uuhjeah

Itse pääsin työttömäksi kymmenisen vuotta sitten, kun yritys jossa olin töissä lopetti. Olisi ollut mahdollista vaihtaa useampaankin paikkaan töihin. Toki hyväksi nousseesta palkkatasosta olisi pitänyt tinkiä aika paljon. 

Lapset oli alle kouluikäsiä. Vamoni palasi töihin ja minä olin lasten kanssa pari vuotta kotona. Säätöjä oli 50 000, yli parin tonnin asiosidonnainen rullasi parivuotta. Puolen vuoden irtisanomisraha ja useamman kuukauden työsuhde jatkui ilman työvelvoitetta joitakin kuukausia. Lisäksi olin ottanut lainaturvavakuutuksen josta tuli vielä hyvä siivu. Eli nettona taloudellisesti minun kannatti olla töissä. Verotus armahtaa ja samalla säästyy tarhamaksut, työmatkakulut, kun on kotona ehtiin itse tehdä enemmän ruokaa, korjailla juttuja ja kaikkea rahaa menee paljon vähemmän. 

Oli elämäni parhaita vuosia. Lasten kanssa tehtiin vaikka mitä. Lapset leikkivät tosi hyvin yhdessä eli omaa aikaa oli paljon. 

Tuntui kun olisin ollut lomalla. Vaimollani oli raskasta lasten kanssa kotona ja minulla oli kevyttä vaikka tein enemmän kaikkea lasten kanssa, kotityöt ja paljon muutakin sijoitus, remontti ja rakennushommaa jota vaimoni ei tehnyt koskaan. Vaimollani oli myös raskasta kun hän palasi töihin ja kotona hänellä ei ollut juuri mitään tekemistä.

Nyt olen ollut ketjutetussa työsuhteessa niin kauan jotta jos saan potkut, niin saisin noin vuoden palkan korvausta laittomista ketjutuksista ja siihen asiosidonnaiset päälle. Nyt lapset ovat jo suuria ja luonani puolet ajasta, niin työttömyys olisi taas onnenpotku ja todella lomaa entistä enemmän. Kuten edeltä voi arvat olen jo eronnut muutamia vuosia sitten.

Töiden tekeminenkin on mukavaa kyllä.  Ehdin niiden ohella paljon muutakin. Onneksi työ on opetustyötä ja tuntien ulkopuolella hommat on urakkaluontoisia. Olen niissä tehokas ja nopea. Mutta kyllähän noi omansa ottaa myös.

Jos ei suunnittele, selvitä, suunnittele, sijoita, ota vastuuta niin työttömyyskin on rankka kokemus ja elämä muutenkin. Asiat harvoin järjestyvä hyviksi itsestään. Kädestä suuhuneläjät tuntuvat olevan aika onnettomia ihmisiä. 

Kun taas suunnittelee, on säästöjä ja mielekästä tekmistä vapaa-ajalla, niin työttömyys on hyvä juttu. Onnittelut ketjun aloittajalle, hyvää lomailua. Liityn ehkä seuraasi työttömän lomailijanautiskelijoiden joukkoon jossain vaiheessa ehkä pariksi vuodeksi. Sitten taas töihin ja odottamaan seuraavaa onnenpotkua.

30 vuotias ei ole vielä vanha, ikääntymisen merkkejä ei vielä näy. 

Naiset ja miehet vanhenevat eritavoilla.  30 naisella on lisääntymisikää enää jäljellä 10 vuotta suunnilleen. 40 nainen alkaa seksuaalisesti miehen silmissä muuttua näkymättömäksi ja sitten seksiharrastaminen ei enää tuota jälkeläisiä. Muutamia harvinaisuusia tuossa ulkonäöllisesti on, mutta ne on todellakin harvinaisuuksia.

Miehillä taas tuo ikä ei välttämättä näy samalla tavalla. Toki tällöin pitää olla hyvävät geenit tai/ja pitää itsestään huolta liikunnalla, ravinnolla ja muulla tavoin.  30 v miehellä vielä aktiivista peli aikaa on jäljellä 40-50 vuotta. 

Ylen yhdessa radio-ohjelmassa naispuolinen deittivalmentaja sanoi, jotta deitti maailmassa se 38 vuotias mies on se halutuin. Se voi olla todella hyvässä kunnossa, ura ja taloudellinen tilanne on usein jo todella hyvällä mallilla. 38 vuotiaalla naisella etenkin jos lapsia ei ole, niin biologinen kello tikittää kovaa. Sitten jos suhteeseen päädytään, niin on kova paine lastentekoon. Sitten jos se onnistuu, niin se lapsi vie nopeasti sen naisen huomion ja parisuhdemielessä se mies jää paitsioon eli se 38 vuotias nainen ei ole miehen kannalta niin houkutteleva vaihtoehto. 

Tämä on ihan tyypillinen naisen uriutumiskamppanja ja loputonta huomionhakua.

Epämääräisiä syyttelyä puskista huutelua. Epämääräistä syyttelyä, joissa vaihteeksi se mies yleisesti on se rikollinen. 

Jos joku on tehnyt jotain sopimatonta tai rikollista, niin sitten asiat kannattaa henkilöidä ja kohdistaa tähän ko ihmiseen. Ei esim miehiin yleensä. 

Ja sitten niin olen miehenä saanut läpsäyksiä perseelle, irstaita katseita vanhemmilta naisilta. Muutama ilta on mennyt pilalle kun naiskollega ei ole millään käsittänyt jotta ei kiinnosta. On työnnettu kättä housuihin jne. No big deal. Nykyään juoksen karkuun ja lujaa vastaavassa tilanteessa.

En näe sitä kuitenkaan syyksi lähteä sitä netissä huutelemaan epämääräisesti eri suuntiin. Se on mielestäni vaan huonoa käytöstä.

Eikähän tuota seuraa löydy jos naisena on edes löydettävissä vaikka nettideitissä tai live-elämssä. Naiselle riittää jotta on löydettävissä. Miehen osa on monesti tehdä se duuni eli enimmäinen viesti ja sitten paljon muutakin. Itselleni tuollainen passiivinen nainen on kauhistus, kun ei se aktiivisuus siitä kasva millään tasolla. 

Tätä deittielämää on kun on seuraillut, niin monet tuolla pyörii vuosikausia. Ihan tuttuja naisia olen seurannannut ja lukenut useampaa naisen blogia. Aika monet miehet tuntuvat massaviestivät naisille ja pyörittävä montaa naista kerralla ja toki naiset tekevät tuota myös. Yllättävän moni nainen kuvittelee olevansa se ainut viestin saaja. Se tietenkin hivelee kun huomiota sataa ja monen päähän tunnu mahtuva jotta en on yksi monesta kymmenestä viestin saajasta. 

Etenkin jos nettideitissä on kuva ja sitten jos löytyy vielä ihan realistinen esittelyteksi itsestään niin se on ihan kiva ja huteja tulee vähemmän. Yksi entinen heilasi palasi takaisin deittimarkkinoille ja katsoin jotta häneltä puuttui aina vaan koira ja ajoittainen ketjupolttaminen profiilista. Noista jo jompikumpi on monella ehdoton ei. Voi olla jotta huteja tulee noin paljon. 

Mitä kukakin nyt sitten suhteelta haluaa. Monet haluavat vain seksiä. 

Ex-vaimoni änkesi kotiini huutamaan eteiseen kutsumatta, käveli ympäriinsä ja teki tupatarkastusta. Lähti vasta kolmanen kehoituksen jälkeen, kun kysyin pääseekö hän omin avuin pihalle vai pitääkö soittaa poliisit. 

En tiedä oli tarkoitus provoisoida, jotta olisi käynyt kiinni ja heittänyt,  jotta saa lyömäaseen väkivallasta. Katkeruutta ja kostoa ilmassa kait. Teki itse jo yli pari vuotta sitten eropäätöksen. Elämä on kait kovaa ja tuli realiteetteja vastaan. Itsellä elämä helpotti heti ja on parasta koskaa. 

En enää päästä häntä sisälle ja en itsekään mielelläni vieraile hännen asunnossaan. Eri asia jos olisi edes jotkut peruskäytöstavat ja halu edes pitää jotenkin asiallisia välejä. Mitä kauempana niin sen parempi. Eli ehdoton ei. Asiat hoituu kännyviesteillä ja niistä ja dokumentti niin asiat eivät muutu koko ajan.