uuhjeah

Tässä kun on jonkun vuoden eron jälkeen näissä parisuhdemarkkinoilla pyörinyt. Nyt mitä itsellä on yksi suhteen yritys yh-äipän kanssa ja jotain treffejä muutaman kanssa.  Katsoo omaa exää ja tuttuja naisia joilla on lapsia.

Kun naisesta tulee äiti, niin sitten se tuntuu olevan vain äiti. Sitä äitiyttä vatvotaan, on riittämättömyyden tunteita ja tunnetaan syyllisyyttä... jne. Noita poikkeuksia en ole nähnyt. Otanta on aika laaja, jo ihan tuttava perheidenkin kautta. Sitten jos tuossa kirjoittajan mainitsemassa tilanteessa äippä ei järjestä yhteistä aikaa edes alussa, niin ei se tilanne ainakaan siitä korjaudu.

Itselläni on lapsia ja muutakin elämää. Saan järjestettyä aikaa silloinkin kun lapset ovat paikalla.

Eli yh-äipillä on aika vähän aikaa. Ne on lähtökohtaisesti aika stressaantuneita ja kiireisiä. Itse en yh-äipän kanssa enää friends with benefits juttua pidemmälle menisi.

Olen törmännyt samaan ilmiöön monesti miesten kanssa nauru raikaa ja on hulvattoman hauskaa.  Se vaatii vuorovaikutusta ja dialogia.

Monesti naiset ovat yleisönä ja mies on se joka tuo sen hauskuuden. Naiset tuntuvat monesti puhuvan huolista ja murheista. Olen naisvaltaisella työpaikalla ja en jaksa enää juurikaan naisten kanssa käydä syömässä tai viettää taukoja, koska hommat menee yleensä synkistelyksi ja valitteluksi. Olin yleensä se joka keräsi porukan kasaan lounaalle. Nykyään enää en ja noita yhteislounaita ei oikein ole.  Itsellä on paljon parempi mieli, kun on saanut raivatua  nuo kielteiset asiat pois itseään rasittamasta. Sama ilmiö on ollut vanhempien sukulaisten kesken. Naiset monesti dominoivat ilmapiiriä ja se vapautuu kun ollaan miesten kesken. Ne naisten puheen aiheet nyt ei miestä monesti jaksa kiinostaa ja ei niissä hauskuutta ole.

Ehkä noissakin tilanteissa on niin jotta kukaan muu ei tuo oikein sitä hauskuutta siihen. Sitä on vaikea itse synnyttää.