wannabe mami

Ainiin jäi se allekirjoitus!

Terkuin, wannabe mami 30v (puoliso 30v), naimisissa, yk 6, kp 22/26, dpo:sta ei varmaa tietoa, ensimmäinen hartaasti toiveissa <3

ps. Joku kysyi sitä, että miksi vasta +30 lasten "hankinta", niin meillä jotenkin tämän viiden vuoden suhteen aikana elämäntilanne ollut aina sellainen, ettei ole ollut vain "se oikea aika". Ollaan mm asuttu ulkomailla ja ehkä ollaan oltu jotenki itse "lapsia vielä" (vaikka aina olen ollutkin kypsä ja "ikäistäni vanhempi") . Vasta nyt 29-30v on tullut sellainen "valmis" olo ja ehkä oma "aikuiseksi kasvaminen". Vasta tämän vuoden aikana kypsynyt ajatukselle, että olemme valmiit vanhemmiksi ja heinäkuisten häiden jälkeen tämä vahvistui entisestään. Keskenään olemme saaneet olla nyt ihan riittävästi ja jotenkin kaikki se "itsekkyys" on kadonnut. Tarkoitan kun jossain vaiheessa oli sellainen olo, että ei jotenkin millään pystyisi siihen, että olisi vastuussa jostain toisesta, vaan tuntui, että oma itsenäinen elämä on vain tärkemäpi sillä hetkellä. Piti ehkä vielä etsiskellä itseään, pitää itsestään huolta ja kasvaa ihmisenä, että voi sitten pitää huolta toisesta <3

Toisinaan mietin, että olisiko pitänyt "aloittaa aiemmin", mutta kuten joku muukin sanoi, niin ne tunteet väistyvät melko nopeasti, sillä aiemmin ei vain ole ollut valmis. 

Meillä aika vierähtänyt muutto puuhissa ja se on ollut aika raskasta, mutta toisaalta myös hyvä kun ei ole ajatukset pyörinyt koko ajan tämän lapsi asian ympärillä! Ei ole edes jaksanut :D Ovulaation bongasin sitten loppujen lopuksi about kp 13/14 (vähän myöhemmin kuin viimeksi). Yritettiin se mikä pystyttiin tässä muuton tiimoilta "vauvajumppaamaan" ;D Tänään kp 22/26 ja vahva olo, että menkat tulevat ajallaan kuten aina tekevät. Sen huomaa mielialasta. Alkanut taas perinteinen menkkoja edeltävä itkuisuus ja masistelu. Eilen taas itkeskelin, että miksei meille tule lasta :( Vielä nyt kun taas ehtii pysähtyä ajattelemaan kun pyhät ja hössötys sen ympärillä alkaa olla ohi ja uusi kotikin alkaa olla miltei mallillaan. Mitä vähemmän tekemistä ja muuta puuhaa, ihmisten näkemistä yms, sen enemmän on taas aikaa miettiä tätä lapsi asiaa.. Ehti jo hetken sivuuttaa koko asian ja suhtautua tähän kevyesti, mutta höpöhöpö tässä taas kun neljä päivää menkkojen alkuun niin sieltä se sama ralli alkaa! Tajusin myös sen, että ainoa kerta kun on ollut olo oikeasti sellainen olo kuin olisi raskaana oli yk 3, jolloin myös menkat olivat myöhässä ja rinnat aivan järkyttävän kipeät, arat ja turvonneet, suonet ihan pullistuivat. Sittenhän se päättyi siihen, että iski kylmä hiki ja aivan järkyttävän kivulias runsas vuoto, kuukuppia tai tamponia ei missään nimessä kyennyt käyttämään kun kipu oli niin jäätävä. Kaveri sanoi, että kuulostaa siltä kuin olisi ollut mennyt varhain kesken, mutta tiedä häntä, testi oli silloin negatiivinen. Tuon yk:n 3 jälkeen ei ole ollut näin vahvoja tuntemuksia tai muuta vastaavaa. Joten päättelen, että mitään ei kyllä tässä tapahdu kuin normaali kuukautiskierto.. Ihan kuin keho ei ymmärtäisi, että tässä pitäisi hedelmöittyä :( Kyselin tältä kaveriltani, että mitkä oireet hänellä olivat kun plussasi ja sanoi, että kipeät rinnat, kuvotus ja väsymys. Sanoi myös, että tiesi heti, että on raskaana jo ennen testiä. Joten tällä perus masis mielialalla sekä oireettomuudella päättelen, että vuosi alkaneepi täällä taas perinteisillä kuukautisilla ja yk 7 pyörähtää käyntiin 30.12.2019.. 

Toivon kaikille lämpimästi plussia ja, että tuleva vuosi olisi onnea täynnä! <3

Hei ja hyviä pyhiä kaikille! Tässä mennyt tovi kun olen ehtinyt tänne kirjoitella. Ohimennen lukemassa olen käynyt silloin tällöin ja tykkäillyt. Nyt eilen otin oikein kunnon urakan ja luin kaikki about 15 sivua läpi! :D Ihanaa miten aktiivisesti kaikki jaksatte tänne kirjoitella ja päivitellä omia olojanne, tuntemuksianne ja tilanteita :) On aina kiva ja jännittävä lukea mitä kellekin kuuluu. Onnea hirmuisesti plussista! <3<3<3 Tulee niin hyvä mieli niistä uutisista ja itselle toiveikas olo :) Tuntuu, että nyt loppuvuodelle on tullut hurja plussakiri :D Toivotaan, että muillekin kellä vielä mahdollisuus tämän vuoden plussaan, sen saisi!! Toivottavasti kaikilla on ollut rauhaisat pyhät ja toiveikas mieli uudelle vuodelle :)

Sen verran tipuin nyt kärryiltä, etten edes muista mitä itse viimeksi kirjoittelin :D Taisi olla oviksen bongailua. Niin ja uskaltauduin puolison kanssa kylään kaverille kuka on  juuri saanut toisen lapsen. Hän kysyi suoraan onko meillä ollut ajatus hankkia lapsia, jolloin purskahdin tämän kaverin tuore lapsukainen sylissä itkuun: "No ollaan me tässä puoli vuotta nyt jo yritettykin" :'( Muistan myös Villahuivin ihanan toivoa antavan kommentin <3 Kiitos siitä! Kiitos myös muille tsempeistä aina kun tuntuu, että mieli laahaa maassa tämän aiheen tiimoilta. Ootte kyllä kaikki mahtava tukiverkko täällä verkossa! :)

Juttelin vielä myöhemmin samaisen kaverin kanssa ja hän kertoi kovasti toivovansa, että meillä pian tärppäisi, että oltaisiin varmasti hyviä vanhempia <3 Hän kovasti kannusti, että kyllä me vielä lapsi saadaan, aivan varmasti :) Teki hyvää kyllä jutella hänen kanssaan, mutta silti tuntuu ettei hän ihan täysin ymmärrä tätä meidän tilannettamme, sillä molemmat lapset hän on saanut heti ekasta tai tokasta kierrosta. Eikä voikaan ymmärtää, se on ihan fine. Tulee itselle vain hieman tyhmä olo puhua näistä asioista kun toinen ei pääse käsiksi siihen epätoivoon mikä tässä puolen vuoden aikana on tullut. Itselle tulee huonommuuden tunteita ja jotenkin, että meissä on jotain vikaa ja epänormaalia :( Tästäkin juteltiin. Heillä on kyllä aivan ihana lapsiperhe arki ja kaikki rullaa, juuri sellaista kuin itsekin haluaisin. Sen hänelle sanoinkin ja ilmaisin, että on ihana katsoa heidän perhe-elämää :) Sormet ja varpaat ristissä, että vielä joskus meilläkin!

Plus mieliala on ollut TODELLA maassa ja olen ollut TODELLA ärtyisä! Päivät menee sumussa ja kiukutellen. Oonpa kivaa seuraa ollut sitten nyt :D Kiitos ihanalle kumppanille kuka on tämän kaiken kestänyt ja jaksaa silti olla hymyissä suin <3 Hänelle itselleenkin siitä sanoin <3

Rohkenin mennä tapaamaan kaveria kuka on juuri saanut toisen lapsensa. Se oli tavallaan suuri helpotus. Tuli vain jotenkin sellainen olo, että nyt haluan nähdä vauvoja!! Olihan se aivan ihanaa nuuhkia sitä vauvan tuoksua ja ajatella, kuinka ihanaa olisi jos meilläkin tällainen "itse tehty" lämpöpakkaus nyt olisi <3 Tai edes tuloillaan. Sitten tapahtui se mitä pelkäsinkin... Kaverini kysyi, että ollaanko me ajateltu lasten hankkimista... Minä kun en osaa valehdella niin siinä lapsi sylissä sitten purskahdin itkuun, että no... "ollaan me tässä nyt kohta puoli vuotta yritettykin jo..." Kaverini kun on tullut molemmissa raskauksissa jos ei ekalla, niin tokalla kierrolla raskaaksi ei ihan täysin kyennyt ymmärtämään miten raskaasta asiasta on kyse ja että kuinka syvissä vesissä tässä on uitu JO nyt. Ei ehkä osannut ymmärtää kuinka vaikea asia on kun ei itse ole kokenut. Hän oli kuitenkin ihana ja rohkaiseva parhaalla pystymällään tavalla. Silti tuli niin paha mieli siitä, että miksi ME, kun meillä on jo niin vaikeaa muutenkin elämän kanssa ollut (itsellä etenkin), emme voi saada lasta. Onko tosiaan niin, että tämä on elämän ikuinen projekti tai sitten me olemme se pariskunta ketkä menevät hoitoihin asti tai eivät koskaan saa lasta. Väkisinkin ajatukset suuntaavat sinne, sillä KAIKKI muut ympärillä olevat pariskunnat niin sukulaiset, kaverit kuin tututkin ovat tulleet helposti raskaaksi ja juuri sen 9-10kk häiden jälkeen ensimmäinen lapsi jo syntyy.. Kun sitä kuvitteli itsekin olevansa siinä tilanteessa. Että nyt odottaisi joulun ajan maha pystyssä ja laskettu aika olisi kevättalvella, mutta yhä kohtu huutaa tyhjyyttään ja kierto kierrolta ei tapahdu kehitystä mihinkään suuntaan :( Alkaa vain olla niin epätoivoinen olo...

Toista kiertoa testaan ovistikkuja, tällä kertaa halvempia Pregcheck -merkkisiä (kaiketi aika yleinen täälläkin ollut käytössä..?), mutta ne toimivat eri tavalla kuin YA:n oma merkki, joten nyt näyttäisi siltä, että mitään ovista ei tässä kierrossa ole tapahtumassakaan niiden mukaan :/ Viime kierrossa kp 11 oli vahvin viiva, mutta tänään tuli yhä yhtä haalea kuin on testiin tullut nyt siitä kun aloin kp 8 testaamaan... Eipä tyypillisiä oviksen merkkejä kehossakaan, ei mitään limoja, ei maha juilimista, ei turvonneita rintoja. Limakalvot tuntuvat jopa melko kuivilta:/ Eli näyttää ilmeisesti nyt siltä, ettei oviksesta tietoakaan :( Aikamoinen kolhukin tavallaan tämä kun sitä ajatteli, että ovulaatio joka kuukausi tapahtuisi, mutta ilmeisesti enää ei..? Eräs terveydenhoitaja sanoi joskus, että mitä enempi ikää tulee, niin ovulaatiotkin saattavat vähentyä. Viime kuukautisetkin olivat niin oudot. 3 päivää kesti todella kummallista haalean punaista niukkaa vuotoa paperiin pyyhittäessä kunnes yksi yö tuli kivut ja kirkkaan punainen verinen vuoto. Mikä kesti vain 2 päivää (yleensä menkat 3-5pv). Mietin, että onko tosiaan nyt näin kun pääsen henkisesti parhaimpaan ikään, niin kroppa alkaakin jo vanheta ja sanoo itsensä irti :( Siitäkö tässä nyt on kyse. Eipä seksiäkään ole harrasteltu kuin yhden kerran (kp9) sitten menkkojen, kun puoliso oli kipeänä ja niin paljon ollut kaikenlaista meneillään, joten taitaapi tämä kierto nyt jäädä vähän väliin kaikelta osin... 

Reissukin tulossa ja saatiin avaimet uuteen kotiinkin, joten muutto vielä ennen joulua edessä jahka muilta kiireiltä ehditään. Eipä taida juurikaan tässä aikaa tai jaksamistaKAAN nyt sitten tälle lapsiasialle olla... Täytyypi keskittyä nyt sitten uuden kodin ihmettelyyn ja ihasteluun lapsi juttujen sijaan. Näillä mennään loppuvuosi. Lämpimiä ajatuksia ja plussia toivon kaikille! <3 Tulkaahan kertomaan kun tärppää! :)

wannabe mami 30v, puoliso 30v, kp 11/yk 6, ensimmäinen HARTAASTI toivottu lapsi haaveissa <3