Tyttö ja varis

Janetteo, olen pahoillani, jaksamista ja voimaa! 

Eitne :)

Tänään en kilju innoissani, tuntuu kuin tuosta eilisillan hilpeästä toiveikkuudesta olisi jo viikko.

Tein taas negatiivisen testin aamulla (viikon odottelun jälkeen). Sen jälkeen minulla vaan jotenkin meni hermot, ja heti aamulla olleesta tapaamisesta tultuani soitin terveyskeskukseen. Siellä olisi ollut muille kuin yleislääkärille kahden kuukauden jonot. Soitin sitten seuraavaksi yksityiselle, ja sain ajan heti, ja järjestettyä vapaata iltapäivälle.

Lääkäri ultrasi minut, eikä siellä ihan hirveän lupaavalta näyttänyt. Munasarjani ovat suht kunnossa (ei monirakkulaisuutta), mutta kohdun limakalvo on ohut (5mm). Ja gyne sanoi, että on hyvin todennäköistä, että ainakin nämä pitkät kierrot ovat minulla olleet ovuloimattomia, ilmeisesti minulla on taipumusta siihen.

Hän kirjoitti minulle Terolut-kuurin kuukautiset käynnistämään. Ja kuulemma olisi mahdollista kokeilla myös Clomifen-nimistä lääkettä kypsyttämään munasolua. Hän sanoi, että sillä ei ole kiirettä, yleensä sellainen aloitetaan esim. puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Mutta että tapauksessani on aika todennäköistä, että raskaaksi tuleminen kestää pidempään, kun minulla näyttäisi olevan noita ovuloimattomia kiertoja.

Olen vähän shokissakin vielä kaikesta tuosta uudesta tiedosta. Aamulla ajattelin vielä, että on mahdollista, että olisin raskaana. Sitten yhtäkkiä istun lääkärin vastaanotolla puhumassa kaikista noista asioista, joiden en ollenkaan aavistanut koskevan itseäni. Olen aina pitänyt itseäni aika terveenä ja luulin olevani ihan hedelmällinenkin. No, sellaista ei näköjään voi olettaa.

Hurjimmalta tuntuu, että päätös on lopulta minun ja mieheni. Lääkärin mukaan voin nyt vain joko syödä Terolut-kuurin, ja voimme vielä yrittää rauhassa luonnollisesti. Mutta jos meillä on asiassa hätä ja haluamme, voimme sopia Clomifen-kuurin aloittamisesta ja siihen liittyvästä seurannasta myös nyt heti samantien.

Tuntuu että pitäisi saada lisää tietoa etenkin tuosta Clomifenistä. Sovimme lääkärin kanssa, että soitan puhelinaikaa, jossa mietimme vielä jatkoa. Terolut-kuurin saisin aloittaa heti, mutta jos aloitamme Clomifenit, Terolut pitäisi aikatauluttaa niiden kanssa.

En tiedä mitä tehdä kaikella tällä tiedolla... Olisin halunnut että kaikki olisi mennyt luonnollisesti.  Nyt varmaan murehdin raskaaksi tulemisen mahdollisuutta tai mahdottomuutta joka tapauksessa. Aiemmin olin kuitenkin ihan luottavainen sen suhteen, nyt en tiedä, olen ihan hämilläni.

Onneksi pääsimme jo puhumaan asiasta miehen kanssa. Hänkin oli niin vakavana ja huolissaan, että se tuntui oikeastaan vielä pahemmalta kuin oma huoleni. :,(  Niin selvästi näin kuinka hänen unelmansa eteen vedettiin ohuen ohut harmaa verho, tahmea seitti jota ei ennen ollut olemassa. Sain myös puhuttua myös yhden raskauden yrittämisestämme tietävän ystäväni kanssa jo asiasta jonkinverran...

Google näyttää ihan liikaa kaikkea, menin vielä enemmän sekaisin kun yritin sieltä löytää tietoa... Toisaalta tuntuu siltä, että jos mahdollisuutemme noista pitkistä kierroista ovat kerran huonot, pitäisikö sitä sitten yrittää auttaa näillä käytettävissä olevilla "kevyemmillä keinoilla"? Toisaalta tuntuu tosi isolta askeleelta,  lapsettomiksi tuomittujen askeleelta, niiden ihmisten askeleelta, jotka puhuvat noista lääkkeistä kuin aamumuroista keskustelupalstoilla.... Olenko kohta sellainen ihminen minäkin?

Tyttö ja varis

Sateista ja paisteista maanantaita!

Tässä ketjussammehan alkaa jännitys kohota kattoon! Huu, millaisia aikoja!

Muakin kiinnostaa, mikä kp sinulla, Eitne on nyt? :)  Minulla on ihan sama, menkkamaisia kipuja (ja niitä sisältäpäin nipistelyjä) ollut tässä aina silloin tällöin. Olen vaikka kuinka monta kertaa havahtunut, että no niin, nyt ne alkavat, mutta sitten olen unohtanut koko jutun, eikä mitään ole kuulunutkaan. Ehkä nuo kivut tarkoittaisivat meille SITÄ!

Olen ihan huvittunut miten vaahtomuovipää vauvakuumeilija olenkaan...mutta viime viikkoina olen huomannut, miten kovasti raskautta toivoisin, olen negatiivisen testin tullessa aika pettynyt kuitenkin. Vaikka sitten pitäisi miettiä muutama projekti ajoituksineen vauvan ehdoilla, olen pumpulisen vakuuttunut siitä, että saisin työtäni jossain määrin vauvankin kanssa tehtyä.

Ihanaa Aliisa tuo sinun hentoinen viivasi <3 Se rauhallisuus on nyt sulla  varmasti SITÄ rauhallisuutta ;) Kiva kuulla että olet löytänyt avun terapiasta. Se on tosi hieno juttu, olen itsekin käynyt terapiassa pidempään. Sain sillä monta solmua ratkottua, ja se vaikuttaa edelleen siihen, miten olen oppinut selviämään eri tilanteissa ja varmaan osittain juuri terapian ansiosta haluan muuttaa omia lapsuudenperheestä saatuja toimintamalleja omassa parisuhteessa ja mahdollisten lasten kanssa. On hienoa huomata, että se on mahdollista. Toisaalta, juuri samasta syystä on surullista nähdä, että omat vanhemmat muuttuvat niin vähän tai ei ollenkaan, vaikka tiedän että muutos olisi heillekin mahdollinen.

Iso kiitos kaikille teille kannustuksesta tuossa asiassa. Ette arvaakaan, kuinka paljon se merkitsee, varsinkin kun olemme niin samassa elämäntilanteessa! Uskon että mahdollisen raskauden ja lapsen saamisen myötä nuo asiat näyttäytyvät aina uudessa valossa ja tulevat pinnalle eri tavalla. Silloin niitä voi Janetteon sanoin päästä korjaamaan ja parantelemaan omiakin haavoja ja korjaamaan niitä kokemuksia, joissa jotain on särkynyt. Minulla on sama kuin sinulla Iines, että etenkin suhde äitiin on nyt aikuisiällä ollut välillä hyvin kipeä.  Hänellä on myös paljon keskeneräistä omien tunteiden käsittelyssä ja heijastamisessa muihin. Ja kyllä se tekee kipeää, kun oman äidin suhtautuminen ei (heti kun en enää ollut ihan pieni lapsi) ole sitä kaikesta huolimatta hyväksyvää, vaan siihen heijastuu niin paljon vaativuutta, tyytymättömyyttä jne.

Mutta onneksi kaikesta huolimatta koen, että vanhempani rakastavat kyllä minua, vaikka heillä molemmilla on vaikeuksia näyttää se, ja ylipäänsä toimia ihmissuhteissa muita satuttamatta. Sukupolvien ketjuissa nuo asiat ovat syntyneet, eivät ne ole vain heitä ja heidän kyvyttömyyttään. Ikuisesti haluan kuitenkin luottaa siihen, että muutos on mahdollista, vaikka miten pienin askelin. Onneksi mieheni on maailmani tukipilari tässä asiassa, hän tietää läheltä nähneenä nämä asiat, ja on opettanut minuakin niin paljon paremmaksi ihmiseksi. Ja meidän suhteemme ja (ehkä) lapsiperheemme on varmasti ihan eri tavalla turvallinen kuin oma lapsuuteni oli. Turvallisen, tunteita täynnä olevan kodin haluan pystyä omille lapsilleni tarjoamaan, uskon että se kokemus parantaa yhä edelleen myös itseäni. Se on taiteen tekemisen ohella yksi tärkeimmistä elämäntehtävistäni.

Tulipa romaani! :)

Takaisin vauvaneuroosiin: Janetteo, kyllä, harkitsen jo hieman lääkäriin soittamista tässä lähipäivinä. Toisaalta luulen,että ensimmäisenä laittavat raskaustestiin. Jonka voin tehdä kotonakin. Ja ajattelin tehdä varmaan taas huomenna, kun sitten on viikko edellisestä. Jotenkin noita negatestejä ei tekisi enää mieli tehdä, mutta kai se on aina parempi kuin epätietoisuus. Olen vähän skeptinen, että saisin julkiselta puolelta muuta kuin ohjeen odottaa. Puoli vuotta on kuulemma aika,  mikä odotellaan kiertohäiriöissä!!!! Kysyin tätä siinä ekassa pitkässä kierrossani!

Murrmelitar, mahtavaa, nyt vain sitten odottelemaan oviksen tuloksia. Upeaa, että tiedät nyt, milloin odottaa kuukautisia, olen melkein kade ;) 

Ja vielä tähän loppuun huudan kaikkien meidän puolesta järkevän aikuisesti: IIIIIIIKKK!

Tyttö ja varis kp 49

Megan, ehkä nuo ovulaatiotikut voivat vaihteeksi olla hyväkin juttu? :) Itsekin olen välillä miettinyt, että kumpi sitä sitten stressaisi vähemmän, se että näkisi ovulaation todella tapahtuvan, vai omiin tuntemuksiin luottaminen. Voihan se olla rauhoittavaakin nähdä ovulaatio?

Maggiemee, tottai jatkat meidän kanssamme! Yhdyn Murrmelittaren VAATIMUKSEEN. :)Voit sitten antaa vähän osviittaa meille, mitä tuleman pitää! Koska sinulla on neuvola tai muuta jännää tiedossa?

Aliisa, olen ihan tohkeissani ja jännitän puolestasi!!!! Ihan mahasta kipristelee tätä virtuaalitoveria! Meinaatko odottaa ylihuomiseen, iik! Kyllä tuo nyt jo aika lupaavalta kuulostaa! Olemme muistaakseni olleet yhtä kauan ilman ehkäisyä (huhtikuusta), saa omankin mielen toiveikkaaksi ja jännittyneeksi. Tsemppiä kaverisi kanssa, ehkä kaikki kääntyy parhain päin, kun saatte asioista oikein ajan kanssa maailmaa parantaen jutella.

Murrmelitar, olen huonosti perillä ovulaatiokivuista. Muut tuntuvat täällä tuntevan sen huomattavasti minua selvemmin. Itse olen joskus EHKÄ tuntenut jotain kuukautiskipumaista poltetta...

Tuutikki, hykerryttävät greippimehuilut sulla! Onneksi olemme yhtä hulluja kaikki. Olen itsekin mehuosastolla haahuillut ja katse on pari kertaa harhaillut greippimehua etsien. Kerran mieskin toi sitä tuliaiseksi, kun olin asiaa jo hänellekin ehtinyt mainostaa. Ja ihan tosissamme pohdimme, että mites tämä verigreippi-greippi nyt sitten ajaa asiansa ;)

Itse olen taas kerran kipuillut suhdetta omiin vanhempiini. Perheessämme on paljon ongelmia, eivätkä ne valitettavasti mihinkään ole kadonneet näin aikuisenakaan. Onko teillä hyvät lapsuudenperheet? Itse olen tämän asian takia ajoittain aika maassa, välillä välit ovat vähän paremmat. Jotenkin nyt raskaudesta haaveillessa tuntuu raskaalta se, etteivät välit isovanhempiin tule  varmasti koskaan olemaan mutkattomat, enkä uskalla varmaan heidän käsiinsä mahdollista tulevaa lasta luottaa :(

Tyttö ja varis kp 48...

Hei taas lyhyestä aikaa! xD

Ihanaa että voi kirjoitella tänne ja lukea teidän kuulumisianne. Juuri samassa tilanteessa olevien vertaistukea ei oikein löydy mistään muualta. Ja olette muutenkin tosi hyviä tyyppejä :)

JanetteO, en tiedä tunnistanko ovulaatiota. Noiden limojen perusteella olen asiaa seuraillut. Luulin tunnistavani sen ihan selkeästi, ja halutkin olivat silloin todella korkealla, mutta se oli jo edellisen superkuun aikaan...tarvitseeko sanoa enempää... ennen sitä kaikkea murhetta ja stressiä. Ja nuo uudet "ovulaatiolimat", hävisivät samantien kun ehdin ne tänne ilmiantaa. Että tällaista sekoilua täällä. Toivotaan, että sinun kiertosi selkeys jatkuu tällä kertaa loppuun asti! Milloin ajattelit testata, vasta ensi viikollako?!

Aliisa, voi itku noita yksiä viivoja! Mutta toivo elää, koska kuukautisesi eivät ole vielä alkaneet! 

Iines, olen ymmärtänyt että tuollaiset haaleat vuodot voivat johtua joko ovulaatiosta tai kiinnittymisestä (tai sitten jälleen kerran vaan ihan jostain muusta, vaikka seksissä tulleesta olemattomasta hankaumasta). SEhän siinä onkin, että ainakin itse olen vasta nyt ilman ehkäisyä ollessa ruvennut kiinnittämään niihin huomiota. Itselläni on tuollaista värillistä valkovuotoa ollut ainakin kerran aiemmassa kierrossa ja nyt tässä kierrossa, muistaakseni viime viikolla...

Eitne, laita viestiä sitten kun testaat, huomenaamuna?:)

Olen koittanut olla enää niin välittämättä kaikenlaisista "vauva.fi-nippailuista" (hyvä Janetteo), sillä olen huomannut niitä nyt jo niin paljon tänä pillerittömänä aikana. Olen alkanut pitää niitä joka tapauksessa luonnolliseen hormonitoimintaan kuuluvina. Samoin nännien arkuus: tässäkin kierrossa nännini ovat olleet enemmän tai vähemmän arat aina välillä varmaan jo kuukauden...

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitsen, vaikka en olekaan vielä ihan paniikissa. :) Mutta jossain vaiheessa varmaan lääkäriinkin sitten soittelen, jos kuukautisia ei kertakaikkiaan kuulu.

Meilläkin on lähipiirissä aivan ihania pikkulapsia ja vauvojakin. Kyllä tässä alkaa vähitellen olla sellainen olo, että haluan itsekin sellaisen jo ihan tosi paljon. Mielessä on muitakin asioita ja taideprojektit etenevät ja pysyvät kiinnostavina, mutta haluaisin oman perheen.

Ja alavatsallani linea negra, joku hormonimuutos minussa on tapahtunut. ELi siinä yksi kysymys sille lääkärille sitten, miksi juuri nyt tuollainen minulle tuli. Luulin että se olisi ollut eräänlainen "raskaustestiviiva". Höh. Kaikesta huolimatta, pieni sitkeä toivonkipinä nostelee päätään tuulta vastaan niin kauan kunnes kuukautiset alkavat...

Voimia ja iloa kanssasisaret!

Tyttö ja varis kp 46/33-42? (pillerien jälkeen lyhin ja pisin kierto...ennen tätä)

Olen pahoillani Megan! Virtuaalihalaus täältä. Voitaisiin piestä se sun "täti" ihan vaikka porukalla!

T ja v