näkemästäni vanhemmilleni ja he kertoivat että edellä olleessa talossa on isäntä aikoinaan heittänyt 3 lastaan kaivoon. Kyllähän minä tämän samassa muistinkin, mutta en onneksi silloin ajellessani. Sen koommin pelkäsin aina kun ohi ajoin. Onneksi ei ole 15 vuoteen kyseistä tietä enää tarvinnut kulkea.
pienestä katkaisijasta. Eiköhän selitys ole selvä kun teillä on lapsia!
Oli ollut kylmä talvipäivä ja äitini oli lähtenyt hakemaan liiteristä polttopuita. Hän oli mennyt liiteriin sisälle ja jättänyt oven tapansa mukaan auki. Kuitenkin ovi oli mennyt yhtäkkiä itsestään kiinni, ja sen jälkeen oli kuulunut hirveä pamaus. Pään kokoinen kivi oli lentänyt jostain liiterin viereen. Ovi oli suojannut äitiä kiveltä. Mistä kivi tuli, niin iso, keskellä talvea? Äitini oli ensin (lapsena) luullut, että naapurin Jorma oli yrittänyt heittää häntä kivellä, mutta ei se niin ollut.
Samaisessa talossa kummitteli muutenkin. Oven takana oli kerrankin seisonut pitkä mies jolla oli ollut pata päässään.
maatilalla.
Joskus illalla ja yöllä kuuluu tulipalon ääniä.
Ääntä joka lähtee palavasta puusta. Eikä se kuulu omasta takastamme. Ääni kuuluu myös vaikka takkaa ei olisi moneen päivään edes lämmitetty.
Lapset on joskus yöllä tulleet meiltä kysymään että kuka huusi. Me emme mieheni kanssa ole huutoa kuulleet mutta lapset ilmeisesti ovat.
Molemmat alle 6 vuotiaita.
Me emme ole saaneet tietoomme onko joskus tällä paikalla joku talo palanut.
Talo on remontoitu monta kertaa kokonaan uudelleen.
Itse olen näille asioille naureskellut, että joopa joo. Sekä appiukki ja -mummi, appivanehmmat, miehen serkku, mieheni ja minä, olemme nähneet erilaisia valoja. Nämä kaikki on tapahtunut öisin. Tähän keväänä mieheni serkku näki valopallon, silloin vielä suhtauduin skeptisesti moiseen hömppää ja kaikkien muidenkin kertomuksiin, kunnes nyt itse, tänä syksynä olen nähnyt muutaman kerran öisin valoimiöitä makuuhuoneessamme. Ensimmäisen kerran kun valoja näin, yritin selittää nämä ihan luonnollisilla jutuilla, (lentokoneen valot, naapurin auton valot jotka heijastuivat puiden lehtien läpi makuuhuoneemme seinään) Kaksi viimeistä kertää olen nähnyt valot selkeinä muotoina, esim. tähtien ääriviivoina. Tuo ensimmäinen kerrankin näin muuttuvia numeroita, mutta ne siis selitin aiemmin mainituilla jutuilla ja vilkkaalla mielikuvituksella... Jännää, mutta ei ollenkaan kammottavaa. Asumme siis mieheni isovanhempien rakentamassa talossa.
Siellä tapahtui yhtä sun toista! Esimerkiksi aina kun kävimme jossain pidemmällä reissulla, takaisin kotiin tultuamme oli jotain outoa sattunut. Sähköt tai vesi olivat itsestään kääntyneet päälle, vaa'an säätöjä muunneltu niin, että näytti paunoissa, ei kiloissa. Ilmastointikoneet olivat laitettu hurisemaan täysille. Emme tunteneet ketään muuta lähistöltä eikä avaimia ollut kuin meillä, joten näille tapahtumille ei ole selitystä. Mies on skeptikko ja oli ihan varma, että meille oli murtauduttu, mutta ihme vaan, kun ei mitään sitten oltu viety :). Kuka varas tulisi säätelemään sähköjä? ;)
Englannissa myös kerran joku paiskasi lasin täysiä kivilattialle viereeni tiskipöydältä. Siis paiskasi, koska se lensi reilun metrin päähän ja hajosi pieniksi pirstaleiksi. Miettiessäni lasin sijaintia, näin että sen pohja oli jättänyt vesisen renkaan pöydälle ja se rengas oli ihan hanan vieressä. Sitä ei mitenkään olisi pystynyt itse vahingossa sieltä paiskata lattialle enkä muutenkaan ollut lähellä ihan tiskipöytää.
Äitini kuuli myös meillä Englannissa vieraillessaan kerran rappusia yläkertaan yöllä kulkiessaan jonkun naisen puhuvan englanniksi jotain hänen oikealla puolellaan. Äitini ei ymmärtänyt mitä kuuli, sillä aksentti oli outo. Meillä ei naapureita seinän takana.
tapaus Englannista, jostakin kartanosta.
Muistan, että perheen äiti meni illalla/yöllä hakemaan keittiöstä maitoa kuopukselle ja huomasi vanhemman lapsen katselevan televisiota. Juoksi sitten yläkertaa, ja todisti lapsen nukkuvan omassa sängyssään. (Eikä olisi mitenkään ehtinyt äitinsä edelle yläkertaan.)
kesäasunnossaan kummitteli.
Esim. kun lähtivät talosta niin asettivat lukollisesta sähkökaapista pääkytkimen OFF-asentoon ja kun päätieltä katsahtivat viimeisen näkymän talosta niin ikkunasta näkyi, kuinka kattolamppu loisti.
Muutenkin tunsivat ahdistusta talossa. Esim. vastaan tuli jokin näkymätön, jota oli pakko väistää!
Karvat nousee vieläkin noista jutuista...
tapaus Englannista, jostakin kartanosta. Muistan, että perheen äiti meni illalla/yöllä hakemaan keittiöstä maitoa kuopukselle ja huomasi vanhemman lapsen katselevan televisiota. Juoksi sitten yläkertaa, ja todisti lapsen nukkuvan omassa sängyssään. (Eikä olisi mitenkään ehtinyt äitinsä edelle yläkertaan.)
Se oli sama juttu!
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
kesäasunnossaan kummitteli. Esim. kun lähtivät talosta niin asettivat lukollisesta sähkökaapista pääkytkimen OFF-asentoon ja kun päätieltä katsahtivat viimeisen näkymän talosta niin ikkunasta näkyi, kuinka kattolamppu loisti. Muutenkin tunsivat ahdistusta talossa. Esim. vastaan tuli jokin näkymätön, jota oli pakko väistää! Karvat nousee vieläkin noista jutuista...
Hyi kamala! Tuli hirveät kylmät väreet!
Yksi av:n vakikäyttäjä vaan
Mummoni oli pikkutyttönä potkukelkkailemassa siskonsa kanssa ja vastaan tuli naapurin mies. Kotona he ihmettelivät kuinka tuttu mukava mies ei ollut sanonut heille sanaakaan ei edes tervehtinyt. Seuraavana päivänä selvisi, että mies oli kuollut jo aiemmin päivällä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten te, jotka olette kokeneet näitä, muuten suhtaudutte yliluonnolliseen? Itselläni yliluonnollinen ei kiinnosta ollenkaan, en ole kiinnostunut uskonnoista, horoskoopeista, telepatiasta enkä mistään muustakaan. Siksi onkin vähän ongelmallista suhtautua noihin ilmiöihin joita lapsuuskodissani on tullut koettua.
Kerran oltiin miehen kanssa yökylässä vanhemmillani ja vierashuoneeseessa nukkuva sukulaiseni pelästyi yöllä aivan järjiltään. Hän ryntäsi huoneeseen jossa nukuimme, koska oli aivan varma että me oltiin tehty hänelle joku käytännön pila, mut mehän nukuttiin, ja kun hän meni makuuhuoneeseen niin sama meno jatkui. Ei siis oltu kerrottu hänelle et se huone on levoton, raukka oli tosi peloissaan kun ei halunnut herättää meitä ja leimautua hulluksi, mutta ei kestänyt olla siinä huoneessakaan. Me vaihdettiin sitten huoneita niin et mies nukkui tuossa vierashuoneessa. Ei olla koskaan puhuttu mitä siellä tapahtui, koska hän ei halua eikä oikein voikaan myöntää että ois olemassa muuta kuin mitattavia ja todennettavia asioita tässä maailmassa. Mut sen jälkeen hän ei ole koskaan enää naureskellut.Ja se riittää mulle, ymmärtää sentään mua taas vähän paremmin.
olin vierailemassa siellä vanhempieni kotona. Menin sänkyyn ja kääntäessäni selkäni huoneeseen päin näin äitini seisovan vuoteen vierellä. Seisoi siinä vain ja katseli minua. Mutta se ei ollut yhtään kammottavaa, lähinnä tuli rauhallinen olo.
Hän ilmestyi myös mummilleni. Mummi oli keskellä päivää ollut matkalla naapuritaloon, kun oli tuntenut miten joku oli tarttunut käteen. HÄn oli katsonut vierelleen ja se oli ollut äitini, mutta pikkutytön näköisenä. Äiti oli jutellut pitkään mummin kanssa, sanonut että nyt hänellä on kaikki hyvin. Lopulta oli sanonut, että nyt hänen täytyy mennä takaisin ja kadonnut.
Sen jälkeen häntä ei ole näkynyt.
Nämä seuraavat jutut tapahtuivat mummolassani:
Mummon sisko kuoli ja seuraavana yönä mummo heräsi siihen, että talon seiniä "kiersi" kauhea meteli, niinku olisi jollain hakattu ulkoapäin seiniä. Mummo siihen minulle totesi, että sisko kävi kertomassa viimeiset terveiset.
Ollessani mummolassa, istuttiin ja kateltiin telkkaria ja odottelin vanhempiani hakemaan. Sitten kuulinki auton ajavan pihaan ( n. 2 m. päähän porstuasta) ja valotkin välähti ja sanoin mummolle ja vaarille että nyt mua tultiin hakemaan. Kuultiin askeleet portailla ja uloimmainen ovi avattiin ja vielä eteisestä kuului askeleet...sitten hiljeni kun olisi koputus pitänyt kuulua sisäoveen. Se oli etiäinen. Siitä noin viisi minuuttia auto oikeesti ajoi pihaan ja vanhemmat tai ketä nyt odotettiikkaan tulivat. Mulla on toi etiästieto edelleen.
Oli jouluaatto ja minäkin asuin silloin mummolassa. Mummo lähti tosi hyvällä mielellä ruokkimaan lampaat ja kanat. Matkalla sinne hänelle tuli outo olo. Hän ruokki elukat, mutta tämä kummalisesti synkkä olotila jatkui. Palatessaan takaisin hän hyräili ja yhtäkkiä kirkas valo tuli eteen. Mummo juoksi sisään turvaan. Me lapset katottiin telkkarii ja muistan kuinka nurkasta singahti valkoinen tulinen pallo ( n. 30 senttiä halkaisjaltaan) ja kiersi siinä meidät ja häipyi samaa tietä kuin tulikin. Tähän ei koskaan tullut selitystä, ei mummultakaan.