Vetis 20

Keski-ikä on ihan naisen parasta aikaa

Ihan mahtavaa. Olen 50+, lapset on kasvatettu, ura rakennettu, nyt voi vaan nauttia.
Parasta on, että ei ole enää nuori ja seksikäs, niin saa tehdä töitä rauhassa, kulkea maailmalla rauhassa, ja silti vielä voi laittautumalla olla omalle miehelle ihan kuuma.
Oli aika raskasta yrittää päästä opinnoissa ja työelämässä eteenpäin, kun miesproffien ja pomojen keskittyminen oli ihan väärissä asioissa. Yksin ei juuri voinut liikkua missään vapaalla
Nyt on ihanaa, kun on uskottavuutta.
N53

En tapaile miehiä aknen ja aknearpien vuoksi

Olen kärsinyt aknesta jo 15 vuotta. Syönyt 5 roakuuria ja silti naama on kuin perunapelto. Arpiakin löytyy, paljon. Ikää "jo" 32 eli ei teini-iästä kyse. Akne vei minulta elämän. Häpeän itseäni.

Naiset käyttävät valtavasti meikki- ja peitevoiteita - miksi?

Nykynaiset ovat harmillisen vieraantuneita siitä, millaiselta iho oikeasti näyttää ilman kaikkia meikkikerroksia. Ikävintä, että lapset ja nuoret kasvavat tähän. Mitä pahaa punoituksessa on? Tai muissa ihon "virheissä"? Rypyissä?

Jos yhteiskunnan suunnalta ei tulisi painetta, meikkaisitko?

Voiko parisuhde selvitä pettämisestä?

Hei! Löytyykö tältä useamman vuoden parisuhteessa olleita, joiden mies on pettänyt ja pettämisestä on päästy yli? Kaipaisin kipeästi vertaistukea ja mahdollisia selviytymistarinoita.

Minulle selvisi eilen illalla aivan puskista, että mies on pettänyt viime lauantaina baari-illan jälkeen. Meidän parisuhde on kuitenkin ollut todella hyvä (???); kaksi tasapainoista aikuista ihmistä, kaikin puolin suhde ollut kunnossa. Myös mies on tätä mieltä. Ei osaakaan sanoa miksi on pettänyt. Ainut mitä tähän mennessä on järkeillyt syyksi, on "hetken huuma ja jännityksen tunne". Mies vaikuttaa olevan lähes yhtä rikki tapahtuneesta kuin minä.

Vielä mulla on selkeästi shokki päällä tilanteesta, enkä tiedä mitä ajatella. Heti, kun järkeilen eroasioita, tulee ajatus siitä että voiko tän tosiaan vaan yksinkertaisesti lopettaa tähän. Vaikka mies petti, tuntuu ajatus parisuhteen loppumisesta ihan tuskaisen pahalta. Tähän asti (n. 3v) mulla on ollut tosi hyvä olla.
Sitten taas kun pohdin mahdollisuutta työstää asiaa ja pyrkiä kohti anteeksiantoa ja tästä selviytymistä, tulee sellainen tunne, että se on vain itsensä huijaamista, sillä "kerran pettää, aina pettää".

Suosittele hyvää ihotautilääkäriä Helsingissä.

Ei haittaa jos olisi ammattitaidon lisäksi myös mukava.

Mitä vanhemmiltasi perittyä asiaa/ominaisuutta inhoat/vihaat?

Mä inhoan mun äidiltä perittyä vahamaisen rasvaista ja isohuokoista ihoa. Koskaan, ei koskaan meikit pysy paria tuntia pidempään mun kasvoilla.

Inhottavan tuntuista, kun sormella pyyhkäisee ihoa, niin sormen pää täynnä tirisevää rasvaa. Yäh! 😖