Vetis 20

Sama täällä päin. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Vuoden sisällä on tullut sellainen tunne, ettei varsinkaan materia tee enää tyytyväiseksi. Onko se sitten mahdollisuus kasvamiseen vai masennusta? Molempia?

Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin masennuksesi kanssa. Meitä nuoria on täällä iso kasvava joukko. Yritetään tukea toinen toisiamme. Maailma ei ole mikään helppo paikka, ja menetyksiä tulee jatkuvasti. Tuntuu vähän että yhteiskunta on kaatumassa. Mistään ei oikein apua tunnu saavan mikä lisää epätoivoa, mm. terapiaan ei ole paikkoja täällä päin. Voithan aina kuitenkin sanoa, että olet itsetuhoinen, näin itse sain nopeammin (keskustelu)apua. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä söin Cipralexia varmaan nelisen vuotta paniikkihäiriöön. Lääke sopi hyvin, ei mitään sivuvaikutuksia. Lopetin ne melko nopealla aikataululla keväällä, ei tullut mitään ongelmia. Ehkä herkistyn/itken vielä vähän normaalia helpommin, mutta tuokaan ei ole minulle uutta - olen aina reagoinut voimallisesti esim. kauniiseen musiikkiesitykseen, myös lääkityksen aikana.

Herkistyminen on hieno asia. Itse en herkisty enää, vaikka ennen olin hyvin tunteellinen ja empaattinen. Tuntuu etten enää osaa samaistua muihin ihmisiin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on tullut sellainen palstalla roikkuva vela-vanhapiika. Miehet on kamalia, naiset on kamalia, kotoa ei voi poistua ym

Äskenkin olin kotoa pois yli kolme päivää. 😅 Yritän kerätä toivoa tämän asian suhteen tällä kertaa. Edes jotain positiivista? Sitä paitsi olen 20-vuotias, ja haluaisin ehkä perheen, JOS asiat alkavat mennä hyvin jossain vaiheessa. Olen muutenkin vähentänyt palstailua, koska ei tee kovin hyvää päälle, vaikka välillä ihan kiinnostavia aloituksia onkin. En halua seota. Sitä pelkään.

Yritä olöa tekemättä semmosia asioita mitkä ei tuo hyvää oloa lisätä niiden tilalle enemmän mitkä asiat tuntuu tuovan jotain hyvää oloa vaikka tiedän että olet vasta parantumassa. Sitkeys on se avain tässä ja päättäväisyys. Nyt lopetat ja menet niiden vierotusoireiden läpi, muuta taikapilleriä ei oikeastaan ole. Ei taikavoimat auta vaan se, että olet vuoden ilmqn lääkkeitä ja vuoden päästä huomaat, että olet paremmassa kunnossa ja tulet kiittämään minua.

Kiitos. Pidän tämän mielessä. Yksi vuosi.

Yhdestä vuodesta mielen tasolla on hyvä aloittaa, mutta parannusta voi tulla merkittävästi jo parin kuukaudenkin jälkeen. Mutta vuosi hyvä pitää tavoitteena niin ei satu pettymyksiä tulemaan :D koska tämä homma vaatii kärsivällisyyttä. Hyvä siitä tulee, menin saman itse läpi ja elävänä eikä se nyt niin paha ollukkaa koska ei se kestä lopun elämää. Vuoden pinnistys ja sitten parin vuoden päästä olet jo lapsen teko kunnossa kevyeesti ja nautit elämästä täysillä. Nytkim nautit niin paljon kuin mahdollista.

Ompa jotenkin hyvä kuulla, että tästä voi selvitä. Hieno juttu sinulle. :)

Tänä aamuna oli erittäin vaikea nousta sängystä, kun mietin onko tunteettomuus oma kohtaloni. Toki tämä vaatii työtä. Varmasti tulee olemaan yksi elämän vaikeimmista asioista selvitä masennuksesta mutta myös PSSD:stä.

Kyllä. Totta se on ja olen elävä esimerkki että voi. Usko itseesi se riittää, mutta minun kertomukseni varmasti antaa lisää luottoa parantumiseen ja uskoa. Jos nyt totta puhutaan niin kaikki on mahdollista.

Yritän uskoa enemmän itseeni, mutta koskaan ei ole tarvinnut pärjätä ns. itsekseen ilman lääkkeitä. Vaikeaa tulee olemaan, mutta haluan kovasti yrittää. Edes kerran vielä ennen kuin heittää hanskat tiskiin. Olisipa tähän keksitty jokin varma hoitokeino.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta on tullut sellainen palstalla roikkuva vela-vanhapiika. Miehet on kamalia, naiset on kamalia, kotoa ei voi poistua ym

Äskenkin olin kotoa pois yli kolme päivää. 😅 Yritän kerätä toivoa tämän asian suhteen tällä kertaa. Edes jotain positiivista? Sitä paitsi olen 20-vuotias, ja haluaisin ehkä perheen, JOS asiat alkavat mennä hyvin jossain vaiheessa. Olen muutenkin vähentänyt palstailua, koska ei tee kovin hyvää päälle, vaikka välillä ihan kiinnostavia aloituksia onkin. En halua seota. Sitä pelkään.

Yritä olöa tekemättä semmosia asioita mitkä ei tuo hyvää oloa lisätä niiden tilalle enemmän mitkä asiat tuntuu tuovan jotain hyvää oloa vaikka tiedän että olet vasta parantumassa. Sitkeys on se avain tässä ja päättäväisyys. Nyt lopetat ja menet niiden vierotusoireiden läpi, muuta taikapilleriä ei oikeastaan ole. Ei taikavoimat auta vaan se, että olet vuoden ilmqn lääkkeitä ja vuoden päästä huomaat, että olet paremmassa kunnossa ja tulet kiittämään minua.

Kiitos. Pidän tämän mielessä. Yksi vuosi.

Yhdestä vuodesta mielen tasolla on hyvä aloittaa, mutta parannusta voi tulla merkittävästi jo parin kuukaudenkin jälkeen. Mutta vuosi hyvä pitää tavoitteena niin ei satu pettymyksiä tulemaan :D koska tämä homma vaatii kärsivällisyyttä. Hyvä siitä tulee, menin saman itse läpi ja elävänä eikä se nyt niin paha ollukkaa koska ei se kestä lopun elämää. Vuoden pinnistys ja sitten parin vuoden päästä olet jo lapsen teko kunnossa kevyeesti ja nautit elämästä täysillä. Nytkim nautit niin paljon kuin mahdollista.

Ompa jotenkin hyvä kuulla, että tästä voi selvitä. Hieno juttu sinulle. :)

Tänä aamuna oli erittäin vaikea nousta sängystä, kun mietin onko tunteettomuus oma kohtaloni. Toki tämä vaatii työtä. Varmasti tulee olemaan yksi elämän vaikeimmista asioista selvitä masennuksesta mutta myös PSSD:stä.