wannabe mami

Sikiöseulonnasta: Me päätettiin ottaa se. Vaikka nyt kauhulla pelkään, että mitä jos sieltä selviää jotakin sellaista, että se vaatii päätöksiä jatkaako raskautta vai ei. Yksi kaveri ei ottanut seulontoja ja ajatteli, ettei halua tietää ja stressata etukäteen. Aloin pohtia voisiko tässä vaiheessa vielä peruuttaa ja tehdä samoin. Toisaalta halutaan kuitenkin tietää jos on tosiaan jotain niin vakavaa ettei lapsi esimerkiksi selviäisi hengissä, niin onhan se hyvä tässä vaiheessa tietää. Olen itse aina ajatellut etten aborttia pystyisi tekemään, mutta nyt kun on raskaana, ajatukset pyörii mielessä eri tavalla. Niin hartaasti on tämä lapsi toivottu ja toivon, että kaikki olisi kunnossa <3 Olen elänyt tähän asti pelossa ja valtavassa epätietoisuudessa, onko lapsi enää edes hengissä, onko kaikki hyvin ja onko hän terve. Vaikka varhaisultrassa, johon yllättäen pääsimme rv 7 kaikki näytti olevan kunnossa ja pikkuinen vastasi viikkojakin omien laskujen mukaisesti. Nyt kuitenkin olen saanut luottavaisemman mielen ja ajattelen pientä jo meidän pikkuisena lapsena, jota kypsytellään kesä rauhassa ja odotellaan sitten syssymällä saapuvaksi <3 Pieni pelko kuitenkin kuumottelee etäällä, sillä seulontaultra on ensi viikolla. Olisi se aika shokki jos jokin olisikin pielessä. Haluaisin kuitenkin luottaa, että kaikki menee hyvin! Millasia fiiliksiä teillä oli ennen ultraa, ketkä olette seulontaultran käyneet? Nyt rv 11 ja pian raskausviikko 12 tulee täyteen. En malta odottaa! 

Vuodosta: Muistan lukeneeni jostain, että alkuraskauden vuoto voi olla hyvinkin yleistä. Oliko jopa joka neljännes kenellä ilmenee jonkinlaista veristä vuotoa raskauden alussa. Tämä johtunee siitä, että limakalvot muuttuvat raskauden myötä ja saattaa olla aremmat ja siksi vuotaa. Tämä ei kaiketi vaadi edes yhdyntää tai muuta "kontaktia" vaan vuotoa saattaa tulla spontaanisti. Neuvolaan on myös mahdollista aina soittaa ja kysyä neuvoa kuinka toimia. Meilläpäin ainakin ollut tosi ihania ja vastaanottavia. Kehottaneet aina ottamaan yhteyttä jos ilmenee jotain huolia tai muuta. Olen jopa positiivisesti todella yllättynyt tästä! Yleensä kun terveydenhuollon kanssa saa toisinaan melkein väitellä, että voi edes soittaa ja kysyä. Usein närkästyneitä "mitäs tänne soittelet" -fiiliksellä :D Neuvola on sen sijaan toiminut todella sujuvasti ja mukavasti. Ainakin so far! Olisiko teillä kellä vuotoa ilmennyt mahdollisuus ottaa neuvolaan yhteyttä?

Heippa pitkästä aikaa! Social distancing näköjään ihan huipussaan, kun en ole tännekään jaksanut kirjoitella :D Paljon on tullut keskustelua ja uusiakin mukaan! Onnea ja tervetuloa! :)

Villahuivi, juuri jokin aikaa sitten ajattelin sinua ja mietin mitenhän teillä menee. Olipa hienoa lukea uutiset täältä, ONNEA! :) Millaiset fiilikset nyt?

Pahoinvoinnista: Taisi olla Doshika (?) joka puhui siitä, että olisi varmasti saikulla mikäli ei olisi nyt etätöissä. Täällä sama homma. Koko maaliskuu meni ihan zombiena ja päätehtävä oli vain pysyä hengissä. Multa lähti kilojakin, kun mikään ruoka ei kerta kaikkiaan vain maistunut. Kuitenkin kerran vain olen oksentanut ja sekin miltei heti aamulla syömisen jälkeen. Sanotaanko näin, että sen jälkeen en ole verigreippiä syönyt :D Oli aikainen aamu ja koska unet on mitä sattuu (herään vessaan useita kertoja yössä, mitä en normaalisti tee), aiheuttaa väsymys pahoinvointia ja toisin päin. Joten aikamoista tasapainoilua ihan vaan kokonaisvaltaisen vallitsevan olon kanssa. Olo seilaa krapulan ja vatsataudin välimaastossa ja toisinaan olo on molempia. Eipä ole koskaan aiemmin tällaisia oloja kuitenkaan tullut koettua, sillä kumpainenkin krapula sekä vatsatauti helpottavat ajan saatossa, tämä ei :D Olo on siis edelleen aika horror. Unella on valtava vaikutus pahoinvointiin, mutta pahoinvointi ja etova olo on kuitenkin läsnä jatkuvasti. Välillä joudun pakottamaan itseni syömään ja se onkin sitten sellaista kakomista haarukka kerrallaan. Olen kuitenkin tietoinen, että kun tähän lähti, niin tämä oli odotettavissa! :D Olen myös optimisti ja odottelen, kun päästään viikoissa vielä eteenpäin niin tämä varmasti helpottaa. Nyt jo hiukka parempi jos vertaa maaliskuun puolelle, kun toisinaan päivän saldo oli muutama viinirypäle, mehujää sekä muutama lasi vettä (yleensä juon reippaasti ja rakastan viileää vettä! Nyt sitäkin ollut aika ajoin haastava saada alas).

Tämä olotila on ollut itselle niin kummallinen, sillä en ole lainkaan nirso ja rakastan kaikkia eksoottisia ruokia ja makuja. Nyt taas mikään ei saa maistua miltään, sipulit, valkosipulit, paprikat ällöttää ja aiheuttaa närästystä. Tuntuu kuin joku olisi kääntänyt vatsani ylösalaisin, sotkenut maku -ja hajuaistini totaalisesti! En tiedä kuka enää olen! :D Tämä lienee kuitenkin vaihe. Tuskin mikään pysyvä asia. 

Eli hakisin kyllä saikkua mikäli on todella huono olla vaikkei oksentaisikaan. Kuitenkin se vallitseva pahoinvointi ja siinä rinnalla väsymys voi olla todella kuormittavaa. Kaverini sanoi myös, että mikäli olisin päätoiminen työntekijä, niin kehottaisi minua hakemaan saikkua. Nyt onneksi etäopinnot mahdollistavat tämän, että voin olla kotona. Olen itselleni armollinen ja ihan hyvällä omalla tunnolla jättänyt koulujuttuja syrjemmälle, sillä joinain päivinä olen täysin vuodepotilaana ja vain nukun. Tehtävät sitten tietysti kasautuu, mutta ei tässä vaihtoehtoa ole, kun on päiviä kun en kerta kaikkiaan ole työkykyinen. Eiköhän tämä tästä helpota, kun eka kolmannes alkaa olla ohi. Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa painiville! Kyllä se pian helpottaa :) 

Koronasta sen verran, että voin samaistua Pingun fiiliksiin. Käyn välillä tosi syvissä vesissä asian kanssa ja pelkään mitä tapahtuu jos sen jostain saa. Lääkäri sanoi, että jopa influenssa voi nostaa keskenmenon riskiä. Joten en tosiaan halua sairastua nyt yhtään mihinkään. Minulla on myös omat riskini, joten jos taudin saan, en varmasti selviä siitä ihan pienellä jos ollenkaan :/

Olisi myös ihan kamalaa ajatella, että vanhemmilleni kävisi jotain tai puolisoni vanhemmille. Sitten meidän pikkuisella ei olisi tämän takia isovanhempia :( 

Tilanne vaikuttaa meillä myös talouteen, joten tämä ei ole millään tasolla helppo asia. On onni jos on etätyömahdollisuus ja työn pystyy säilyttämään tänä aikana. 

Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja olla miettimättä asiaa liikaa. Puolisoni on onneksi positiivisilla mielin kaikesta huolimatta. Olen kiitollinen, että olemme nyt terveinä ja, että meillä on toisemme <3 Niin moni karanteenissa ja kotona täysin yksin.

Toivotaan, että tämä tilanne menisi pian ohi! Onneksi omilla teoilla voi vaikuttaa :) Eli kotoilu jatkuu!

Aadastella olen niin pahoillani! Meni kylmät väreet ja tuli tippa linssiin kun luin viestisi. Otan osaa :( Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista kestää tämä ikävä aika <3 Voimia!

Vanamo – voin samaistua tuohon ummetus asiaan :D Nauratti tuo sun viesti, vaikka eihän se oo kiva, että on huono olo. Itsellä vaivannut siis myös ummetus, varmaan johtuen siitä että on tullut syötyä aika lailla eri tavalla kuin ennen raskautta. Johtuen siis pahoinvoinnista ja kun ruoka ei maistu, plus tietty jotkut asiat on joutunut jättämään pois mitkä edesauttaisi suolen toimintaa. Mulla turpoo maha ihan huolella jos ei tyhjene vähintään kerran tai kaksi päivässä. Kuivattuja luumuja on tehnyt kovasti mieli ja niitä popsinutkin! Liikkumaankaan ei ole päässyt entiseen tahtiin juurikin olon takia. Nyt myös kun kaikki ulkoilupaikat ovat ruuhkautuneet ihmismassoista tämän epidemian takia. Missään ei uskalla liikkua.

Doshika – joo noi hajut! Mäkään en siedä puolison hajua just nyt ja se etoo. Pussailu on juuri nyt kamalaa :D Seksistä puhumattakaan! Vaikka oikeasti rakastan puolisoni hajua ja hänellä on ihana ominaistuoksu, mutta nyt se vain kuvottaa. Voin hyvin samaistua tuohon, että on vaikea olla jopa lähellä :D Ollaan ”etäpussailtu” kun välillä ei pysty oikeasti edes pussaamaan.

Marsu – voi onnea! Ihana kuulla, että kaikki oli hyvin :)

Joo joillakin tosiaan käy niin hyvä tuuri, että ihan ekalla tärppää, toisilla "kevätvauva" onkin sitten kahden vuoden päästä tuleva loskavauva :D Sitä kun ei voi päättää millon ne kaikki ominaisuudet, jotka tulis olla kohdallaan, kohtaa täysin niin, että siitä saisi lapsi alkunsa. On se kuitenkin niiiiiiin monimutkainen prosessi mitä siinä hedelmöittymisessä tapahtuu! Toisilla ei tärppää kertakaikkiaan millään vaikka voidaan todeta, että kaikki on täysin hyvin. On se vaan niin ihmeellinen ja monimuotoinen asia tuo lisääntyminen.

Mekin tosiaan sitten "loskakuussa" odotellaan meidän pikkuista saapuvaksi :) Itsellä ei tosiaan niinkään väliä milloin se lapsi tulee, kunhan on terve <3 Alkuvuodessa/keväässä on toki etunsa, mutta olen tyytyväinen, että ylipäänsä olemme nyt raskaana ja pikkuinen ihmisen alku voi hyvin <3 Pahoinvointi on alkanut pikkuhiljaa helpottaa ja väsymys myös. Appivanhemmatkin sanoivat, että näytänpä terveemmältä! :D No siltä kyllä tuntuukin! Nyt olisi energiaa ja voimaa liikkua, mutta kuten jo totesin, niin se ei olekaan niin yksinkertaista juuri nyt. Uinti jäi täysin ja nyt se ei ole edes mahdollista. Ihmiset ruuhkauttaa kaikki jumppapaikat ja lenkkipolutkin on täynnä. Salille ei ole nyt asiaa.