wannabe mami

Niin, että tosiaan oireet voivat vaihdella hurjastikin, kuten moni täällä jo sanoikin. Ne voi tulla ja mennä ja taas tulla. Elä turhaan murehdi Pingu, vaikka en olekaan paras puhumaan tässä asiassa :D Ihana kun joku muutkin pohtii näitä asioita :) Ei ole helppoa tämä! Hammaslääkäri sanoi "kivasti", että siitä se murehtiminen vasta alkaa kun tekee positiivisen raskaustestin eikä se lopu koskaan xD Great! Näillä siis mennään :D Joku joskus sanoi, että se on hyvä tietää, ettei itse olisi voinut tehdä mitään toisin, että aina on kuitenkin hyvä muistaa, että kävi miten kävi, niin itse ei voi siihen vaikuttaa. Jos siitä on yhtään lohtua :)

Miten muilla hajuaisti? Itsellä hajuaisti on terävöitynyt ihan hulluksi! Söin leipää yksi päivä ja haistoin lakritsin hajun ja kun katsoin leipäpakettia, oli mausteena anis :D Siis ihan hullua kun haistaa jotain ihan pieniä pikku juttuja jostain leivän seasta. Jotkut hajut sitten tekevätkin niin pahaa, että meinaa laatta lentää pelkästä hajun johdosta. Kahvia en ole viikkoihin juonut koska pelkkä hajukin kuvottaa. Nyt kun puoliso kotona, niin joka aamu herään kahvin tuoksuun :D Oujee

Joo minulla myös Pingu ihan samoja fiiliksiä, kuten Vanamo sanoi, kun oireet yhtäkkiä katosivat kuin seinään. Tissien puristelu ollut itsellekin tuttua :D Kaikki kivut ja turvotukset vaan katos ja ihan kuin ois ilmapallot tyhjenneet, muutenkin olo muuttui. Se oli kyllä tosi kummallista! Sitten BOOM! ja alkoikin aivan hirvee pahoinvointi, kuvotus, väsymys, tunteiden heittely ja yhä ovat vahvasti päällä :D

Tosin tänään taas päädyin niihin ajatuksiin, että onkohan sittenkään kaikki kunnossa kun yhtäkkiä iski todella seesteinen ja virkeä olo. Ihan taas vaan PING! Tosin mulla meni jostain syystä vatsa aivan kuralle. Sekin IHAN yllättäen. Sen jälkeen tuntui, että tämä viikkoja kestänyt aivosumu vaan katosi ja virkistyin täysin! Uskaltauduin kävelyllekin ja ihmeesti riitti virtaa. Viikkoihin ei ole näin virkeä olo kyllä ollut! Taas niin kummallista. Paha olokin vaan katos sen vatsan tyhjennyksen myötä :D

Enpä tiiä. Raskasta kyllä tämä oman kehonsa tarkkailu. Ärsyttää, että miten voi samaan aikaan olla kova huoli siitä, että onko kaikki kunnossa kun toisaalta on taas aivan onnensa kukkuloilla ja on varma, että kaikki menee kyllä hyvin. Ehkä tässä painaa tosiaan se, ettei raskaus tullut ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä vaan kiertoja ehti olla 8 tai 9 ja aikaa mennä 6-7 kuukautta. Jotenkin ne tutut ja kaverit kelle se raskaus on ollut ns "itsestäänselvyys" eli on tulleet heti raskaaksi ja raskaus on sujunut mutkitta loppuun asti, ei tunnu tajuavan kuinka onnekkaita on. Muistan kun yksikin leveili ylimielisesti naureskellen, että "tekivät" kevätvauvan, ettei tarvii työnnellä lastenvaunuja sitten missään loskakeleissä. Itsellä kun LA on lokakuussa, ni sieltäpä ne loskakelit just kivasti alkaakin! :D Eikä me voitu mitenkään päättää sitä mikä vauva sieltä tulee. Kevätvauva ois meillekin ollut aivan ihana ja helpompaa olisi ollut kaikin puolin jos oltaisiin voitu välttää se reilun puolen vuoden masennus kausi kun epätoivo jo hiipui, että tuleeko meille lasta edes ollenkaan. Vaikka sekin on vielä lyhyt aika. Kuitenkin se varmaan kaiketi painaa yhä mieltä ja on siksi vaikeaa vieläkään ajatella, että meillä kävisi niin ihanasti, että lapsi saataisiin kotiin asti. Jotenkin jos raskaus menisi kesken, niin kauan sitä taas sitten tulisi yritystä, ennen kuin uusi saisi alkunsa. Inhottaa kun on tällainen musta pilvi yllä joka varjostaa tätä asiaa. Ultra kuitenkin kertoi, että kaikki olisi ainakin nyt hyvin ja olisi hyvä keskittyä siihen <3 Kuten Vanamokin sanoit, että ihana kun kaikki hyvin nyt :) Se ultraava lääkärikin oli mukava vaikka hätäinen ja muistutti taas, että raskauden mahdollisuus per kuukautiskierto on vain 15% ja se on täysin normaalia jos lapsi tulee vuoden tai kahdenkin päästä. Se oli jotenkin rauhoittava kuulla alan ammattilaiselta :) Sori jos tämä oli jotenkin tällainen masentava teksti. Oli vain purettava tunteita kun tänään taas ollut jotenkin maissa. Ehkä tämä maanantai. Lisä mausteena tosiaan vielä tämä poikkeustilanne ja epävarmuus miten käy esimerkiksi puolison työn. Ei riitä, että epävarma olo raskaudesta mutta terveydestä, töistä ja tuloista. Lähetän kuitenkin kaikille iloista energiaa ja onneksi aurinkokin paistaa! :)

Onnea Pingu ja muut uudet plussanneet! :) Tervetuloa mukaan! Alkaa toisesta ryhmästä tasaista vauhtia porukkaa päätyä tälle puolelle :) 

En tosiaan tajunnutkaan kuinka korona virus voikin vaikuttaa esimerkiksi pääseekö puoliso ultraan tai jopa synnytykseen mukaan :O Todella ikävä kuulla Kanelipulla, että jouduit tämän kokemaan :( Onneksi kuitenkin saitte sitten yhdessä katsoa sukupuolen lapusta <3 Varmasti oli ihana hetki! Sanottiinko miksi videopuhelua ei sallita? Tai mikä siihen oli perustelu? Todella toivon, että puolisot pääsee mukaan teillä kaikilla, kellä synnytys tiedossa nyt vielä tänä "korona-aikana". Olisi se liian raakaa jollei pääsisi :/

Meillä oli eka neuvola. Oli kaikin puolin todella miellyttävä kokemus :) Tuntui vain todella epärealistiselta istua siellä ja jutella vauva juttuja, kun niin pitkään siitä ehti haaveilla ennen kuin se sitten kävikin toteen! Joku muukin puhui samoista ajatuksista ultraan liittyen :) Olihan se ihan huippua vaikkei kuitenkaan mitään ihmeellistä :D Vaikka olihan se! Nautin täysin tästä jo alkaneesta äitiydestä ja olen innoissani kaikesta mitä se tuo tullessaan! <3 Vaikka onhan se vaikea vieläKIN suhtautua tähän, että se todella tapahtuu ja, että tämä raskaus jatkuisi onnellisesti loppuun saakka. Tämä kun ei ole sitä helpointa aikaa olla odottava äiti vallitsevan tilanteen takia :/ Tähän voi varmaan kaikki samaistua?

Päästiin myös yllättäen varhaisultraan ja nähtiin meidän pikkuinen ekaa kertaa! Siellä oli jo hieman isompi tyyppi kun oltiin ajateltu, sydän hakkasi vimmatusti ja laskettu aikakin varmistui <3 Toisin kuten neuvola, Preglifen appi oli laskenut lasketun ajan täysin oikein :D Minullakin meni lähemmäs kuin ensin neuvolasta laskivat. Plus kaikki nettilaskuritkin olivat oikeassa. Aiemmin sanoinkin, että neuvolassa laskivat automaattisesti 28 pv:n kierron mukaisesti ja se ei kohdallani pidä paikkaansa. Se la meni huti ja oli useita päiviä myöhemmin. Kaikki oli siis hyvin ja kohdallaan, ihan niinkuin nyt tässä kohtaa pitääkin olla <3 Se oli huojentavaa kuulla! Silti toisinaan tulee se olo, että voiko tämä oikeasti jatkua loppuun asti onnellisesti vaikka kaikki olisikin NYT hyvin. Niin kauan ja kovasti ollaan tätä toivottu <3 Kuitenkin se varmuus, että siellä se pikkuinen on, tuntui todella hyvältä.

En tajunnut muuten tuonne ultraan mentäessä, ettei puoliso olisi saanut tulla mukaan :/ Vasta silloin tajusin kun lääkäri ensin pohti ottaako puolisoni myös mukaan tutkimushuoneeseen. Näin ultran jälkeen vasta ne laput siellä ilmoitustaululla.. Tuli vähän hölmö olo. Päästiin kuitenkin yhdessä mutta oltiin ulkona jo miltei 10 min päästä ja sydänäänet kuultiin tasan 3 sekuntia :D 

Tsemppiä kaikille odotukseen!

Ihana yllätys Räpätäti! Onpa ihana kun järjestivät juhlat :) 

Oiii onnea Nemi!! Muistan sinut tuolta toisesta ryhmästä :) Tosi kiva kuulla sinun plussauutiset! Tervetuloa mukaan jännäämään :)

Mä ymmärsin THL:n asiantuntijan lausunnosta, ettei raskaus ole kaiketi mitenkään sen riskimpi saada korona kuin muutenkaan. Tai, että olisi alttiimpi jotenkin sitä saamaan. Toki ei osata juuri sanoa, että mitä mahdollisia vaikutuksia sillä saattaisi olla, enkä myöskään itse ottaisi riskiä. Mikäli odottava äiti kuuluu riskiryhmään, niin se on toki sitten riski molemmille. Tässä kohtaa nostan kättä pystyyn, sillä itse kuulun juuri tuohon riskiryhmään ja olen kyllä kauhuissani miten käy jos omalle kohalle osuu :/ Vielä ei ole tullut lähelle tapauksia mutta se on varmaan vain ajan kysymys. Meillä nyt se tilanne, että opinnot siirtynee kaikki etään ja puoliso jää myös kotiin. Joten riskit pienenee.

Mulla kuitenkin tulossa esim uutta hammaslääkäriaikaa ja muita hoitokontakteja esim eka neuvola. Vähän jännittää, ettei sieltä tartu mukaan mitään pöpöjä :/ En perus flunssaa tai kausi-influenssaakaan haluaisi kokea, nyt kun kaikki jyllää voimakkaana. En ole nuhaa pahempaa sairastanut nyt vuosiin, joten en edes tiedä mitä pahempi tilanne kehossani tekisi. Puolisolla ollut man flu nyt muutaman kerran parin vuoden sisään mutten niitäkään ole saanut.

Toivotaan, että leviäminen rajoittuisi ja lähtisi laskuun jo nopeammin kuin se esimerkiksi Kiinassa teki. On tämä kyllä aikamoinen aika olla raskaana! Itse raskaus jo niin epävarma, sitten tämä virus tilanne minkä myötä työt ja koulu sekä talous myös epävarmaa :/ Olen muutaman kerran pillahtanut itkuunkin kun tilanne tuntuu henkisesti välillä kestämättömältä. Emme tiedä yhtään miten kaiken meillä käy. Aika on jotenkin niin pysähtynyt nyt ja mitään ei ole tehtävissä mutta silti pitäisi elää normaali elämää, vaikkei se mitenkään ole mahdollista. Poikkeustilanne kun koskettaa kaikkia kaikkialla ja vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen.

Itsellä pahoinvointi eskaloitui tänään aamulla oksentamiseen :/ Toivottavasti ei ole toistuvaa vaan jäisi tähän yhteen päivään. Loppu päivä meni toipilaana sängyssä nukkuen enkä ole saanut syötyä kuin mehujäätä ja pari hassua viinirypälettä. Koronviruskin tuntuisi varmaan helpommalta ellei oma olo olisi näin kamala tässä ohessa :/ Onneksi on ihan maailman paras puoliso joka kiikuttaa kaikkea sellaista mikä maistuu ja on parhaana mahdollisena tukena <3

Onnea Blanche ja tervetuloa mukaan! :) Voin kuvitella, että kaikki tuntuu vielä hyvinkin epätodenmukaiselta. Se on ihan luonnollista :) Itsellä oli ihan samat fiilikset. Meillä oli yritystä noin 6-7 kk:tta takana (noin 7 tai 8 kiertoa, pudottiin jo tarkoista laskuista), joten en uskonut, että plussa kierrossakaan mitään olisi voinut tapahtua. Tuntuihan se aivan uskomattomalta kun niin monta kiertoa ollut eikä mitään lopputulosta (paitsi muutamassa EHKÄ pientä yritystä). Miksi muka JUURI NYT?! Niin kyllä vaan, vahva plussa tuli täysin yllättäen ja vieläkin vähän äimän käkenä, että tosissaanko tässä pikkuinen kulkee matkassa! Nyt ehkä jo vähän ehtinyt tottumaan ajatukseen, mutta on se silti hämmentävää ja annan luvan ollakin. Onhan tämä todella ihmeellistä! 

Mulla sattui osumaan gyne tutkimukset muista syistä rv 5+4, jolloin ei pystytty tarkkaan sanomaan näkyikö sikiö varmuudella vai ei. Ruskuaispussi kuitenkin oli ihan selkeä ja gynen mukaan antamassa kuvassa merkitsi missä ajatteli pikkuisen sijaitsevan (ihan pienen pieni himmeä häivähdys <3). Kaikki näytti siis viittaavaan juuri oikeisiin viikkoihin ja muutenkin olevan normaalisti. Ei esim kohdun ulkoisen raskauden epäilyä.

Kerron tämän siksi, että älä ainakaan varaa liian aikaisin sitä varhaisultraa, että varmasti siellä jotakin näkyy :) Mulla jos ois ollut viikko/kaks eteenpäin sattunut olee se aika, ni ois varmasti jo jotakin paremmin näkynyt.

Itsellä nyt appin mukaan 7+1, joten nyt varmaan voisi jo mennä, mutta tuskin mennään. Eka neuvola on ensi viikolla ja siitä sitten lähete sinne ekaan ultraan.

Eilen oli harvinaisen hyvä olo ja ehdin jo innostumaan, että tämä pahin huonovointisuus ja väsymys olisi nyt taputeltu. Oli enemmän virtaakin tehdä asioita :) NOUP, tänään on taas toisin! Koko aamupäivän yrittänyt lähteä ulkoilemaan mutta tuloksetta. Aina kun olen yrittänyt pyristellä itseni ulko-ovelle, iskee vain pahempi olo ja heikotus. Tässä sitten vedelleyt pitkäkseen ja nukahdellut. Ei auta kun kuunnella oloaan ja mennä sen mukaan. Alkaa vaan tuntua jo kropassa ja pääkopassa tämä jatkuva sisällä olo ja treenaamattomuus. Ihan kuin olisi tosiaan vatsatautia sairastanut. Noh täytyy vain iloita ja nauttia, että tärkeän asian edessä tässä tekee töitä <3 Toisaalta tuo vellova koronaviruskin tekee sen, ettei tee edes kauheasti mieli liikkua ihmisten ilmoilla ja tosi paljon menoja peruuntunutkin siitä johtuen. Eli ehkä ihan hyvä saumaan nyt sitten tämä! Ainoa huoli on se, kun elää itsekin tällaisessa "poikkeustilassa", ettei tee esim mieli kuin mehujäätä ja jäisiä mansikoita, että toivottavasti kaupat ei ihan tyhjene niistä ainoista asioista joita tekee mieli :D