TTA
Seuratut keskustelut
Kommentit
On hämmentävää, että suomalaisessa työpaikkakulttuurissa alkoholismi ja kännissä työskentely on usein sallittua eivätkä esimiehet sitä noteeraa. Korkeintaan asia vaietaan kuoliaaksi tai sitten se on julkinen salaisuus. Jotkut työntekijät haisivat viinalta, sekä nuoret että vanhat, joissakin työpaikoissa, mutta asiaan ei puututtu, kunhan hommat hoidettiin jotenkin. Toisinaan myös lauantaivuoroissa eräässä suuressa yrityksessä osa myyjistä oli vielä perjantaiyön laitamyötäisessä, mutta ihmeellisesti tämänkin asia joka lauantai katsottiin läpi sormien. Akuutteja poissaoloja näillä ei juuri ollut. Mutta annas olla, jos joku muu ei-juoppo teki virheen tai oli poissa sairastumisen takia, niin johan alkoi kuulustelu!
Eräässä toisessa firmassa taas oli vakio, että eräs vanhempi koneenkäyttäjä oli kännissä aamusta iltaan päivästä tai vuodenajasta riippumatta. Kummaa, ettei asialle tehty mitään. Kännikuski kuitenkin aiheuttaa hallissa hengenvaaran muille työntekijöille ja itselleen. Ehkä juopon 20 vuoden työkokemus ja juopottelukokemus auttoi esimiehiä pitämään tämän juopon töissä. Poissa tai myöhässä töistä hän ei juurikaan ollut, joten varoittaminen ja lopulta irtisanominen oisi pitänyt tehdä puhallutuksen ja verikokeen perusteella.
Yhdessä paikassa kävi niin, että työvuoron aikana työterveyslääkäri kävi pistokokeena puhalluttamassa paikan rapajuopon. Promilleja oli yli 2. Tiettävästi hän sai potkut lopulta tämän takia. Hän joi pukuhuoneessa, takahuoneessa tai taukotiloissa silloin kun silmä vältti. Kurkistin hänen laukkuunsa kerran, kun laukku oli auki takahuoneessa, ja viinapullohan siellä oli.
Mutta vuosia hän sai juoda työajalla ennen lopputiliä. Hassua oli sekin, että kännäämisestä annettiin palkallista sairaslomaa pari viikkoa eli sai ryypätä 14vrk ja täydet palkat sai tästä. Hän oli toisinaan myös pois maanantaipäiviä. Väärin tällainen on muita kohtaan, jotka siellä raatavat palkkansa eteen. Vastaavasti taas jos kaikki olisivat kännissä 24/7, niin eihän mitään työtä voitaisi ikinä hoitaa, että joku tolkku siinä on oltava, jotta ollaan selvänä työajalla.
Tätini vastaavasti alkoi juoda hieman alle 40-vuotiaana eron jälkeen, kun hänet jätettiin. Tätini ei käyttänyt nuoruudessaan juurikaan alkoholia. Hän ottaa myös lääkkeitä ja muita kemikaaleja alkoholin kanssa. Nykyään hän on ryypännyt yli 10 vuotta, terveys ja yleiskunto on romahtanut, hän ei ole enää työkykyinen. Kaikki raha menee viinaan ja lääkkeisiin. Paluuta tuskin on ellei itse halua muutosta tähän.
Mies 30
Kaverini, kutsutaan vaikka Matiksi, on muuttunut viime vuosina. Matti on korkeastikoulutettu ikäiseni mies. Hänellä on edelleen ensimmäinen tyttöystävä, jonka kanssa on asunut yhdessä muutaman vuoden. Tyttöystävä ei juo juurikaan. Mattikaan ei parikymppisenä oikeastaan juonut mitään tai käynyt baarissa. Opisk.aikoina Matti alkoi käydä baareissa – tällöin alkoi myös juominen.
Matilla juominen on lisääntynyt vähitellen. Nykyisin Mattia ei voi nähdä millään keinolla tai tavata ellei mennä samalla kaljalle istumaan. Selvänä näkeminen ei onnistu. Matin ottaminen ei koskaan jää yhteen, vaan vähintään otetaan muutamat. Yleensä ollaan kapakassa myöhään yöhön tai aamuyön tunneille. En tapaa Mattia juurikaan enää tämän takia, koska itse en juuri juo. Tai juon korkeintaan yhden-kaksi heidän seurassaan, jotta pääsen autolla myös takaisin kotiin.
Myös Matin "ryyppy"kaverit ovat samanlaisia eli juodaan aina pitkään ja hartaasti. Jos heillä on salitreenit tai juoksulenkki tms., treenin jälkeen mennään aina juomaan. Mitään ei voi tehdä ilman alkoholia.
Selvänä Matti on todella tarkka rahoistaan eikä koskaan osta mitään tai tarjoa mitään. MUTTA alkoholiin häneltä aina riittää rahaa. Alkoholi ja juominen tuntuu menevän kaiken edelle. Myös puheenaiheet liittyvät aina juomiseen. Matti on selvänä todella ujo ja hiljainen. Hän ei koskaan juttele tuntemattomille tai naisille. Alkoholi muuttaa tämän: Matti on sosiaalisempi, mutta myös ilkeä.
Matti on nyt töissä toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä jonkin aikaa. Hän ei koskaan vastaa puhelimeen iltaisin. Uskon, että hän juo silloin aina töiden jälkeen eikä halua paljastua. Hän ei tunne paikkakunnalta ketään eikä muutenkaan tutustu ihmisiin.
En halua olla huolissani Matista, sillä juominen on hänen oma asiansa eikä kuulu minulle millään tavalla eikä pidäkään kuulua. Juomisen takia en ole juuri tekemisisissä, en jaksa katsoa sitä ördäystä ja tyhjänpuhumista, kun itse olen selvänä.
Ulkoapäin alkoholisoitumista on muiden mahdoton huomata hänestä.
Joku tulee nyt piikittelemään, että muuta metsään tai omakotitaloon tai jotain muuta yhtä typerää, jos häiritsee naapurien äänet. Niinpä niin. Sitä ei nyt tosta vain muuteta, tämän älyää jokainen. Sitä paitsi, miksi aina muiden pitää muuttaa pois eikä itse häiriön lähteen? Kerrostalossa ei todellakaan tarvitse sietää mitä vain naapureilta.
Vaikka ihminen on kait kanta-astuja fysiologisesti, niin tömistely kantapäillä on ihan tietoinen tapa kävellä. Harvemmin tömistelijät ajattelevat muuta kuin itseään ts. eivät ota muita huomioon. Kantapäillä kävely on sanomattoman ärsyttävää, jos tällainen idiootti asuu yläkerrassa. Lisämausteena vielä korolliset sisäkengät tms., joita tässä tapauksessani käytettiin.
Menin asiallisesti huomauttamaan tömistelystä yläkertaan, kun olin tästä pari vuotta nauttinut. Tömistelyä oli kaikkina vuorokauden aikoina, PAITSI sunnuntaisin, jolloin oli täysin hiljaista, myös klo 22 jälkeen. Outoa! Hyvin nopeasti tiesin askeleiden perusteella, kumpi liikkuu esim. vessaan, jääkaapille jne. tai milloin vaihdetaan lakanat tai mennään kylpyyn. Myös pöntön kantta hakattiin aina, samoin bideesuihkua sekä vessaharjaa pöntön reunaan. 70-luvun 8-kerroksisessa talossa rakenteet ja äänieristys olivat kehnot. Muuten oli rauhallista pois lukien nämä yläkerran k-päät.
Asukkaat (lapseton , 80-v. eläkeläispariskunta) olivat kiukkuisia valittamisestani ja ovikellon soittamisestani. Minulla ei ole kuulemma oikeutta valittaa, koska olen vuokralla. Haukuttiin siksi ja täksi jne. No, en välittänyt haukkumisista tai heidän kiukuttelustaan sen enempiä. Tömistely ei vähentynyt. Möykkääjät katsoivat oikeudekseen tehdä mitä haluavat, koska olivat talossa asuneet yli 40 vuotta ja minä vain pari vuotta. Huoltomiehelle myös kantelivat valittamisestani ja sitten huoltomies avautui mulle, että koita kestää. Vastasin, etten koita.
Onneksi muutin aikanaan pois, sielläpä saavat hakata lattioita rauhassa, en ole kärsimässä enää. Uudelle vuokralaiselle en viitsinyt asiasta mainita, totesin vain että juu juu, erilaisia ihmisiä täällä asuu ja on mukavaa. Joitakin häiritsee asiat herkemmin kuin toisia. Kostoksi hakkasin harjanvarrella välillä myös kattoon, kun töminää kuului ja nussin satunnaista naista kämpässäni. Heti alkoi marmatus yläkerrasta: ”Kuulitko tuon, kuulitko tuon??” tai vastaavasti alkoivat hakata patteria välittömästi, jos kuului panoääniä joskus harvoin keskellä päivää.
Vieraita tai sukulaisia heillä ei koskaan käynyt 3 vuoden aikana, kertoo jotain ihmisistä sekin. Hissiin eivät tulleet samaan aikaan, vaan jäivät odottamaan ulko-oven taakse, jos näkivät, että menin heitä ennen hissiin. Huvittavaa ja täysin naurettavaa käytöstä! Piruuttani myös tilasin hissin aina ylimpään kerrokseen, jos näin, että tämä parivaljakko on tulossa tai menossa. Ähäkutti möykkääjät: kiusa se on pienikin kiusa!
Kaikenlaisia oman elämänsä supersankarimiehiä sitä on näemmä päässyt treffeille asti. Mistä lie koloistaan tulleet päivänvaloon? Siispä ketjun perusteella voi sanoa, että perussuomimiehellä, joka on alle 180cm ja ehkä vähän jo reppua kertynyt eteen, on vielä toivoa.
Ikäviä yllätyksiä on tullut vastaan treffeillä siinä muodossa, ettei toinen olekaan ollut sellainen kuin kuvittelin. Tämä lienee melko tavallista. Paljon kirjoittava nainen saattaakin olla äärimmäisen hiljainen tavatessa, ei puhu mitään eikä kysele mitään. Tai sitten on niin, että nainen puhuu pelkkää katkeamatonta monologiaan tunnin-pari putkeen ilman että kysyy mitään minulta tai että saisi suunvuoron (käydään läpi exät, työ, koira, ammatti, perhe, kummit & naapurit…). Huoh.
Joskus on myös niin, että nainen puhuu koko treffien ajan vain yhdestä asiasta, kuten soutamisesta, koirastaan, kannabiksenkäytöstä tai kavereidensa narkkaamisesta jne. Keskustelua on mahdoton muuttaa, lähinnä voi odottaa oman juoman ja treffien loppumista. Jos mies valehtelee pituudestaan, niin nainen valehtelee painostaan profiilissa. Yleensä ylipainoinen nainen ei paljasta profiilissaan vartalotyyppiään, jos tällainen sarake on valittavana. Vastaavasti lyhyt mies pyöristää pituuden yläkanttiin, mikä on samalla logiikalla ok.
On erikoista, että miehen pituus yksiselitteisesti määrittelee kumppanin valinnan joillakin naisilla. Mikä siinä pituudessa on niin maagista? Jos mies on 199cm, mutta täysi kusipää, pummi ja väkivaltainen, niin silti käy ilmeisesti flaksi? Tuntuu varsin omituiselta logiikalta ottamatta kantaa naisten miesmakuihin. Mutta kukin tavallaan. Itse en hae naista naisen pituuden perusteella.
Harvoin toki itseäni pidempi nainen on minusta kiinnostunut millään tavalla. Sama, jos itseäni 30kg painavampi nainen osoittaa minuun kiinnostusta, niin eipä siinä viisari värähdä. Valitettavasti.
Olen hyvässä fyys.kunnossa oleva mies, joka myös ylläpitää ja kehittää kuntoaan eikä vain ”käy salilla”. Vaikea sitä sitten on jostain siiderivalaasta tai plubbarellasta kiinnostua, joka ei ikinä mitään aktiviteettiä tee tai ole tehnyt. Fyysinen habitus kertoo konkreettisesti ja peittelemättä, että millaiset elämäntavat toisella on tai ei ole.
Olen menestynyt naismaailmassa aivan loistavasti vaikka olenkin 173cm lyhyt. Sitä paitsi edessä ovat parhaat vuodet: miehen markkina-arvo naisten silmissä sen kuin kasvaa ikääntyessä. Olen varmasti osannut kiertää kaukaa epäsopivat naiset eli sellaiset, jotka tuijottavat vain ulkonäköä & pituutta. Pituuteni tai sen pituus ei ole koskaan ollut haasteena. Hyvä näin, voin olla itsestäni ylpeä!
Mies, 30
Loppuun Mika Nyyssölän hauskasti kerrottuja ajatuksia miehen pituudesta:
Yksinkertainen vastaus: töitä ei yksinkertaisesti ole! Jokainen voi avata TE-keskuksen sivut eli www.mol.fi, ja todeta, että avoimia paikkoja on tänään 12.10.2017 vajaat 18 000 ympäri maata. Työttömien määrä vastaavasti on n. 300 000 laskentatavasta riippuen. Vaikka avoimia paikkoja olisi tarjolla 200 000 ja kaikki avoimet paikat täytettäisiin huomenna klo 12, niin silti jäisi rapiat 100 000 ilman työtä.
Työttömyyden paljastaminen pudottaa usein haastatteluun pääsemisen. Asia pitäisi kiertää jotenkin näppärästi. Usein koulutettuna olet ylikoulutettu ja sen takia rankataan pois. Tai sitten olet väärää sukupuolta tai kuulut väärään poliittiseen puolueeseen tms. Suurin osa haastatteluista järjestetään myös vain muodon vuoksi tai lainsäätäjän byrokratian vuoksi: oikeasti paikka on jo täytetty tiskin alta talon sisältä, mutta on pakko haastatella muutama kaveri ulkopuolelta, ettei homma haise niin pahasti.
Faktaa on myös se, että kun olet töissä, niin uuden työn saa sata kertaa helpommin kuin työttömänä. Sama parisuhteissa: uuden kumppanin löytäminen käy helposti, kun olet varattu. Vastaavasti sinkulle uuden kaverin löytäminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Ihmeellistä on elämä!
Työttömyyden syyt ovat monimutkaisia eivätkä todellakaan yksiselitteisiä. Uskon, että vain todella harva on työtön siksi, että se olisi ”kivaa” tai että rahalliset tuet rohkaisevat työttömänä olemiseen ja työttömyyden tahalliseen pitkittämiseen. Jos työttömänä on kerta niin mukavaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin tervetuloa kokeilemaan. Ottakaa lopputili vakityöstänne ja aloittakaa työttömyys, jos joku työssäkäyvä kehtaa tulla valittamaan, että ”mitäs oot työtön ja tollanen yhteiskunnan varoilla elävä pummi, töihin siitä!”. Näitä naljailuja toisinaan kuulee, jos kertoo, että on työtön ja ollut itseasiassa jo pitkään ja menee lipsauttamaan, että pärjää tästä huolimatta ihan jees. Yleensä naljailijat ovat henkilöitä, jotka eivät koskaan ole olleet työttömänä; toisin sanoen heillä ei ole mitään omakohtaista kokemusta työttömyydestä.