vituttaakunpitirekisteröityy

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.

Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin. 

-AP

70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon  hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.

Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/

Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon. 

-AP 

Vierailija kirjoitti:

Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.

Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.

Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin. 

-AP 

Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.

Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla. 

-AP 

Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.

En ymmärrä missä oikeasti pienituloiset sitten asuvat jos 4000€ tienaavalle kaksio fiksulta alueelta on liian kallis. 

-AP 

Ei se ole. Sinä et vain ole valmis näkemään sen eteen vaivaa vaan odotat että se tipahtaisi syliisi sormeakaan liikauttamatta.

Tässähän mä olen opiskellut vuosikaudet

-AP 

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.

Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin. 

-AP 

Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.

Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla. 

-AP 

Sitten sulla on on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset omalle tulotasollesi :(. Eipä ne asunnon hinnat siitä silti muuksi muutu, vaikka kuinka ättäröisit.

En ymmärrä missä oikeasti pienituloiset sitten asuvat jos 4000€ tienaavalle kaksio fiksulta alueelta on liian kallis. 

-AP 

Vierailija kirjoitti:

vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat tietysti ensin halvan huonolta alueelta. Sitä maksellessa saat kunnon omavastuut kerättyä ja voit ostaa toiveasuntosi.

Eli 10 vuotta elämästä lisää vessanpöntöstä alas? Ihan tarpeeksi kurjaa tää opiskelu ja ghetossa asuminen nytkin. 

-AP 

Eiköhän siihen riitä noin 3 vuotta. Saanet lyhennettyä lainaa ainakin sen 1000-1500e/kk, jolloin kolmessa vuodessa keräät omarahoitusosuutta 36 000 - 54 000 euroa ja sen ekan kämpän omarahoitusosuus päälle. Eli varmaankin luokkaa 50 000e - 70 000e on sitten käytössä seuraavan, sen paremman asunnon käsirahaan. Kunhan valitset ekan asunnon niin, että sen arvo ei todennäköisimmin romahda (ja jos asuntojen hinnat yleisesti laskee, niin niin laskee sen seuraavankin kämpän). Kolme vuotta menee nopeasti.

Ongelma on se, että paskatkaan asunnot eivät ole halpoja yhtään säädyllisten liikenneyhteyksien päässä. Uusi asunto 250k€ ja paska vanha murju 200k€ samalla sijainnilla. 

-AP