vituttaakunpitirekisteröityy
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko asua Helsingissä? Muissakin kaupungeissa pärjää keskustassa hyvin autotta.
Suomen muut kaupungit ovat aika käpykyliä, kaverit, tapahtumat yms. ovat kaikki Helsingissä. Joo ei se Helsinkikään mikään valtava kaupunki ole, mutta mulle ihan sopiva, sellainen käsitettävä.
-AP
No sitten maksat siitä, että ei tarvitse asua käpykylässä.
Tampere on ihan yhtä hyvä kuin Helsinki, vaikka terävin kulttuurin kärki ehkä viihtyykin paremmin jälkimmäisessä. Toisaalta onnibussilla pääsee Treelta Hkiin kolmella eurolla, joten jos käy kerran tai pari kuussa helsinkiläisissä riennoissa, ei siihen budjetti kaadu. Osoittaa vaan luonteen joustamattomuutta jos ei pääse lähtemään Helsingistä pois. Asuntojen hinnat ovat aivan eri kokoluokassa jo Tampereella, ja vielä halvempia Turussa ja Kuopiossa.
Tampere on ankea pikkukylä. En ole tänne jäämässä homehtumaan loppuiäkseni.
-AP
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Niin pystyy nykyäänkin, jos tyytyy siihen 70-luvun elintasoon josta yllä puhun, ja samantasoiseen taloon kuin mitä talot oli silloin. Eli vain perusvarusteltu 70-80 neliöinen tönö ilman mitään hienouksia, pääosin itse tehden. Sellaisia ne duunarien omakotitalot 70-luvulla oli.
Inflaation vastapainona oli muutes sitten 10-15% lainakorot, eikä hintataso todellakaan ollut alhaisempi. Esim. ruokaan meni tyypillisesti paljon suurempi osuus talouden tuloista kuin nykyään.
Koulutetuksi ihmiseksi sulla on yllättävän huono yleissivistys ja lähihistorian tietämys...
Ja ne talot olivat uusia silloin, nyt sillä duunarilla ei ole varaa edes niihin samoihin ikivanhoihin perusvarusteltuihin 70-luvun tönöihin. Puhumattakaan kesämökeistä yms.
-AP
No herrajumala olet tyhmä! Todellakin on varaa! Ne tönöt maksaa suurimmassa osassa maata noin 100 000e. Vastaavanlaisen uuden (minimirakennusvaatimukset täyttävän) saa noin 180 tonnilla. Kesämökit maksaa alkaen 15 tonnia.
Duunareiden keskipalkka lienee noin 2000-2500e/kk, eli pariskunnalla nettona reilu 3000e. Laitetaan siitä 70-luvun tyyliin reilu puolet lainaan, niin lainan kk-maksuksi tulee vähintään 1500e. Tönö on siis maksettu noin 7 - 15 vuodessa korkotilanteesta riippuen. Kesämökki siihen päälle vuodessa-parissa. TÄYSIN tehtävissä, JOS tyytyy 70-luvun tasoon taloissa ja elintasossaan.
Ja älä ala jankuttaa että kun niitä taloja ei helsingissä tuolla hintaa saa.. no ei saa, eikä se helsingin duunari 70-luvullakaan TODELLAKAAN ostanut helsingistä omakotitaloa, ainakaan ensiasunnoksi.
Sä olet ihan pihalla.
Luulisi, että maailma olisi vähän kehittynyt 70-luvulta, mutta ilmeisesti te yritätte pitää nykynuoret samassa pula-ajan kurjuudessa kuin mitä itse koitte. Siinä syy keinotekoiseen asuntopulaan.
-AP
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Sääliäkö haluat? Kaikilla muilla on kaikki helpompaa, yhyy. Voi pientä.
Omasta tuttavapiiristä muuten ensimmäinen okt-ostaja oli amisduunari. Itselläni oli silloin vielä opinnot kesken. Toinen samanlainen rakentaa paraikaa omaansa. Amisduunareillakin on ilmeisesti helpompaa kun sulla :( :(
Vituttaa vaan nykymaailma. Harkitsen vakavasti jo sossurotaksi alkamista. Ainakin olisi vapaa-aikaa, samanlaista kituuttamista elämä olis sen jättilainan kanssa, mutta siihen vielä päälle 2 tuntia työmatkoja ja 8 tuntia töitä.
-AP
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vituttaakunpitirekisteröityy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap enää tosissaankaan? Mullakin on ihan hyvät tulot ja hyvä koulutus, mutta en todellakaan olettanut että pelkästään se koulutuksen hankkiminen kumoaisi taloudelliset realiteetit. Sillä koulutuksella pitää saada TYÖTÄ ja työllä RAHAA ja rahaa pitää SÄÄSTÄÄ. Se on se vaiva jota omaisuuden eteen joutuu muut kuin miljoonaperijät näkemään, koulutuksen hankkiminen on vasta se ensimmäinen askel. En todellakaan kuvitellut että vastavalmistuneena mulle "kuuluisi" keskustakaksio, vaan ostin halvan lähiöyksiön ekaksi kämpäksi.
Eipä tarvinu 70-luvulla valmistuneiden köyhäillä ja elää velkavankeudessa näin.
-AP
70-luvulla piti olla jopa 50% asunnon hinnasta säästettynä, ennen kuin sai lainaa. Laina-aika oli tyypillisesti 5 tai 10 vuotta, ja sen aikaa perheet elivät todella vaatimattomasti, syötiin kaurapuuroa, ajettiin vanhalla pikkudatsunilla ja ei todellakaan matkusteltu tai osteltu elektroniikkaa. Suurin osa perheen tuloista laitettiin lainan lyhentämiseen. Ja silloin tyypillisesti todellakin ensin muutettiin siihen yksiöön, ja siitä kaksioon jossa lapset jakoivat huoneen ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa.
Sinähän nimenomaan et suostu tinkimään elintasostasi ja asumismukavuudestasi samaan tyyliin kuin silloin tehtiin. Muuta pikkuyksiöön kaukaiseen lähiöön, pistä kaikki kuluttaminen jäihin ja säästä vimmatusti. Asunnon oston jälkeenkin elä samalla lailla, ja laita 50-70% nettotuloistasi lainan lyhentämiseen. Älä matkustele, älä osta elektroniikkaa tai autoa, ja hommaa vaatteet käytettynä. Tee kotiruokaa perusaineista ja harrasta vain maksuttomia juttuja. Tadaa, olet saanut takaisin 70-luvun mahdollisuudet ja lainakin hupenee samaa vauhtia \o/
Inflaatio söi lainat ja hintataso oli paljon alhaisempi. Tavallinen duunarikin pystyi hankkimaan omakotitalon.
-AP
Niin pystyy nykyäänkin, jos tyytyy siihen 70-luvun elintasoon josta yllä puhun, ja samantasoiseen taloon kuin mitä talot oli silloin. Eli vain perusvarusteltu 70-80 neliöinen tönö ilman mitään hienouksia, pääosin itse tehden. Sellaisia ne duunarien omakotitalot 70-luvulla oli.
Inflaation vastapainona oli muutes sitten 10-15% lainakorot, eikä hintataso todellakaan ollut alhaisempi. Esim. ruokaan meni tyypillisesti paljon suurempi osuus talouden tuloista kuin nykyään.
Koulutetuksi ihmiseksi sulla on yllättävän huono yleissivistys ja lähihistorian tietämys...
Ja ne talot olivat uusia silloin, nyt sillä duunarilla ei ole varaa edes niihin samoihin ikivanhoihin perusvarusteltuihin 70-luvun tönöihin. Puhumattakaan kesämökeistä yms.
-AP
Helsinki on keskikokoinen eurooppalainen kaupunki, kaupunkialue samaa kokoluokkaa kuin Dublin ja Kööpenhamina.
-AP