TTA

Kävin lukion vuosituhannen alussa. Tästä huolimatta ihan realistisilta kuulostavat nämä mediassa aika ajoin olleet kustannusselonteot nykypäivän lukio-opiskelusta. Kaippa myös nykyään eri ohjelmalisenssit kursseille maksavat jotain? 2000-luvun alussa ei tällaisia menoeriä ollut eikä mitään ainetta opiskeltu pelkästään tietokoneella tai sähköisesti. Myöskään videotykkejä ei juuri ollut. Lähinnä tv ja piirtoheitin olivat sähköisiä apuvälineitä tunneilla sekä joskus tietokoneluokan varaus.

2000-luvun taitteessa kirjoihin meni jotain 500€ per lukuvuosi. Tunnettua oli, ettei viime vuoden painosta voinut ihan periaatteesta käyttää seuraavana vuonna, koska se oli ”vanha”. Tai voi, mutta usein piti kuitenkin kopsata läksytehtävä kaverin tuoreesta painoksesta, jotta varmasti teki oikeat läksyt ensi tunniksi. Opettajilla ei yleensä ollut mitään sitä vastaan, jos käytti vanhoja painoksia.

Kyseessä lienee lähinnä kustannusalan ja kirjantekijöiden kartelli: onhan selkeästi tuottoisampaa myydä sama kirja pienellä viilauksella joka vuosi uudestaan kuin olla myymättä. Harvemmin asiatieto mihinkään vanhenee vuodessa millään alalla – ainakaan lukio-opiskelun mittakaavassa. Onneksi korkeakoulussa ei juuri tarvinnut kirjoihin pistää rahaa.

Joku toi esiin, että kirjastosta saa lukiokirjat. No, saa ja saa. Harvalle riittää 4 viikon laina-aika, koska kurssit kestivät kait jotain 2kk, jos ihan oikein muistin. Uusinta taas ei ole mahdollista, koska yleensä haluttuihin oppikirjoihin on varausjono. Toki kirjan kopiointi omaan käyttöön koneella on mahdollista, mutta aikaa vievää ja maksaahan sekin jotain.

Abivuonna kirjoihin meni vähemmän, mutta sitten taas tuolloin on kirjoitukset, joihin kyllä Ylioppilastutkintolautakunta (YTL) osasi rahastaa perusmaksun sekä ainekohtaiset koemaksut joka aineelta erikseen. En tsekannut, miten YTL:n maksupolitiikka menee v. 2018, mutta veikkaisin, etteivät maksut ainakaan ole halventuneet euroakaan.

Kirjoitusteni aikoihin kurjinta YTL:n politiikassa oli, että vaikka reputat, niin et saa alennusta seuraavalla kerralla uusintakokeesta. Myös jos teet aineenkorotuksen eikä aineen loppuarvosana YTL:n tarkistuksesta korotukaan, niin rahoja et saa takaisin :D Vastaavasti, jos teet uusinta-arvosteluvaateen, mutta YTL toteaa reklamaation aiheettomaksi eikä arvosana muutu, kuten tavallista, niin tästäkin joudut maksamaan itse kaiken. Varsin kieroa bisnestä sanon minä.

Muita kuluja lukion aloittaessa on mm. tietokoneen ja laskimen hankinta, mikäli tällaisia ei ole entuudestaan. Graafinen laskin helpotti elämää, siihen taisi mennä jotakin 100 euroa, oma tietokone monilla on jo ennestään. Toisaalta laskimesta sain kutakuinkin saman verran rahaa vuosien päästä, kun sen myin korkeakoulussa myöhemmin.

Lukio-opiskelu oli kivaa! Harvassa maassa saamme opiskella näinkin laadukkaasti ja melkeinpä pelkästään verorahojen turvin.

No, onko tämä jokin yllätys jollekin palstanlukijalle, että miehet hakevat etupäässä ensisijaisesti itseään nuorempaa naista kumppaniksi nettideiteillä ja yleisesti muuallakin? Näin on varmasti ollut kautta aikain tavallisesta kadunmiehestä maailman johtajiin ja diktaattoreihin asti, jos sitä tällä lailla laajalla skaalalla haluaa tarkastella.

Mikä saa jotkin miehet käyttäytymään niin, että preferenssi on selvästi nuoremmissa naisissa? Vaikea sanoa! Toisaalta moni nainen haluaa jo ihan lähtökohtaisesti itselleen vanhemman miehen, jopa oman isän ikäisen tai 10 vuotta vanhemman miehen jostakin syystä. Ehkä vanhempi mies koetaan turvalliseksi tai on jokin isäsuhteen paikkaus/isän etsiminen meneillään alitajuisesti. Toisaalta myös selvästi vanhemman miehen riski lähteä toisen naisen matkaan on pienempi, jos tällaisen on itselleen napannut ja ikäeroa on vaikkapa se 15-20 vuotta.

En ole koskaan naisten kanssa touhutessani kuullut, että olisin liian vanha. Sitä vastoin parikymppisenä kollina sain kuulla joskus vanhempaa naista lähestyessä baariympäristössä, että olen liian nuori. Mikä siinäkin on? Vastaavasti, jos nuori nainen lähestyy vanhempaa miestä, niin enpä jaksa uskoa, että mies ajaisi naisen pois yksinomaan vain sen perusteella, ettei naisen ikä riitä tms.

Yleisesti myös vanhempi mies-nuorempi nainen -parivaljakko on hyväksytympi kuin vastakohta, jossa nainen on esim. 15 vuotta miestään vanhempi. Erikoista vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei saa välttämättä sitä salirauhaa, mutta treenileggarit on aika provot kuteet. Kyllä paavot yrittää tulla tunkemaan apajille.

Parasta kyllä ovat Sali-Markut eli tällaiset treenimiehet, jotka katselevat naisten kireitä trikoopyllyjä suurimman osan ajasta ja loppuajan pitävät laitteita pystyssä nojaamalla niihin. Minusta neuvominen on ok, itse otan vastaan myös neuvoja ja kommentteja treenaamiseeni tai tekniikkaani liittyen. Olen joskus myös neuvonut aloittelijoita. Mielestäni sekin on ok, kyllä sen sitten huomaa, jos ei henkilö tykännyt neuvoista tai tällasesta kontaktista.

Se on sitten ihan henkilön oma ongelma, jos ei ilmainen asiantuntija-apu kelpaa. Tuntuu vain tosi pahalta, kun jotkut tekevät liikkeet niin väärin kuin mahdollista. Jos harrastus vielä jatkuu, niin väärin opittua liikerataa tai puutteellista tekniikkaa voi olla vaikeaa muuttaa & korjata jatkossa! Toki jokainen saa treenata niin kuin lystää, mutta kyllä minusta oikea tekniikka oikeilla liikeradoilla ja intensiteetillä on kaiken salitreenin perusta ja keskeinen ydin. Oikean ja puhtaan tekniikan kautta minimoi vammat ja saa treenistään parhaimman mahdollisimman hyödyn ja optimitehon irti. Tietysti tehoon ja treenien pitkän aikavälin lopputuloksiin vaikuttavat ratkaisevasti myös ravinto, lepo, ateriarytmi, treenirytmi, intensiteetti, monipuolisuus, lisäravinteet, yleiset elämäntavat, omat sairaudet ja rajoitteet ja monta muuta muuttujaa.

Kieltämättä naiset myös katselevat miesten tarakoita ja etumusta salista riippumatta. Eikä ole mitään väliä, minkä ikäinen nainen on kyseessä, sillä ihan joka vuosikerrassa on näitä kyttääjänaisia 16-vuotiaista tytöistä 70-vuotiaisiin rouviin. Mutta mikäs siinä, kyllä mukavasti olen saanut treenattua vaikka siinä joku nainen onkin joskus haarottelemassa, pyllistelemässä, haromassa hiuksiaan tai muuten huohottamassa lähellä omaa treenikohtaani.

Osa naisista myös pukeutuu juuri näihin miesten suunnitelemiin "treenivaatteisiin", kuten trikoisiin tai toppeihin. Alla on yleensä vielä mustat stringit (jos on vaaleat treenitrikoot) tai ei välttämättä mitään, jotta varmasti huomataan. Kaikenlaista on kyllä tullut nähty treenivuosien aikana.

Ymmärrän tämän pukeutumishomman; onhan tuolla saliskenessä mukava saada positiivista huomiota ja katseita sekä naisten että miesten; näitä tuskin kukaan saa liikaa eikä siitä liene haittaa. Joskus myös käy niin, että entuudestaan tuntemattomat naiset voivat tulla spontaanisti juttelemaan treenistä tai jostakin siihen liittyvästä, kuten pyytämään varmistusta, apua nostovyön tms. kanssa. Tämä toki on suht harvinaista, mutta ihan mahdollista. Tätä kautta voi saada itselleen treenikaverin tai vaikka kumppanin, eihän sitä koskaan tiedä? Mielestäni meidän suomalaisten vain pitäisi olla välittömämpiä vapaa-ajalla toisiamme kohtaan eikä niin jähmeitä. Toisaaltas tämä määrätynlainen jähmeys ventovieraita kohtaan tekee meistä suomalaisia eli juuri sitä, mitä olemme ja olemme aina olleet.

Hyvää joulua palstan lukijoille!

Sairaalloisen uteliaat miehet ja naiset ovat ehkä pahimpia työkavereita. Ymmärrän, että uuteen työntekijään halutaan tutustua, mutta joku raja siinäkin on, että mitä kysellään heti ensikohtaamisessa, esim. parisuhdeasiat, vuokran määrä, osoite tms.

Tyypillistä on myös se, etteivät jaa itsestään mitään, vaan utelevat vain muista, varsinkin uusista, tekijöistä kaiken mahdollisen tiedon. Varsin epäkiitollinen tuttavuus siis. Olen tottunut siihen, että jos kertoo toiselle jotain itsestään, niin vastavuoroisesti kysyjä myös jakaa itsestään saman verran. Utelijat eivät siis noilla tiedoilla mitään tee, korkeintaan käyttävät lipsauttamiasi henk.koht. tietoa sinua vastaan myöhemmin.

Sairaalloisen utelias työkaveri on yleensä hiljainen tarkkailija ja kyllä kuuntelee KAIKEN, mitä muut työajalla juttelevat keskenään. Tällaiselle uteliaalle ihmiselle ei kannata jakaa mitään itsestään, ei edes viikonloppusuunnitelmista, vastailee vain jotain ympäripyöreää ja kysyy heti perään, että mitäs itse teit?/entä itselläsi? tms., niin loppuu tollanen utelu samantien.

Utelijat ovat myös yleensä pahimpia seläntakana puhujia ja juoruilijoita sekä aiheettomia mustamaalaajia. Erityisen tuomittavaa tuollainen on vielä siinä suhteessa, jos utelija on mielenterveysongelmainen ressukka ja ay-aktiivi. Tällainen henkilö voi myös olla kaksinaamainen: välillä ollaan niin kaveria, mutta sitten taas seuraavana päivänä kohdellaan kuin ilmaa tai puhutaan pahaa selän takana. Harva haluaa olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä edes työajalla.

Myös omasta työkiireestä, vaivoistaan ja sairauksistaan valittavat ”työkaverit” ovat aina työpaikan laiskimpia tyyppejä alasta riippumatta. Kehuvat myös toisinaan omilla tekemisillään, miten ovat saaneet jonkin perustyötehtävän lopulta hoidettua.

Hassua, että näillä on myös eniten poissaoloja vuositasolla. Että se siitä kiireestä; tekaistu ”kiire” on vain tapa sanoa kiertoilmaisuna, ettei viitsi/jaksa/ei kiinnosta vittuakaan. OIKEA ajanpuute ei siihen mitenkään liity, jokaisella on käytettävissä samat 24h/vrk. Kyse on vain siitä, miten tuon ajan jakaa ja käyttää. Joillakin ajankäyttötaidot vain ovat aivan onnettomat, sama pätee oman työajan tehokkaaseen käyttöön.

On selvä, ettei hommia välttämättä ehdi tehdä kunnolla, jos on röökillä joka tunti n. 15 min + pitää muut tauot ylipitkinä ja puhuu paskaa koko päivän kalakavereiden, tuttujen asiakkaiden ja muiden röökinpolttajien kanssa. Ei siinä työnteosta tulekaan mitään, kengänkuva takapuoleen pitäisi antaa tollasille lusmuille välittömästi!

Tupakka- ja kahvitauot kyllä pidetään, mieluiten ylipitkinä, mutta annas olla, jos joku tupakoimaton on tauolla minuutin liian kauan, niin johan alkaa tällaisen kiireisen työntekijän päänpaukutus asiasta.

Alkoholiongelmaiset ja lääkkeiden väärinkäyttäjät ovat melko yleisiä, näin on ainakin isommissa työpaikoissa kotimaassa. On outoa, että tällainen toiminta katsotaan sormien läpi useimmiten niin pitkään, kunnes sattuu työtapaturma, henkilö on liian kännissä tai tulee tarpeeksi reklamaatioita asiakkailta.

Harmi, että omia työkavereitaan tai alaisiaan pääsee valitsemaan vain harvoin.

Näin joulun alla:

Mitä eroa on juutalaiselle ja joulupukilla?

- Kulkevat eri suuntaan savupiipussa.

Mitkä ovat tyttöystäväni kehon tärkeimmät aukot?

- Tietenkin sieraimet, ettei tyty tukehdu, kun ottaa multa poskeen!

Kamoon, tarkoitus oli kertoa vain huonoja vitsejä.