Tyttö ja varis

Janetteo, jaan vielä vähän omaa kokemustani, kun omat oireeni olivat niin samanlaisia kuin sinulla. Siksi pidänkin mahdollisena, että olin hetken raskaana. EHkä sinulla viivat vahvistuvat hitaasti, toivotaan sitä vaihtoehtoa.

Minulla oli kesken kierron epätavallinen pieni, lähinnä parin veriviirun vuoto. Sen jälkeen ehkä viikon kuluttua nipistelyjä ja esim. käsiä ylös venyttäessä tuli kohtuun melkeinpä kramppimainen viiltely. Rinnat olivat tosi arat ja kuumottavat. Näiden kaikkien ansiosta päätin tehdä sen ensimmäisen haalean raskaustestin. Seuraava testi ja varmistustesti päivien kuluttua olivatkin negatiiviset, ja kuukautiset alkoivat muutaman päivän kuluessa. 

Itselleni jäi tuosta sellainen varovaisuus ja tietoisuus riskeistä (olin nyt sitten ollut hetken raskaana tai muuten vaan sekoillut noiden oireitten ja testien kanssa). Uskon kuitenkin että asioilla on tarkoituksensa.

...mutta kahlasin itse tuossa tilanteessa nettiä, ja löysin vaikka mitä tarinoita plussan tosi hitaasta vahvistumisesta...eli kaikki on mahdollista! :) Voimaa ja tyyneyttä sinulle hermostuttavaan tilanteeseen!

Aliisa Kyoto, kiitos, samanlaisen kokemuksen kuuleminen helpottaa! Kaikki lienee ihan hyvin kropassani.:)

Assistente1escolar, onpa teillä jännät hetket! Toivottavasti kirjeen sisältö on hyvä!

Aurinkoista päivää kaikille!

Koeta jaksaa Janetteo! Muista, että et voi omilla toimillasi vaikuttaa suuntaan etkä toiseen. Minustakin vaikuttaa kuitenkin ihan lupaavalta alulta, toivotaan että viivat edelleen vahvistuvat. Voimia tilanteen kestämiseen, me ainakin myötäelämme täällä!

Itse ehdin jo tuossa omassa tapauksessani miettiä, että seuraavalla kerralla kuulostelen vain oireita ja odotan reilusti ennen testin tekemistä...Eli yritän toteuttaa samaa tekniikkaa kuin Megan. Nähtäväksi jää, onko se minulle ihan utopistista, niin kauan kuin testejä on laatikossa! 

Assistentelle paranemista ja ihanaa lomaa!

Kiitos Aliisa Kyoto myötäelämisestä! Ja kiva kun sinusta kuului :) Olen jo ihan hyvällä mielellä, mutta ne muutamat päivät olin kuin tulisilla hiilillä. Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä, että kiertoni alkaa osoittaa säännöllistymisen merkkejä. Eka pillereiden jälkeinen kierto oli muistaakseni joku 42 ja nyt enää 33. Eli ihan hyvältä näyttää. Ainoa, mistä olen huolissani, on vuotojen niukkuus, ihan tosi vähäistä verrattuna pilleriaikoihin!

ja niin kumma on ihmismieli, että samat kysymykset pyörivät mielessä edelleen... Ihan hullua. Jos luulen olevani raskaana, haluan epätoivoisesti että se jatkuisi. Jos en ole, alan taas hermoilla elämänmuutosta... Se hyvä tässä painiskelussa on, että olen saanut liikkeelle monia asioita, joita haluan ehtiä tekemään nyt kun on vielä ainakin aikaa. Ja pienempänä ja pinnallisempana juttuna, olen saanut juhlia pari kertaa aamunkoittoon asti tänä kesänä, mitä en olisi plussan jälkeen voinut tehdä.:)

Itselläni on ruvennut kuitenkin näiden lähes kolmen kuukauden aikana menemään vähän syklissä se, olenko uskaltanut ottaa viinilasillisen tai poksauttaa kuoharin.

Aliisa Kyoto, kyselit myös vitamiineista, niin foolihappo, tai siis raskausvitamiini on ollut myös minulla käytössä nämä kuukaudet. Ja ruokavalion kanssa edelleen mahdollisimman monipuolinen joka päivä. Ne päivät, kun luulimme että voisin olla raskaana, mieheni muuten huolehti jo ihan liikuttavasti, että minun pitää muistaa syödä hyvin. Ihanan huolehtivainen hän olisi varmasti raskausaikana, kun on sitä muutenkin.

JanetteO, toivotaan että viivasi vahvistuu ja pysyy! Tule raportoimaan meille :)

Minun piti kirjoittaa jo tuohon viimeksi lähettämääni viestiin, ja kiittää kaikista tsemppauksista, joita sain. Asiaa ei tässä vaiheessa halua vielä niin tarkasti raportoida kuin omalle miehelle, niin tämä pieni piiri täällä on hieno asia. :)

Tyttö ja varis

Tervehdys muuten kaikille uudemmille ketjuun kirjoittaneille,mm Schmetterling, Murrmelitar ja JanetteO! Taisin olla niin omissa liemissäni viime kirjoituskerroilla, etten kyennyt huomioimaan muita.

Ja kovasti voimia Assistente1Escolarille! Tulethan kertomaan kuulumisianne.

Nyt olen jo paremmalla ja rauhallisemmalla mielellä. Kolmas yrityskierto on nyt alussa. Ehkä on hyväkin asia, että raskauduin (?) noin nopeasti, vaikka se ei jatkunutkaan.Ja kiertoni pituus on nyt sitten jo paljon normaalimpi, vain 33 päivää. :)

Oireet olivat yllättävän voimakkaat ja poikkesivat normaalista olostani, siksi tein testin, vaikka edellinen kiertoni oli paljon pidempi. Tunnepuolella olin samaan aikaan sekä kauhuissani, että pakahduttavan iloinen. Tuo myllytys selvitti ainakin sen, että taidamme olla aika valmiita tähän elämänmuutokseen. Kovasti yhtäkkiä toivoin, että se pieni siemen olisi siellä pysytellyt kiinni.

Voi olla,e ttä minäkin jätän nuo ovulaatiotestit kokonaan. Samoin kuin sinä Megan, koen että ne aiheuttavat stressiä. Ja minulla ainakin näyttävät vähän mitä sattuu, tuntuu ettei niissä viivojen vahvenemisissa ja haalistumisissa ole mitään logiikkaa...

Mieluummin kuulostelen nyt kehoani. Tuntuu, että ehkä tunnistin ovulaation usemmistakin merkeistä tässä kierrossa, ajankohtana, joka sopi sitten noihin muihin tapahtumiin. Ja ovulaatiotikut eivät sitä silloin näyttäneet. Luulen että luotan nyt luontoon ja kehooni, ja yritän unohtaa turhan murehdinnan.

Vähän surua jäi villapaitani silmukoihin tuosta, mutta on tähän alkukesään mahtunut ihaniakin asioita. Vauvantuhinaakin on lähipiirissä. :)

Tyttö ja varis

Tänään sittenkin negatiivinen testitulos digitestillä. Tuo aiempi haalea testitulos taisi olla kemiallinen raskaus. Epätavallisten oireiden takia tein sen ensimmäisen testin...

t. yllättävän surullinen

Tyttö ja varis