Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Hei Vetis. En tiedä miltä näytät ulkoisesti, mutta kaiken sen mukaan mitä täältä olen lukenut sinulta olet sisäisesti kaunis :)
Kiitos, jos tuo ei ollut sarkasmia. Olen tehnyt paljon vääriä asioita, mutta ehkä myös oikeita.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuijoittelee itseään liian kauan ei näe kauneutta ympärillään. Kun löytää kauniita asioita ympäriltään näkee itsensä eri tavoin. Naiseus ei tarkoita kauneutta. Se on sisäinen olotila, johon nainen kasvaa vähitellen. Nuorena ihmisen kuuluukin olla hieman epävarma, varmuutta asioihin tulee iän ja kokemuksen myötä. Koko elämä on matka, ja sinä päätät millainen siitä tulee.
Päinvastoin, näen paljon kauneutta muissa, ehkä siksi surettaa se ettei itseään näe niin, eikä ehkä olekaan. Olen aika herkkä, ja imen paljon vaikutteita itseeni, vaikka arvostan muissa paljon enemmän muita asioita kuin ulkonäköä.
Olen kanssasi samaa mieltä että elämä on matka, mutta ihminen ei voi päättää kaikesta itse, mutta omilla päätöksillä ja tekemisillä on suuri vaikutus, sitä en kiellä.
Vierailija kirjoitti:
No on hyvä alku, että sä tiedät, ettet ole ruma. Sä opit näkemään itsessäsi kauneutta, kun kiinnität huomiosi niihin kauniisiin asioihin itsessäsi. Sun ei tarvitse kieltää niitä rumina pitämiäsi asioita, mutta hyväksy ne. Sä voit edelleen meikata huonon ihon piiloon, mutta älä jää jumittamaan siihen ihoon tai muihin huonoihin puoliin.
Sen sijaan etsi niitä kauniita asioita. Onko sulla isot silmät tai kaunis nenä? Luonnostaan tuuheat ripset? Kun sä peset hampaita tai käsiä vessakäynnin jälkeen, katso itseäsi peilistä ja kehu jotain kaunista osaa sinussa. Pikku hiljaa sun ei tarvitse etsimällä etsiä niitä kauniita asioita, vaan sä näet ne ensimmäiseksi, ja ne jutut mistä et pidä häipyy taka-alalle.
Ehkä sitä vaatii niin paljon itseltään, toisaalta eihän joillekin asioille voi mitään. Ne pitää hyväksyä, mutta se on jotenkin vaikeaa. Esim. tuota iho-ongelmaa vaikea hyväksyä, kun ennen se oli ehkä paras asia itsessäni, ja sitten ei enää olekaan. Näin ne tilanteet muuttuu, eikä mikään ole pysyvää. Toisaalta senkin alkanut tiedostamaan, ettei se oma ulkonäkökään ole pysyvä asia, mutta siitä haluaisi nauttia niin kauan kuin pystyy. Elämä tuntuu olevan lyhyt, mutta hyvin pitkä samaan aikaan.
Minulla on ihan nätit silmät, ei isot, mutta "herkät". Ja huulet on ihan kivat.
En osaa sanoa, tuntuu pahalta ajatella näin, iän myötä vain voimistuneet nämä ajatukset. Ei nämä spontaaneja ajatuksia ole, ne ovat vain "lähempänä" minua nykyään. Tulevaisuus pelottaa suoraan sanottuna aika paljon. Voiko ihmisestä tulla sosiopaatti myöhemmällä iällä?