TTA

Aloitusviestin perusteella kuulostaa hyvin erikoiselta käytökseltä, olipa sitten kuinka ujo, arka tai sisäänpäinkääntynyt tahansa. Ehkä taustalla on jotain muuta tai sitten koko aloitus on vain provoviesti? Toisaalta joillakin aikuisillakin on sosiaaliset taidot todella surkeat jostain syystä. Siitä sitten aiheutuu tahattomasti monenlaista, kun ollaan muiden, erityisesti tuntemattomien tai puolituttujen, ihmisten kanssa tekemisissä.

Mies, 30

Hauskoja vastauksia ketjussa, osa lienee kirjoitettu tarkoituksella huumorimielellä ilman sen kummempia.

Enpä ole naista vielä huoltoasemalle treffeille pyytänyt, mutta ihan hyvä paikka varmasti olisi, en sitä epäile enkä treffeistä kieltäytyisi. Onhan moni kahvilakin ihan yhtä meluisa ja suhtkoht samoissa hinnoissakin kuin huoltoasemat, jos nyt lompakkoa haluaa tuijottaa. Tietysti, jos mies on tarpeeksi kiinnostava, niin nainen lähtee treffeille vaikka pyöräkellariin jouluaaton aamuna klo 7.00.

Vastaavasti vähemmän kiinnostavan keskivertosuomimiehen mahikset treffeille pääsyyn voi laskea tuntuvasti, jos sitä Virtasen Penan Essoa ehdottaa paikaksi. Ymmärrän tämän hyvin, jos asuu 5000–10000 asukkaan tai pienemmässä kunnassa. Ottamatta sen enempiä kantaa pienessä kunnassa asumiseen.

Kerran eräs daami ehdotti, että voidaankin hakea tosta ABC:ltä kahvit tms. mukaan ennen kuin mennään meille. Halusi siis jo ekalla kerralla tulla mun luo, mikä on harvinaista. Asuttiin lähekkäin ja suostuin. Mitään kummempaa ei kuitenkaan leffan katsomisen lisäksi tapahtunut eikä nähty enää. Tiedä sitten, johtuiko huoltoasemasta vai ei.

Olin kerran Wiklundin kahviossa treffeillä aikanaan itseäni nuoremman tyttösen kanssa, itse taisin olla jotain 25 ja tyttö jotain 20. Yllätyksenä siellä istui myös tämän treffikumppanin kaveri eli olinkin odottamattani treffeillä kahden pimun kanssa. Mielenkiintoinen ja hauska tilanne! Onneksi se kaveri siitä häipyi jonkun ajan päästä. Mitään kummempaa tästä tapailusta ei kuitenkaan tullut ja hyvä niin.

M30

Pitkän työhistorian takia ansiosidonnaista taas tulee nettona käteen n. 1250€/kk ja asumistukea 60€/kk ja lisäksi osa-aikatyöstä nettona n. 200€/kk. Työttömänä nettotulot ovat siis n. 1510€/kk. Joten miksi menisin johonkin hanttihommaan sen vuoksi, että "jään voitolle" muutaman kympin? Joko on niin, että etuudet ovat aivan liian hyviä tai sitten useimmat alat ovat syvällä palkkakuopassa. Vielä, jos on puoliso ja asutaan yhdessä, niin tässähän pärjää itse asiassa mukavasti. Paradoksaalista vai mitä?

Joku haukkuu tässä kohtaa ilkeästi pilkaten yhteiskunnan loiseksi ja ties miksi, mutta minusta tämä on ihan tervettä omanarvontuntoa ja järjenkäyttöä. Tällaiset huutelijat ovat aina niitä, jotka eivät ole koskaan työttömänä olleet. Näin ollen heillä ei ole mitään käsitystä taikka omakohtaista kokemusta asiasta tai siitä, miten järjetön koko systeemi meillä on. Joku myös vinoilee siitä, että mitäs hait alalle, jolla ei ole töitä? No, harvapa tietää 19-vuotiaana ylioppilaana, ettei sitten olekaan töitä opiskelujen päätyttyä. En ole selvänäkijä, kuten ei kukaan muukaan.

Palkkaa pitäisi saada n. 2500€+/kk, sitten voi alkaa puhua työsopimuksen allekirjoittamisesta vakavalla naamalla. Kokemusta on myös n. 4000€/kk-palkasta. Sillä pärjää jo mukavasti! Valitettavasti veroprosentti on myös silloin herkästi 40 ja yli, jos työ jatkuu pidempään, joten superrikkaaksi työnteolla ei voi Suomessa tulla.

Tein myös kahta työtä vuoden verran eli olin töissä n. 10-14 tuntia 6 kertaa viikossa (päätyö oli ihan asiallisella palkalla ja sivutyö vastaavasti pienipalkkainen ilta- ja viikonlopputyö), verottaja lyö tästä polvitaipeisiin ja kovaa! Eli lyhyesti sanottuna: hommaa hyväpalkkainen päätyö ja elä sillä, näin työnteossa on järkeä.

Vuokratyöt ovat olleet ihan ok, näitä olen kokeillut joskus: on maksettu lomarahat, lisät jne. oikein ja aikataulussakin yleensä. Harmi vain että työtä on hyvin epäsäännöllisesti. Harva jaksaa olla töissä pitkän päälle siten, että pitää aina olla tavoitettavissa 24h/vrk ja lähtövalmiina 30min sisään kaupungin toiseen päähän. Elämää ei oikein voi suunnitella, kun ei tiedä, että onko töitä ensi viikolla 0h, 20h vai 60h. Siinä ei paljon kämpän ostamista tai muuta tämmöistä pitkän tähtäimen tavoitetta voi tehdä muuta kuin mielikuvituksessa.

Mies, 30

PS. Ajatuksia herättävä blogi aiheesta ---> http://onnestaosaton.blogspot.fi/

Työvoimapulaa ei ole, sillä töitähän on runsaasti tarjolla: työkkärin sivuilla, mol.fi, on avoinna hieman yli 20 000 paikka tänään 14.4.2017. Toisaalta työttömiä työnhakijoita on moninkertaisesti enemmän, joten luvut eivät juuri muutu vaikka 20 000 työnhakijaa olisi pääsiäisen jälkeen työllistynyt avoimiin paikkoihin.

Tarjottu työ on hyvin usein vuokratyötä nollatuntisopimuksella tai telemarkkinointityötä tai muuta pilipalimyyntityötä provisiopalkalla. Tai sitten työ on hyvin yksitoikkoista fyysistä kantamis/pakkaamistyötä vaikkapa kylmätiloissa 0-8-asteessa, jossa on kympin tuntipalkka (eli n. 1600-1900€/kk). Tai muuta 4D-työtä (=4D = dirty, dull, dangerous, demeaning eli suomeksi: likaista, yksitoikkoista, vaarallista, alentavaa.)

Tällaiset työnkuvat eivät lähtökohtaisesti houkuttele koulutettua ihmistä rahallisesti, motivoi älyllisesti saati kannusta työskentelemään kokoaikaisesti pidempään. Moni kumminkin pitää työssään tärkeänä edes näennäistä haasteellisuutta tai sitä, että voi edetä urallaan. Hanttihommissa ei ole mahdollisuutta tällaiseen.

Hyvät työpaikat asiallisilla ehdoilla ja työnkuvilla ovat kiven alla. Tavallisesti paikat menevät tutun tutuille tai henkilöille, joilla on sama sukunimi. Koulutus ja työkokemus eivät vaikuta. Toki niillä voi olla pieni merkitys, jos olet onnistunut pääsemään haastatteluun eikä hakijoita ole lisäksi kuin pari ja nämä muut hakijat ovat epäpäteviä jostain syystä. Enpä ole tainnut yhtään kokoaikatyöpaikkaa saada ilman ettei minua olisi entuudestaan tunnettu.

Myös sukupuoli vaikuttaa vaikkei sitä saa ääneen sanoa tai työpaikkailmoituksiin kirjoittaa; osaan töistä halutaan nainen ts. naisen on helppo saada työ ja vastaavasti osaan töistä palkataan 99% tod.näköisyydellä miehiä. Vaikea sanoa tyhjentävästi tai objektiivisesti, että miksi näin on. Kaippa rekrytoijilla on syynsä.

Palkkaus on yksi tärkeimmistä kriteereistä useimmille työnhakijoille. Näin lyhyellä matikalla laskettuna ei ole mieltä lähteä epäkiinnostavaan tai ehdoiltaan kehnoon kokopäivätyöhön, jossa palkka on 2000€/kk tai alle. Tyypillisimpien veroprosenttien ja muiden vähennysten jälkeen palkasta jää käteen useimmilla n. 1500-1600€/kk.

Mies, 30

Hyvä lista ketjun aloittajalla, olen suurinpiirtein samaa mieltä kriteereistä unelmanaiselleni! Todella kurjaa, jos joku on pahoittanut mielensä siitä, että hän listasi omat, täysin henk.kohtaiset kriteerinsä unelmanaisellensa.

Valitettavasti täydellisen naisen (tai miehen) löytäminen on äärimmäisen hankalaa. Järkevintä lienee antaa periksi joissain kriteereissä, muuten jää helposti luu käteen koko kisassa. Vikansahan ja puutteensahan meissä on auttamattomasti jokaisessa.

Itselläni tärkein kriteeri on, että naiseen voi luottaa 100% asiassa kuin asiassa. Jos luottamus ei toimi, niin silloin tuskin toimii mikään muukaan tulevaisuudessa. Pyrin myös seurustelemaan korkeakoulutettujen kanssa, koska itsekin olen kouluja käynyt pitkälle.

Yleensä toisen koulutetun kanssa keskusteluyhteys on syvempi ja itselle paremmin sopiva. Toki olen seurustellut peruskoulun käyneiden tyttöjen kanssa, että ei tämä koulutuskriteeri kiveen kirjoitettu ole. Arvostan myös hyvää yleissivistystä ja itsestään huoltapitämistä, kuten kirjojen lukemista ja tai vaikkapa liikunnallisuutta. Yleensä joku näistä ominaisuuksista saadaan pakettiin, harvemmin kaikkea.

Itselläni tatuoinnit tai lemmikit eivät tunnu omalta jutulta. Minulle on kuitenkin ok, jos naisella on tatuointi jossakin kohtaa kehoa tai vaikka lemmikkikani. Siispä ei homma siihen kaadu, jos muuten tullaan toimeen ja on mukavaa yhdessä jne.

Tupakointi ja alkoholi on myös mutkikkaita kokonaisuuksia. Harva mies ilosta hyppii, jos tyttöystävän pitää joka päivä saada alkoa ja kessua, mutta kohtuudella, jos noita käyttää, niin en usko, että niistä estettä tulee suhteen solmimiselle ja aloittamiselle.

Toinen juttu on se, mikäli käsivarret & selkä on täynnä kuvia, ja pihalla on kennel ja kessua menee aski-pari päivässä - tällainen nainen saa paremman miehen jostakin toisesta.

En usko, että useimmilla perussuomimiehillä lista olisi radikaalisti kovin erilainen. Toki voin olla aivan väärässäkin, mutta oma perustuntuma on se, että lista on ainakin osittain yleispätevä kenelle tahansa miehelle, joka ikäistään naista etsii.

Miehillä on ääretön määrä erilaisia naismakuja ihan samalla lailla, kuten naisilla on erilaisia miesmakuja - tästä tuskin kukaan rupeaa kinaamaan vakavissaan. Kriteerit myös muuttuvat iän ja seurustelukokemuksen myötä. Itse en enää pidä merkittävinä kaikkia samoja asioita kuin 20-vuotiaana. Asioiden painoarvot ja merkitykset ovat hieman muuttuneet ja jotkut ominaisuudet korvautuneet toisilla kumppania tarkasteltaessa.

Niinpä kriteerit unelmakumppanille ovat jokaisella henkilökohtaisia ja täten hieman erilaisia. Jotkut pystyvät määrittelemään hyvin yksityiskohtaisesti unelmakumppaninsa kriteerit. Joillekin taas tällainen tyypittely voi olla vaikeaa tai joku voi kokea tyypittelyn ja ominaisuuksien listaamisen tyhjänpäiväisenä tai merkityksettömänä.

On kuitenkin ihan tervettä tietää, mitä haluaa kumppanilta tai minkälaista kumppania etsii. Tai jos ei tiedä, niin voi miettiä, että mitä ominaisuuksia ei missään nimessä halua, tälläkin ajatusmallilla pääsee jo todella hyvään alkuun. Kokemus tässäkin karttuu vähitellen ja parhaiten vain sillä keinolla, että seurustelee erilaisten ihmisten kanssa. Näin oppii paljon uutta ja saa uusia kokemuksia ennen kaikkea itsestä: kuka minä olen, mitä haluan jne.

Mies 30