Tyttö ja varis

Eitne, tuu nyt jo kertomaan missä mennään!! Jännittää sun puolesta :)

Elliep, nythän sulla on hyvä "etulyöntiasema" sitten kun jätätte ehkäisyn pois. Ehdit (kaiken hauskanpidon lisäksi) tarkastella omaa kiertoa näissä ajatuksissa. Sitten onkin hyvä vertailla kaikkia niitä vauva.fi -nippailuja, että onko niitä sellaisissa kierroissa, joissa ei yritetä. Jos yhtään olen vauvakuumeisten naisten mielenliikkeistä perillä, tosin voi olla että käy niin, että kuulostelet silti ainakin vähän oireita noissakin kierroissa, jos olisit tullut vaikka vahingossa raskaaksi. :D Näin itselleni kävi ainakin välillä viimeisissä pillerikierroissa. ;)

Aliisa, ihanaa Lappia! Oi voisin vaikka itsekin lähteä hetkeksi sellaisiin maisemiin, kaipuu olisi! Olet siis pohjoisesta, kovin ylhäältäkö vai alempaa? Noh, jos olet pohjoisesta niin arvaan, ettet välttämättä puhu Lapista Rovaniemen alapuolella:)

Maggiemee, annat sitten meille kattavan ultraselostuksen! :) Täältä käsin tuntuu, että hui kun menee aika nopeasti, vastahan teit testejä siellä mökin vessassa. Mutta tiedän, että tietysti omasta näkökulmasta odotus on piiitkä. :)

Minä vaan kuulostelen täällä oireitani, flunssassa aika menee ehkä liikaakin siihen! Olen ehtinyt jo murehtimaan, että irtosiko se munasolu nyt lopulta ollenkaan, kun vasemmalta on kivistänyt oikeastaan koko viikon, vaikka varmaan lievemmin kuin alkuviikolla. (Aiemmin en edes tajunnut,e ttä mikä ovulaatiokivut, häh?) Mies totesi, että koeta nyt luottaakin kehoosi vähän.... Kai siinä joku perusluottamus sen toimintaan hiukan kärsi, kun nuo kierrot menivät tuollaisiksi pillerien jälkeen.

Nämä aurinkoiset päivät ovat kuitenkin aivan ihania, kuin lahjoja jokainen. En useinkaan katso säätiedotuksia, joten olen yllättynyt iloisesti joka aamu näistä jo varmaan kolme viikkoa. Meidän karvapallerot juoksentelevat ja nukkuvat onnellisina ulkona. Kohta pitää luopua...Mutta niin sen kuuluu mennä. 

Jotenkin moni asia on kiertynyt kohdilleen tämän kesän aikana. Loksahtamisesta ei voi puhua, se on tapahtunut niin hitaasti,eikä ilman kipua. Menetykset ovat saaneet huomaamaan elämän rajallisuuden taas kerran, ja olen järjestellyt asioita kovasti mielessäni. Jotenkin tunnen minulle tärkeiden asioiden olevan läsnä enemmän kuin aiemmin. Sitä on vaikea selittää. Nekin asiat, joita en voi sillä hetkellä tehdä, ovat olemassa joka hetkessä. Rakkaat, jotka olen jo menettänyt, ovat edelleen läsnä, eivät kokonaan poissa. Aikaa maan päällä on rajatusti, mutta en usko kaiken päättymiseen ollenkaan. Loppu tarkoittaa vain sitä, että asiat muuttavat muotoaan.

Vaikka olen välillä tosi levoton, olen jollain tavalla oikeassa paikassa juuri nyt, tässä.

Tyttö ja varis

Hei Tytöt!

Tsemppiä Elliepille "odotteluun". Pitäkää hauskaa sen aikana. Kolme kuukautta menee nopeammin kuin arvaatkaan, varsinkin kun on seikkailuja odotettavissa. :)

Eitnellä taitaa olla tänään testipäivä!?

Hauskaa kuulla Aliisan neuvolakäynnistä. Oletteko jo katselleet dvd:t ja kahlanneet kaikki esitteet läpi? Jotenkin suloista saada tuollainen pikku paketti sieltä matkaan.

Tervetuloa ovistestien hämmästelijöiden joukkoon Tuutikki... Mulla on niistä uusiakin ärsyttäviä kokemuksia, kerron tuossa alempana...

Ja moi Rasbelle. Olemme täällä  kaikki esikoisesta haaveilevia/odottajia, mutta jos tunnet joukon omaksesi, niin voithan tänne kirjoitella :)

Viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, ja täynnä mukavia vieraita, etten ole ehtinyt nettiin päin vilkaistakaan. Tähänkin aikaan on taas mahtunut monenlaista! Kävin tiistain lupaavan ultran jälkeen uudestaan lääkärisssä viime perjantaina. Eikä  siellä näyttänyt enää ihan niin lupaavalta. Munarakkula ei ollut kasvanut lainkaan sitten edellisen kerran. Lääkärini on aivan ihana, hän ei edes ottanut maksua koko käynnistä! Varmaan sääli minua... Hän kuitenkin sanoi, että emme heittäytyisi vielä ihan surkeiksi, sillä vaste lääkkeelle voi tulla myöhässäkin.

Eilisen käynnin odottelu nipistelikin jo vähän mahassa, että onko siellä tapahtunut yhtään mitään...? Tein sunnuntai-iltana ovulaatiotestin, joka näytti haaleaa (AINA sama juttu...). Mutta eilisen varhainen ovulaatiotesti näytti lähes kontrolliviivan vahvuista toista viivaa! Näytin sitä lääkärillekin,aamun käynnillä, ja hän sanoi, että sen voisi posiviiseksi tulkita. Ärsyttävästi testiviiva haalistui päivän aikana siitä mitä se oli (miksi menin säilyttämään sen tikun!!).

Myös ultratulokset näyttivät eilen aika lupaavilta. Se oikealla ollut munarakkula ei ollut edelleenkään enää kasvanut, mutta vasemmalta oli lähtenyt yksi kirimään, ollen nyt 12x15mm, eli lääkärin mielestä ovulaatio olisi varmaankin odotettavissa!

Tein tänään vielä aamulla testin, ja viiva oli taas haalea. Eli kenties eilisen viiva oli THE viiva! Ainakin se oli paljon vahvempi kuin minulla koskaan aiemmin.

Nyt vain sitten odotellaan. Ja vähän muutakin on tietysti tehty. ;) Kahden viikon kuluttua voisi tehdä ekan testin... En osaa yhtään edes arvella miten tässä tulee käymään. Ja tapahtuiko/tapahtuuko ovulaatio vuorenvarmasti, sitä ei voinut edes lääkäri sanoa. Tänään tai huomenna sen pitäisi noiden päätelmien mukaan kuitenkin olla.

Tällaista täällä. Varovaisen toiveikasta aikaa. Huomasin jännän jutun itsessäni. Kun tapasin eilen ja tänään läheistä ystävää, en halunnutkaan tällä kertaa tätä asiaa ottaa esille. Tämä mahdollisuus tuntuu niin hentoiselta, aralta ja suojeltavalta, ettei kestä muiden huomiota lainkaan. 

Minulla puhkesi kunnon flunssa, olen aika toipilaana täällä. Ja munasarjaa kivistää. Vasemmalta. Sieltä, mistä ilmeisesti pitääkin. 

Nyt vaan katsotaan ja kuulostellaan. Arpa on heitetty! (Ehkä)

Tyttö ja varis

Helpottavaa lukea, että muillakin on ristiriitaisia tunteita tämän asian suhteen!  Itse kun kamppailen niiden kanssa päivittäin. Meillä on myös tavallaan elettykin vauva-arkea tässä jo useampia viikkoja noiden pikkupentujen kanssa.  Ei ole nimittäin hetkeen ollut sellaisia öitä ja varhaisia aamuja, jolloin ei tarvitsisi herätä hoitamaan ja ruokkimaan. Aamuöisiä zombihoitajana toimimisen hetkiä on takana jo aika lailla!   Jos haluan jonnekin yhtään pidemmästi lähteä, se on suunniteltava etukäteen, ja limitettävä aikataulut miehen kanssa.

Tosi palkitsevaa ja rakkaudentäyteistä noiden eläinvauvojen hoitaminen on kuitenkin ollut. <3 Mutta kyllä olen myös osannut arvostaa omia hetkiäni ja työhön saamaani aikaa. Tämä on ollut tavallaan pieni tulikoe siitä, miten vauvaperheenä pärjäisimme, ja siksi varmaan näitä tunteita on noussut pintaan tosi konkreettisesti. Olenhan joutunut jättämään väliin myös useampia juttuja, joihin olisin mielelläni mennyt.

Eitne, se ovulaatiotestin viivahan voi enteillä plussaa! Onpas jännää, tule raportoimaan! Mikä kp sinulla on?

Meganille vielä: Olinkin tyytyväinen ja yllättynyt, että tuo limakalvon paksuus vaikutti niin lupaavalta nyt. Viimeksihän se oli vain 5mm, kiertopäivien huidellessa jo yli viidenkymmenen. Tässä kierrossa olen syönyt vehnänalkioöljyä ja juonut melko säännöllisesti itse puristettua greippimehua. Mitä ihmettä, toimivatko nuo konstit sittenkin! Ainakin tuo vehnänalkioöljy on tuntunut minusta ihan potentiaaliselta jo aiemmin, nyt näyttäisi siltä, että se saattaa ihan oikeasti toimia. Suosittelen siis kokeilemaan!

Janetteo, tsemppiä! Tiedän miten ärsyttävää tuo odotelu on. Lohdullista voi olla kuitenkin, että ainahan ovulaatiotestit eivät lukemani mukaan ovulaatiota ehdi näyttämään. Olen silloin alkuyrityksestä googlannut vaikka kuinka paljon tarinoita, joissa oltiin raskaana, vaikka ovulaatiotestit eivät ovulaatiota bonganneet. Itselleni jäi pienoinen turhauma noihin testeihin. En tiedä vielä, aionko testata niillä edes tässä kierrossa, jossa ovulaatio olisi periaatteessa ihan hyvä yrittää varmentaa. Pian pitäisi, jos aikoo (kp 11).  

HUUUUUU!!!

Megan, mulla on nyt kiertopäivä 9. Olen käynyt nyt yksityisellä. Kalliiksihan se tulee,  70-130e ovat maksaneet nämä käynnit, joita on yhteensä 4-5 näillä näkymin.

Katsotaan sitten jatkossa, jos on tarvetta, että pitääkö siirtyä terveyskeskuksen portteja kolkuttelemaan. Eiväthän tuollaiset 60 päivän kierrot, mitä minulla oli nyt viimeisin, enää ole missään määrin normaaleja, vaan mielestäni tutkimista vaativa asia! Mutta tosiaan, viimeksi kun soitin ja kysyin, kehotettiin odottelemaan kuukautishäiriöissä puoli vuotta... :O

Kerro sitten, miten soitto meni. Mielestäni tuo verikoe olisi ihan perusteltu juttu. Tsemppiä!

Hei kaverit!

Halaus vielä täältä Meganille! Mulla on sellainen intuitio, että kyllä teille vauva tässä ketjussa saadaan ihan kohta aikaiseksi. :) Ja ihanasti käänsit tuon mies-nainen sanakirjan mukaan miehesi kommentin, uskon että hän tarkoitti juuri sitä.

Megan ja Asistente, jaan nuo pohdinnat ja hädän siitä, millaiseen maailmaan olisimme ehkä lasta saattamassa. Maailmaan tarvitaan rauhaa ja rakkautta (ja taidetta), syntyköön sellainen sukupolvi!

Megan ja Iines: Kyllä monissa meissä naisissa on kuitenkin äidillisyys ja huolenpito sillä tavalla syvässä, että me ehkä mietimme samalla jo vaihtoehtojakin biologisille lapsille. (Ainakin itse haluaisin tuossa tilanteessa kuulla jotain sentyyppistä, että "sitten rakastetaan toisiamme, ja ehkä joku lapsi, joka meitä tarvitsee, löytää juuri meidän luoksemme...") Mutta miehet saattavat mennä enemmän askel kerrallaan... 

Itse ainakin olen miettinyt jo yläasteajoista lähtien, että voisinmahdollisesti adoptoida tai ottaa sijoituslapsia jossain vaiheessa. Enkä ole noita ajatuksia ihan kuopannut vieläkään, saattaa sellainen vaihe joskus tullakin. (Useampi mies käy ehkä noita skenaarioita läpi vasta siinä vaiheessa, kun on ensin todennut, että jos lapsia ei tule, niin sitten ei tule. Näin karkeasti yleistäen!) Onhan se huolenpito meihin naisiin vahvasti geneettisesti ohjelmoitu. Miehenikin on nauranut minulle, että olen hassu, kun käyn peittelemässä ulkona nukkuvia pentuja, jos pienikin tuulenvire käy.  Ja sitten kuulemma vaan seison ja katson tyytyväisenä hymyillen, kun niillä on kaikki hyvin...  Oli seurannut toimintaani. :D

Iines, minäkin ajattelen välillä, että keho saattaa viisaana jarrutella ja antaa mielen kypsymiselle aikaa. ja kypsyyhän se mieli, kaikista näistä kasvukivuista se huomaa. Me olemme synnytyskanavan kipeässä puristuksessa tässä itsekin ennen uutta!

Ja ihana kuulla Aliisan raskausoireista, siellä se pikkutyyppi pistää ranttaliksi :) Voi ei, etkö pystynyt syömään muuta kuin rinkilöitä? Tiedän mitä tarkoitat tuolla hiljaiseen/tyhjään kotiin tulemisella. Minullakin on ollut niitä hetkiä. (Mutta jos kotona olisi lapsia, niin vähintäänkin "tyhjä ja hiljainen" työhuone, kiitos! :)

Blondcherryllä kuulostaa hyvältä, siellä lomalla sitten rentoilet, ehkä tulos on sama kuin Murrmelittarella!

Olin ultrassa tänään. (Sain kuviakin munarakkuloistani :D) Limakalvo näyttää hyvältä, 8 milliseltä. Ja kappas kehveliä, siellä näyttäisi yksi isompi munasolu kasvavan, oikealla,  ja joitakin muita vähän jäljessä! Oikealla minulla on jotain tuntemuksia nyt ollutkin. Perjantaina katsotaan uudestaan, ettei siellä yllättäen rupea kypsymään useampia, mistä seuraisi yhdyntäkielto.

Nyt alkaa jännittää jo vähän ihan oikeasti. HUUUUU!!!

No, toisaalta, siinä on sitten se 25%mahdollisuus edelleen, mikä tuntuu ihan hauskalta arpapeliltä juuri nyt. Katsotaan mitä tapahtuu :)

Tyttö ja varis