Tyttö ja varis
Seuratut keskustelut
Kommentit
Asistente, olen kirjoittanut sun nimimerkin näemmä jatkuvasti väärin! Sori :)
Hehee, Assistente1escolar, olipas koominen kommellus!
Janetteo, oletko tehnyt enää kotitestejä? Voimia sulle maanantain tulosten odottamiseen!
Tuntuu, että ilman ehkäisyä ja varmaan vielä enemmän raskaana ollessa täytyy vaan tottua epävarmuuden sietämiseen. Ehkä sen kanssa oppii olemaan ja kellumaan laineilla ajan myötä, ilman että kuluttaa kaiken voimansa räpiköimiseen. :)
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Murrmelitar, pillereiden lopettamiseen taitaa useimmilla liittyä monenlaisia oireita, joten tsemppiä ja kärsivällisyyttä, jos niitä tulee! Itse olen kahlannut läpi monta klassista juttua, kierron pitenemisen ja niukat kuukautiset, pahoinvoinnit, ihon ja hiusten rasvoittumisen... (sekin alkoi yllättävän myöhään, ekana pillerittömänä kuukautena ei vielä oikeastaan). Toivon ja luotan siihen, että keho oppii vähitellen tasapainoilemaan omien hormoniensa kanssa. Vähän kaduttaa tuo pitkä pillereiden syöminen, mutta olihan se itselleni kaikin tavoin helppo ehkäisykeino, joka jäi helposti "päälle", ollessaan niin vaivaton...
Hyviä puolia pillereiden lopettamisessa olen kokenut olevan muutamia. Ei enää tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa pillereiden vaikutuksista ekosysteemiin. Ja vaikka en sitä tajunnut ennen lopettamista, olen nykyään enemmän viettelemässä ja vieteltävissä nyt :) Seksuaalisuuden voimistumisen ja vaimenemisen kierron mukaan huomaan myös paljon selvemmin..ja se on luonnollisuudessaan minusta hyvä juttu.
Janetteo, eka kiertoni pillerien jälkeen oli 42 päivää, seuraava 33 päivää. En siis tiedä, olivatko kuukautiseni myöhässä tuolloin haalean plussan kierrolla, koska nuo ovat luomukiertoni tähän mennessä. Voimia sinun tilanteeseesi. Ymmärrän hyvin toiveen sitkeyden, jos olet toivonut raskauden alkamista "vaikka vahingossa" jo pitkään. Ehkä vasta nyt ymmärrät, miten paljon olet sitä odottanut ja halunnut?
Eitne, sinuna antaisin ajan tehdä tehtävänsä. :) Näin minullekin sanottiin, ja se on minusta oikein hyvä neuvo.
Raskauden toive (tai pelko) on naiselle niin suuri asia, että itse en oikeasti enää pidä outona enää paljon mitään siihen liittyvää oirehdintaa. Nyt olen sen verran kahlannut netistä kaikenlaisia siihen liittyviä tarinoita, mukaan lukien oman kaveripiirini ja viimeisimpänä nämä omat kokemukseni.
Aliisa Kyoto, ihanaa että miehesi on nyt noin mukana yrityksessä :)
Megan, kiitos kun jaoit tuon kokemuksesi ultrakuvasta. Samaistuin siihen NIIN paljon.
Assistenten uutisia odotamme varmaan kaikki :)
Minulla on nyt kiertopäivä 10. Ristiriitaiset tunteet raskauden yrittämisen suhteen jatkuvat. Voi olla että tämä asia pääsi vuosien kuluessa kasvamaan jo hiukan liian isoksi asiaksi, joka oli aina jossain tulevaisuudessa, "sitten kun". Mieheni on nyt varma omasta halustaan jatkaa yrittämistä, minä tasapainoilen välillä vauvahuuruissa, välillä haluaisin heittää repun selkään ja seikkailla ja paeta. Mitä lajia oikein on tällainen nainen, mitä sekoittunutta verta minussa?
Tyttö ja varis
Megan, tunnistan myös tuon e-pillerien lopettamisen aiheuttaman oireilun. Hormonimuutos ja varmaankin myös se ihan omien hormonien heittely kierron aikana taitaa aiheuttaa aika monenlaista. Itselläni mm. ekassa luomukierrossa oli kerran niin paha pahoinvointi aamulla herättyäni, että oksensin! Etovia oloja oli aina mujutenkin silloin tällöin. Yritä sitten siinä erottaa tuollaiset oireet mahdollisista raskausoireista... :D
Piti ihan tulla kurkkimaan Janetteo, joko olit kirjoittanut labratuloksista. Jännitän puolestasi :)
Eitne, tunnistan (saman läpieläneenä) tuon hermostuttavan ekojen kuukautisten odottelun, tsemppipuhuri täältä!
Itse elän ehkä ovulaation aikoja nyt tai tällä viikolla. Testejä en ole tehnyt, vaikka kutkuttaisihan se. Muista merkeistä voisin päätellä ovulaation olevan käsillä parhaillaan. Mutta mitään nippailuja olen kieltäytynyt enää kuulostelemasta, katsotaan onnistunko siinä loppukiertoon asti!
Näinä päivinä olen taas suhtautunut mahdolliseen raskauteen odottavin mielin. Onko teillä muilla muuten sellainen olo, että biologia sanelisi tätä lapsen kaipuuta? Vähän kuin se olisi ohjelmoitu itseen? Sen verran itsepintainen ja alaa valtaava juttu, että järki on välillä ihmeissään...