wannabe mami

WAU onpa täällä monta plussaa tullut loppuvuotta kohden!! <3<3<3 ONNEA hirmuisesti kaikki <3 Tulee kyllä niin hyvä mieli kuulla muiden "onnistumisista" :) Vaikeampaa se on lähipiirissä, mutta täällä sitä on jotenkin aidosti iloinen muiden puolesta :) Kuten muutkin puhuneet, on tämä aivan ihana keskustelu ollut! Ihan mieletön hyvä fiilis välittyy :) Pidetään sitä jatkossakin yllä! 

Tervetuloa Tähti! :) Sinulla oli kivasti laitettu omat tiedot loppuun ja joku taisi tästä keksiä laittaa omat tiedot aina "allekirjoituksista" tekstin päätteeksi, hyvä idea! 

En ole sen suuremmin ehtinyt tai jaksanut nyt tänne kirjoitella. Lueskellut vain kyllä kaikkien kommentit läpi, mutten saa nyt vastattua kaikkiin niin yksityiskohtaisesti kuin haluaisin. Kiitos tsempeistä (oliko Murmelips..?) kuka laitoit, että älä lannistu, että teillä tärppäsi kuin tärppäsikin sitten yk11. Tuli todella lohdullinen olo <3 Tottahan se on, että tässä saattaa vain tovi kestää. Kuten aiemmin kirjoittelin, niin raskauden aluille saaminen aluille on ihan normaalia saada vielä vuodenkin päästä. Eli 6-12kk on ihan normaalia vielä eikä edes pitkä aika :) Itse on vain tällainen hätähousu ja tämä raskaus toive onkin opettanut kärsivällisyyttä ja malttia. Kaikki ei vain ole omissa käsissä ja se on tuonut sellaista rauhaa, mitä en aiemmin ole osannut itselleni antaa. Puoliso ihanasti puhuu, että "kyllä se lapsi sieltä tulee kun sen aika on" <3 Hän ei ole lainkaan huolissaan ja ottaa välillä turhankin lungisti minun makuuni :D Tosin se on siinä mielessä hyvä, että sitä itsekin rauhoittuu kun toinen on rauhallinen. Tässä mietin myös sitä kuinka onnekas olen kun minulla on hänet ja meillä toisemme <3 Lapsi täydentäisi meidän kahden pientä perhettä täydellisesti <3 

Itseäni on vaivannut nyt muutaman viikon huonovointisuus, ruokahaluttomuus, päänsäryt, väsymys, unettomuus. Tiedä sitten mistä johtuvat vai onko kaikki yhtä ja samaa mitkä aiheuttavat sitten toinen toistaan. Toivon, että pian helpottaisi, on aika kehno olo jatkuvasti :/

Pakko vielä lisätä, että lapsi on ollut kummankin toive siis alusta asti. Mieheni on ensimmäinen joka missään parisuhteessa jossa olen ollut, missä toinen itse ilmaisi lapsitoiveen heti alussa :) Muut suhteet on aina ollut arpomista ja "sitten joskus" -puhetta. He's a keeper!<3

Surkuttelin tänään myös sitä, että kaikki ns. "kivat lasketut ajat" ovat tältä vuodelta menneet. Tarkoitan siis sitä kun alkuun haaveilin, että tulisi kevättalvivauva (koska lapsi saisi ekasta kerrasta alkuna), sitten juhannusvauva (koska se kuulostaa vaan niin kivalta) ja nyt elokuuvauva (sillä olen itsekin syntynyt elokuussa), mutta nyt nuo kaikki kolme ns. "toiveaikaa" on mennyt... Mihin mieheni sanoi, että joskus jo aikaa sitten olen sanonut, että haluaisit talvivauvan (koska mieheni on syntynyt tammikuussa), mutta mikäli näin olisi, saisi lapsi alkunsa vasta huhtikuussa. Enkä kyllä tosissaan jaksaisi odottaa sinne asti!! Toki se nyt on yksi ja sama milloin lapsi tulee kunhan saisi ensin alkunsa ja olisi terve<3 Nämä nyt vain tällaisia haave juttuja.

Onko muilla ollut tällaisia "toiveaikoja" lasketulle ajalle syystä tai toisesta? 

Pahoittelut monesta kommentista ja vielä pitkistä.. Nyt oli PALJON asiaa! Koittakaa kestää, kiitos, anteeksi ja hyvää yötä!

Jotenkin alkanut tulla myös pelko, että mitä jos jotain kamalaa ehtii tapahtua ennen kuin ehditään saada lasta. Ympärillä kun on paljon minua vanhempia ihmisiä keillä jo lapsia on, niin he puhuvat, että onneksi on lapset! Onneksi he ovat jo lapsensa hankkineet. Tuntuu jotenkin tosi pahalta kun itsekin sitä niiiiin kovasti toivoisi ja odottaa sen tapahtuvan, jottei tarttisi murehtia (tosin itse raskaus varmasti tuo omat murheensa mukanaan, saati itse lapsi). Meitä jotenkin seuraa vastoinkäymiset ja niitä tiputellen tullut yhä vain enemmän :( Tiedostan, että kaikki tämä kuuluu elämään, mutta jotenkin tuntuu, että meille sattuu ja tapahtuu kyllä aika lailla. Kun yhdestä kriisistä selvitään, odottaa toinen jo nurkan takana... Yksi kaveri sanoi, että he päättivät hankkia lapset juuri siksi ensin ja sitten vasta naimisiin, että "se on sitten hoidettu", että lapsia saa vain tietyn aikaa mutta naimisiin voi aina mennä. Tämä sai minut miettimään olisiko meidänkin pitänyt vain kuitenkin odottaa häiden kanssa ja aloittaa tämän lapsi asia jo sitä ennen. Tai jopa aiemmin. Jos olisin tiennyt tämän olevan näin haastavaa, olisin jättänyt ehkäisyn jo aikaa sitten pois ja "antanut lapsen tulla". Tiesin aina heti suhteen alusta, että haluan olla juuri tämän henkilön kanssa loppu elämäni, vaikka suhteemme aikana onkin ollut omat haasteensa (mikä sekin kuuluu elämään) ja niistä on aina päästy yli. Tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan<3 Vaikka kuinka itsellä olikin niitä hetkiä "ei sittenkään lapsia", oli takaraivossa kuitenkin ajatus, että kyllä niitä haluan, aina halunnut. Nyt enemmän kuin koskaan! Nyt jopa mietin, että onkohan koskaan edes ollut mahdollista saada lapsia kun vahinkoakaan ei ole koskaan käynyt, vaikka siihen olisi saattanut olla useitakin mahdollisuuksia. Ehkä vaikka ehkäisyn olisikin jättänyt jo ajat sitten voisi tilanne on tasan sama. Se aika pelottava ajatus onkin... 

Tämä "lapsi projekti" on jotenkin niin intensiivinen, että se vie kyllä toden teolla mukanaan! Katsotaan vielä tämä kierto ja jos ei onnistu, niin sitten saa jäädä tarkempi vahtaaminen ja annamme asioiden mennä painollaan. Tässä kierrossa ovulaation hetket kuitenkin ovat reissussa, joten katsotaan miten hyvin päästään siellä vauvajumppailemaan edes. Reissu tuli vähän niinkuin joululahja yllätyksenä, mutta olisin mieluummin jäänyt laittamaan uutta kotia, että ehtii asettua taloksi ennen joulua. En toki valita, mutta nyt tässä kohtaa olisi mieluisampaa ollut vain olla kotona rauhassa.

Rauhaisaa joulun (ja lapsen odotus) aikaa kaikille!<3 

Oiii onnea Olga Unelma !!! <3 Superia miten noin yllättäen raskaus tapahtuikin! Varmasti ollut epätodellinen olo :) Eiköhän se iloksi muutu ja saatte rauhassa odotella uutta tulokasta. Jää toki "linjoille" :) Kuten joku sanoi, niin tosiaankin antaa toivoa kun kuulee näin ihania uutisia! Kiva kuulla myös miten menee :) Voi kun itsellekin kävisi noin, että ihan vahingossa olisikin raskaana, vastoin kaikkia odotuksia. Ei tarvitsisi aina tätä iän ikuista piinailua. Pidetään peukkuja kaikille, että tuleva vuosi on yllätysten aikaa!

Täällä tänään kp 6/yk 6 ja muutaman päivän päästä taas oviksen odotteluun. Sovittiin, että vielä tämä kierto tikutetaan ja ajoitetaan. Jossei tästä kierrosta(KAAN) mitään tapahdu, niin en jaksa enää tikkuja ostaa, vaikka siitäkin tuleekin iloinen ja hyvä mieli kun saa tikkuun edes jotakin viivoja (koskaan kun edes haamujen haamua raskaustestiin ole tullut...)! Ei vaan jaksa enää kerta toisensa jälkeen tätä panostusta mikä ei johda mihinkään. Sellainen olo tällä hetkellä. Luin jonkun sananlaskunkin, missä oli typ, ettei kukaan lyö päätä seinään turhan monta kertaa kun oppii että se sattuu, tai jotain sellaista xD Tältä juuri tuntuu tämä raskauden tavoittelu, pään lyömiseltä seinään. Eipä se johda mihinkään ja satuttaa vaan kerta toisensa jälkeen. Tuntuu toivottomalta...

Ps. Marsu1987 toivon todella, että kaikki sujuisi hyvin! <3 rauhallisia ja lämpimiä ajatuksia sinulle!