Tipuli

Ymmärrän harmituksesi. Oman poikani exä vei mennessään pojalleni vuosia keräämäni astiaston. Kyseessä siis laadukas astiasarja. Oli todennut viileästi poikani olevan hänelle velkaa niin paljon, että teko oli täysin oikeutettu.

Mitäpä tuohon lisäämään? Sinne menivät.

Kaikki nenään honottajat.

Saara Aalto, Tarja Turunen.

Battle beastin Noora Louhimo. Nimenomaan silloin kun esittää ko bändin musaa. Hirveää tuubaa. Harmi, sillä Louhimo on lahjakas laulaja, joka tärvääntyy tuossa klisheistä paskaa suoltavassa bändissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa onnistuu leivonta ja oluen juominen, mutta mä olenkin erityinen.

Leivonta onnistuu, mutta ei kuulu suosikkiharrastuksiin. Miksi, oi miksi se on joku sosiaalinen pääsylippu naisten väliseen ystävyyteen?

No ei ole. Naurettava ajatus. Omassa ystävä/kaveripiirissä joku leipoo joskus jotain, jos sattuu huvittamaan. Enemmänkin sosiaalinen safka kallistuu salaattien puolelle. Itseä ilahduttaa huomattavasti enemmän kunnon katkarapusalaatti kuin kahvipulla.

Ja mä edustan myöhäistä keski-ikää.

Coppertone -aurinkoöljy on lapsuuden tuoksumuisto no. 1. Vitalis, Vicks, Sunlight saippua...

En harrasta kaveriporukoita, joten en ole kokenut ulkopuoliseksi jäämistä.

Sen sijaan omaan kolme läheistä ystävää, jotka eivät tunne toisiaan ja pari sellaista kaveria, joiden kanssa saatan joskus hengailla ilman sen syvempää ystävyyttä. Yhden ihmisen kanssa olisin toivonut ystävystyväni paremmin, mutta hän ei koe samoin. Se hiukan kirpaisi, mutta ystävyyttä ei voi pakottaa.

Pari kaveria pitää yhteyttä minuun, mutta minä pysyttelen passiivisena. En kaipaa heidän seuraansa. Kiva vaihtaa kuulumisia, mutta siihen se jää.

Kaikkien kanssa ei vain natsaa.