wannabe mami

Katti76 - Tuo on aina hyvä kuulla ääneen, että ihan gynekin sanoo, että vuosi on tosissaan LYHYT aika. Sanoiko hän tosiaan, että stressi vaikuttaa? Tuosta on niin montaa eri kertojaa. Siinä vauva projekti kirjassa oli stressistäKIN kirjoitettu ja mitään tieteellistä ei oltu voitu todistaa. Sitten taas toiset sanovat, että ota rennosti ja lopeta stressaaminen, että se tosiaankin voi vaikuttaa. Lapsia on varmasti  saatettu alulle, oltu raskaana ja syntynyt stressaavimpiinkin tilanteisiin (esim. sodat) kuin tämä maailmantilanne! Tosin nytkin stressiä on kaikenlaista ja PALJON! Tiedä häntä. Lapsen saaminen on silkka ihme! :D Siltä se ainakin tuntuu!!

Toivottavasti teillä tärppäsi nyt! :) 

Lumisade - Joo joulun alla ollutkin hyvä mussuttaa suklaata :D Sama meno ollut täällä! Itsellä myös tuo ulkoilu ja liikunta on sellainen mikä tekee hyvää :)

Hattara - Voi, teilläkin ollut kaikenlaista ikävää tälle vuodelle :( Jaksamista! Toivotaan, että vuosi 2020 olisi parempi :)

Meilläkin tämä vuosi alkoi läheisen kuolemalla ja on ollut jos yhtä sun toista vastoinkäymistä vaikka paljon hyvääkin ja onnea. Ihmissuhteita mennyt uusiksi ja osa jäänyt. Tullut myös uusia ja oppinut itsestäänkin valtavasti. Opettavainen vuosi kaiken kaikkiaan! Kuulostaa kyllä siltä, että meistä monella mahtuu vuoteen kyllä kaikenlaista, että on ehkä ihan hyväkin, että vuosi pian vaihtuu. Pääse aloittamaan taas "puhtaalta pöydältä" :) 

GOldie - ymmärrän tunteesi, ei ole helppoja asioita. Antaa itsensä käydä läpi ne tunteet ja ajatukset mitä asian äärellä tulee, parempi se kuin tukahduttaa niitä vaikka olisikin inhottavia. Varmasti helpottaa taas ajan kanssa ja kun saa ne "käsiteltyä pois".

SiBi - kyllä siitä oli iloa :) se on ihan totta ja hyväkin muistuttaa tuota, että vuosi on tosiaan vasta lyhyt aika! Helppoa se ei ole mutta tosiaan täytyy muistaa ne faktat ;)

Mesimarja93 - Kiitos "ällöpositiivisuudesta"! Sitäkin kaivataan näinä synkkinä hetkinä :) Se on ihan totta, että rahallisesti en voi tässä tilanteessa ajatella, että voisin säästää tms. Työharkkakin on palkaton :/ Mutta tosiaan eipä ole se pahoinvointi häiritsemässä opiskelua sitten! Paras oli se, ettei tosiaan jos ja kun raskaan on, niin tarvitse niitä muuttolaatikoita roudata vaan voi keskittyä vauvahössötyksiin! <3 Minullakin päiväkirja :) Sinne on hyvä avata tunteitaan ja ajatuksiaan mitä ei niin ikään halua muiden lukevan. Tahdon kuitenkin suurimmaksi osaksi jakaa niitä ja siksi tämä keskustelu on aivan mahtava!! Juurikin näiden kannustavien kommenttien ja kaiken tuskan jakamisen kanssa <3

Sylvia - Ihan totta tuo mitä muistuttelit, ettei vika ole aina itsessä. Myös se, ettei miehillä ole rutiinitarkastuksia, mikä mietityttääkin, että pitäisikö olla..? Eturauhassyöpäkin on yllättävän yleinen ja tiedän monta kenellä se on ollut. Nämäkin löytyisi varmaan jo aiemmin mikäli myös miehillä olisi tarkastuksia. Miten tuo miehesi tilanne vaikuttaa sitten, jos saa kysyä? Oletteko saaneet siis tarkempia tietoja kuinka paljon se vaikuttaa?

Portland - Hyvää syntymäpäivää ja onnea kaikesta huolimatta! Onhan se aina hienoa, että on (kaikesta ikävästä huolimatta) elänyt taas yhden vuoden, eikö :) 

Ymmärrän kuitenkin, että kun ikää tulee niin ne faktat sieltä väkisinkin nousee esiin. Hienoa, että pääsette nyt tutkimuksiin ja ehkä sieltä selviää jotakin oleellista miten voitte myötävaikuttaa asiaan ja ikäkään ei ole mikään tekijä lapsen saamiselle. Tsemppiä! 

Marsu1987 - Haha, just hyvä :D Tosiaan, saa edes hetkeksi ajatuksia muualle. 

Hiliperi - Tervetuloa! Jännittäviä aikoja, kohta varmaan selviää tärppäsikö! :)

Ps. Millä te olette piristäneet tai lohduttaneet itseänne, etenkin menkkojen alkaessa raskauden sijaan? Onko teillä jotakin mielekästä millä saa ajatukset muualle ja hyvän mielen?

Jotenkin masentaa myös muu elämäntilanne kun projekti jossa olin mukana päättyi eikä uudesta rahoituksesta ole tietoa, joten en pääse jatkamaan kivaa työtäni enää keväällä :( Joudun myös kouluni puolesta työharkkaan vaikka minua ei kiinnosta se lainkaan. Haluaisin vain opiskella ja viettää aikaa tehden opintoja sekä olla muiden luokkatovereiden kesken, en "harjoitella työtä" enää tämän ikäisenä, mutta opintoihini kuuluu pakollisena 2 työharjoittelua, joten pakko ne on hoitaa alta pois mikäli tutkinnon vielä haluan. Ehkä onkin sitten hyvä, että kevät menee täysin opintojen keskellä, eikä aikaa jäisi millekään muulle, etenkään tämän lapsi asian ajattelulle. Huoli on myös toki siinä, että tulot laskivat nyt kun työt loppuivat ja kustannukset uudessa asunnossa nousivat :/

Jotenkin kokonaisuudessaan kaikkea sellaista ns. negatiivista tiedossa eikä lapsi asiakaan etene, niin ei jotenkin jaksa innostaa edes nousta sängystä ylös, eikä ole mitään mitä odottaa... Kovin vähän sellaisia mielekkäitä asioita elämässä nyt ja huomaan kuinka se vaikuttaa vahvasti mielialaan :(

Voi kun voisin kirjoitella vain positiivisia asioita, mutta kuten puolisolleni totesin, on tämä elämäntilanne jotenkin kovin hankala eikä lainkaan se missä haluaisin olla, joten on vaikea olla positiivinen ja tyytyväinen. Haluaisin olla jo pitkällä raskauden kanssa ja hössötellä vauvajuttuja puolison, perheen ja ystävien kanssa. Suunnitella kaikkia lapsijuttuja yms, enkä käydä läpi näitä turhautumisen, tuskan ja epätoivon tunteita kuukaudesta toiseen. Sekä miettiä kuinka en halua työharkkaan mennä ja miten sitten tuo talouspuoli hoituu vuoden alusta alkaen :/ 

Onneksi tänään paistaa aurinko!! Nauttikaamme kaikki siitä ja pidetään toivoa yllä, että se raskaus ja lapsi meille kaikille vielä suotaisiin <3 

wannabe mami 30v/30v, yk6, kp 23/26, ensimmäinen hartaasti toiveissa <3

Haleja Villahuivi! <3 Olet kyllä aikamoinen taistelija tämän kaiken keskellä! Niin todella toivon, että teille vielä lapsi pian suotaisiin. Olisiko 2020 vuosi teidän vauva vuosi :)

Lumisade, Mesimarja ja Tryout samoja fiiliksiä myös täällä... Ikävää kuulla Tryout, että sait huonoja uutisia tuloksista, mikäli oikein ymmärsin..? Onnistuuko lääkityksellä hoitaa niitä vai mitä lääkäri sanoi?

Ihanasti sanoit Mesimarja tuosta ettei lapsen saamisella ole tekemistä oman osaamisen kanssa <3 Ihanan lohduttavasti kirjoitit!

Nyt tosiaan kun rauhottui tuo jouluhässäkkä ja kaikki sukulointi ja laskeutuu taas "maan päälle", niin tunteet heittää hyrrää, että huhhuh! Aamun olen itkenyt ja tuskaillut kuinka tämä ei vain onnistu. Itkupotkuraivarihuutoa, niinkun terve kolmekymppinen yleensä asioihin reagoidessaan tekee, eiks je :'D Tämän kohtauksen pääasiassa aiheutti siis se, että kummallinen vatsa tuntemus aamulla herätessä sai toiveen kohoamaan, että olisiko tämä kyse siitä mitä me niin kovasti toivomme! Sitten kuitenkin noustessani tajusin, että tämä olo, niin vatsassa kuin koko tuolla "lady parts- alueella" kielii alkavista menkoista... Kuten myös tämä mieliala mikä on minulle hyvin tyypillistä ennen menkkoja, eli masis ja itkuisuus, tunneherkkyys ja nykyään myös epätoivo kun lasta ei kuulu :( Aloin myös taas "pesimään" eli järkkäilemään kaikkea ja siivoamaan yms. Tämäkin tyyppillistä aina ennen menkkoja... Lauseet: "Mikä meissä on vikana?!", "Miksi muut onnistuu, mutta me ei?!", "Miten tämä voi olla niin vaikeaa?!" lennähti suusta suht yhtä pötköä kyynelten ja rään lentäessä. Varmaan ulkopuolisille surkuhupaisan näköistä ja kuuloista, mutta mieli ja koko tunnelma kotona on kyllä todella maassa...

Kirosin uudessa kodissa myös, mitä joku taisi kysyäkin, että minkälainen uusi koti on, että "mitä helvettiä me tehdään tuolla ylimääräisellä huoneella, ihan turhaa tämäkin!!". Vaikka ollaankin puhuttu, että se on ensisijaisesti työhuone, mutta kyllä haaveillaan, että se ennemmin olisi huone ihan oikealle henkilölle, kuten vihjailuja on jo tullutkin "sehän on selvästi lastenhuone!". Tarkoituksemme ei ollut hankkia kolme huonetta+keittiö, mutta vastaamme tuli sen verran hyvä tarjous, että päätimme ottaa sen vastaan, eikä yksi ylimääräinen huone vaikuttanut yhtään huonolta ajatukselta tässä kohtaa kun lastakin on jo yritetty. Kaikille kuitenkin puhutaan työhuoneesta ja niin sitä on myös sen mukaan laitettukin. Katsoo sitten uudestaan tilannetta mikäli raskauteen asti päästään...