Tipuli

Vierailija kirjoitti:

Kaikki.

Ehkä eniten se, että liikuntatunneilla kiusaaminen oli sallittua.

Juuri näin. Jos opettaja ei itse siihen syyllistynyt, ei myöskään puuttunut.

Olin kasin liikkuja, harrastin vapaa-ajalla tanssia, erilaisia jumppia ja talvisin hiihdin. Koulussa pelkäsin telinevoimistelua, enkä suostunut kiipeämään puomille. Uimahallireissut ahdistivat myös. Joukkuelajit menettelivät, ja suoriuduin kohtalaisesti. Koska olin open lellikki, sain kerran valita oman joukkueeni pesiksessä. Valitsin kaikki ne, jotka yleensä jätettiin viimeisiksi. Opettaja raivosi: "Ethän sinä nyt kaikkia surkeita voi joukkueeseesi valita, hyvänen aika sentään!"

Että tällaisia pedagogeja.... Tämä oli siis luokanvalvojan vetämä liikuntatunti liikunnanopen sairastuttua.

Vapaapäivän kiireetön aamiainen terassilla, huushollin siistimistä, kauppareissu (rautakauppa, taimimyymälä, ruokakauppa), salaattilounas.

Nyt ryystän jätskikahveet ja funtsin värimallilappusia liimaillen, minkä väriseksi ruokailuryhmän haluan.

Krassinsiemenet likoamaan. Myöhemmin raparperipiirakan tekoa ja kävelylenkki.

Vierailija kirjoitti:

Aivastaminen on kehon puolustusmekanismi.

Kun nenä ärsyyntyy jonkin mekaanisen ärsykkeen, kuten pölyn tai flunssaviruksen johdosta, syntyy aivastusrefleksi.

Pallea supistuu, kurkun lihakset rentoutuvat ja ylemmät hengitystiet aukeavat. Seuraa voimakas uloshengitys, jossa ilmaa tulee ulos nopeasti suun ja nenän kautta. Silmät menevät aivastettaessa refleksinomaisesti kiinni. Aivastuksessa kuuluu voimakas ääni, kun ilmaa tulee nopeasti nenän ja suun kautta.

Näin lukee Wikipedia aivastus.

Eikä kukaan mahda äänille mitään.

Kyllä mahtaa. Itsekin aivastan kotona ja julkisella paikalla aivan eri tavoin. Maailma ois sietämätön paikka, jos 'kukaan ei mahtais äänille mitään'.

Kultaiset korvarenkaat. Arvosana 10. Kerrankin sai itse valita omalle äänialalle sopivan laulun.

Sillä hemmetin puomilla keekoilu ja köysissä kiipeily.

Pimeetä touhua.