Tyttö ja varis

No niin, nyt olen aamusta asti sulatellut, että tulos saattaa olla tässä kuussa negatiivinen. Onneksi olette te, joille purkaa tätä asiaa, kiitos siitä! Nytkin on kuitenkin sellainen olo, että ei näitä käänteitä halua  han näin reaaliajassa vielä jakaa ystävillekään. Siis kiitos kaikille halauksista ja neuvoista. <3

Soitin vielä tuossa lääkärillekin, kun hän pyysi ilmoittamaan, miltä testi näyttää. Yllättävää kyllä hän valoi minuun pientä toivoa, kannattaa kuulemma testata vielä uudestaan, ja viikon kuluttua tuloksesta voi vasta olla varma. Vasta sitten mietitään mahdollista jatkoa. Annan itselleni luvan jännittää vielä ihan vähän. :) Nyt muutuin kyllä tosi malttamattomaksi noiden testien kanssa. Tulen varmaan testaamaan päivittäin, ja hakemaan jotain muutakin merkkiä, kuten Megan ja Melita suosittelitte. Nyt yritän pitää jalat tiukasti maassa kuitenkin. Jos tämä ei toteudu nyt, jotain muuta tulee ehkä tilalle.

Aliisa, älähän yhtään ahdistu tänne kirjoittelemisesta! Olisi kamalaa jos et enää kirjoittaisi! Kielteinen ilmapiiri on tosi kuluttavaa. Omien rajojen asettaminen on tuollaisessa tilanteessa tosi tärkeää. Ettei taivu siihen muottiin ja tapaan olla, vaan pitää oman voimansa ja myönteisen asenteensa. Toivottavasti löytäisit jotain tukevia elementtejä/ihmisiä myös töissä, ja tuo omasta tasapainosta huolen pitäminen vaikka joogalla kuulostaa tosi hyvältä. Ja varmasti pienelläkin on sitä parempi, mitä levollisemman olon odottava äiti löytää. Millaiselta äidiksi tuleminen muuten tuntuu? Oletko jo kokenut muuttuneesi, löytäneesi uusia puolia itsestäsi?

Janetteo, ihana tuo raskaustestin purkaminen! Ymmärrän niin hyvin! Itsestäni tuntuu, että en halua ehkä enää ikinä nähdä sitä "ei raskaana" -tekstiä. Jos se sanoo niin, sen voi ihan hyvin hajottaa ja katsoa, löytyisikö sisältä jotain toiveita herättävämpää. Siksi olen itsekin tehnyt noita liuskatestejä, ne eivät ole niin ehdottomia. Mutta tässä sitä taas sitten tasapainoilen näillä toivon kapeilla pitkospuilla...

Eitne, harmi että lääkärilläkään ei ole selviä vastauksia niihin, mihin niitä kaipaisi. On rankkaa, jos on odottanut saavansa vastauksia päässä törmäileviin kysymyksiin, ja sitten niin ei käykään. Ehkä se yksityinen olisi hyvä juttu, jos koet ettet saa asialta nyt rauhaa. 

Megan kuulostaa hyvältä, varmaan verikokeista ja muista saatte paljon tietoa, mitä kaipaatte! Toivottavasti kaikki on hyvin!

Testi oli negatiivinen. :(

Näkyyköhän noissa RFSU:n testeissä aina haaleista haalein viiva! Niilläkö ne noita testejä myyvät? Niinkuin oraakkelin vastaus: Jos oikein kovasti tahdot, voit tulkita, että vielä on toivoa.

Eitnelle lupailin tuota taulukkoa, ja löysin sen uudelleen. (En tarkistanut sen tieteellisyyttä.) Nyt, kun en vielä suostu täysin ymmärtämään tuon testin tulosta, sen mukaan peli ei olisi vielä pelattu. Nyt siis  minulla dpo 14 (days past ovulation).

http://www.countdowntopregnancy.com/pregnancy-test/dpo-chart.php?dpo=14

Tulen myöhemmin takaisin lukemaan teidän tekstit...

Hei maanantaihin!

Ihan ekana, en ole uskaltanut vielä testata. Olimme tavallaan jo sopineet miehen kanssa, että testi tehtäisiin aamulla yhdessä. Mutta oli tosi kiireinen aamu. Ja eilen rupesinkin pähkäilemään, että minullahan on vain noita halpistestejä. Niissä lukee, että testin voi tehdä kuukautisten oletettuna alkamispäivänä. Jos lasketaan oletetusta ovulaatuosta (testi ma, eli ovulaatio kai aikaisintaan tiistaina silloin 2 viikkoa sitten), niin mielestäni sittenkin vasta huomenna on ensimmäinen mahdollinen testauspäivä...Eli huomenaamuna teemme sen, jos uskallamme. Jos kuukautiset eivät ala ennen sitä.

Olen tässä viikonlopun aikana yrittänyt kaivaa juuria maahan ja valmistautua mahdolliseen pettymykseen. Kaikki rintojen arkuudet ja muut ovat tiessään, oloni on ihan tavallinen. Ei ole sellainen tunne, että elimistössä olisi käynnissä jotain uutta ja erilaista :( Oloni on jo valmiiksi aika surullinen ja harmaa. Ja noiden meidän pentujen luovuttaminenkin ottaa koville, vaikka menevät aivan ihaniin koteihin. Hajoaisin varmaan, jos meille ei jäisi yhtään kullannuppua... Onneksi pidämme kyllä yhteyttä kaikkien kotien kanssa. (Olen tällainen äitihahmo nykyään, aina ne lapset tulevat puheeksi...:D)

Olo on jotenkin jo valmiiksi niin lyöty, vaikka testi ei ole vielä tyhjää näyttänytkään. Taas tuntuu, että en halua tehdä koko testiä. On niin ihana, kun on mahdollista vielä ajatella kutkuttavasti: Entäpä jos? 

Ihana kuulla, että muutkaan eivät tahdo pystyä pitämään näppejään erossa vauvatavaroista! Mekin löysimme kirppikseltä viime viikolla yhden 70-luvun potkuhaalarin, se oli niin ihana, ettei sitä vaan voinut jättää sinne. No, paljastan samalla muutkin luurangot kaapistamme. Meillä on nimittäin miehen kanssa pahvilaatikkoon pakattuna synkkä salaisuus: aivan ihanat vanhat lastenvaunut! Ne tulivat vastaan täydellisen kuntoisina ja tosi edullisina  vuosi sitten, kun puhuimme vakavasti yrityksen aloittamisesta (jota sitten kyllä hiukan lykkäsimme) Nyt niitä on sitten piiloteltu varastoituna kuin mitäkin salaisuutta. Ehkä te olette ainoat, jotka tulette koskaan tietämään, että ne ostettiin vasta vauvasta haaveiluvaiheessa...:) Lomareissuiltakin on tarttunut mukaan pari pientä lelua, kun ollaan romanttisissa merkeissä haaveiltu...Eli joo, kunnon vauvankapiot täällä koossa. Pssst, älkää kertoko kenellekään! ;)

Janetteo ja Blondcherry, minullakin iskee tuo HALUAN VAUVAN -tunne aina välillä. Samassa veneessä ollaan! Tai soudetaan aaltoja vastaan, niinkuin joskus tuntuu. Noh, ehkä me ollaan kohta lapsiperheristeilyllä kaikki! (Hehee, en ole varma haluanko tuota mielikuvaa :D)

Eitne, onpas nyt koetuksia tuon kiertosi kanssa! Kummallista, että tosiaan ovulaatiosta huolimatta ei mitään kuulu! Ainahan raskauskaan ei näy testeissä. Hitto, löysin siitä hyvän englanninkielisen taulukon netissä kahlatessani. Jos löydän sen enää koskaan uudelleen, niin linkitän sen tänne! Mutta tosiaan, sen taulukon mukaan se oli muistaakseni jopa 10% myöhemmin todetuista raskauksista, jotka eivät näkyneet vielä ovulaatiosta reilusti yli kahdenkaan viikon kuluttua! Yksityisellä käymisestä, minulla ovat maksaneet n. 70-100e, välillä ultrankin kanssa on jäänyt alle kahdeksan kympin. Näissä tilanteissa rahan menetys taitaa kuitenkin olla pienempi harmi kuin epätietoisuus.

Tervetuloa Sminkki. Toivottavasti miehesi kypsyy ajatukselle pian. :) Mekin olemme eläneet läpi sen vaiheen, kun itse olisin periaatteessa ollut valmiimpi lapsen tuloon kuin mies. Ja sitten ehkäisyä lopulta pois jättäessämme asetelma olikin taas toisinpäin, minua pelotti ja mies oli valmis.:)

Megan, minä taas täällä jännitän tuota teidän huomista lääkäriä! Tule kertomaan sitten! Toivon, etä teillä on kaikki oikein hyvin. Tehdäänkö huomenna jo jotain tutkimusta, vai saatteko vasta lähetteen? Mua jännittää, että olisitkin nyt raskaana, juuri kun olette menossa tutkimuksiin. Olispa ihana käänne!

Melitalla lupaava ovulaatiotestitulos! Ehkä NYT! Ihan suloista lukea sun miehen kuumeiluista. :)

Kirjoitellaan Tytöt! Jännittäviä aikoja elämme kaikki, joka tapauksessa! Onhan sekin jo jotain. :)

Sori, tuli tuplana! Joku jumitus (muuallakin kuin päässäni)

Kiitos peukuista Tytöt, ne auttavat jaksamaan tätä raivostuttavaa epätietoisuutta. :) Välillä se tuntuu raskaalta, että on huhtikuusta asti tavallaan rakentanut mielessään koko ajan kahta rinnakkaista elämää. Toinen niistä aina toteutuu, kuukausi kuukaudelta, jos olisin raskaana, toinen jos en ole... Näiden kuukausien ajan, valintoja tehdessä tai asioista haaveillessa sitä heijastelee elämänsä joko kahden tai yhden viivan valossa.

Enkä varmasti voi edes käsittää niiden kokemusta, jotka ovat eläneet tässä välitilassa vielä kauan meitä pidempään.

Megan, matkalaukun sisällön miettiminen kuulostaa hyvältä! Eihän sitä pysy muuten järjissään, jalat tässä seisovassa vedessä. EHkä rupean miettimään matkoja ja matkalaukkua minäkin.

Eitne ja JanetteO, ihmettelen miten pysytte järjissänne. Minä en tällä hetkellä pysy. Nyt on pakko keksiä jotain ihan muuta tälle illalle taas. Eilinen menikin ihanasti ihan muissa ajatuksissa ystävän ollessa kylässä. Tarvitsisin ympärivuorokautista valvontaa, ja googleen kunnon munalukon!

Blondcherry, tiedän NIIN nuo yritykset huijata itseään! Nimimerkillä "rintani ovat arat, mutta koska se voi tarkoittaa sekä raskautta että pms-oireita, ehkä ne eivät olekaan oikeastaan arat. Yritän nyt kuvitella, että ne eivät olisi arat, koska ehkä olenkin loppujen lopuksi vain kuvitellut, että ne ovat arat..."

 t. Sekopää ja varis