Stash

Heippa kaikille. Olin hetken poissa, kun jotenkin tilanne alkoi riivata vähän liikaa. TK:n vastaushan oli tosi epämääräinen, ja olin hirveen huolissani, miten asiat etenevät. Soitin sitten naistentautien polille ja kysyin, miten näiden hoitopolkujen pitäisi mennä, ja sieltäkin vähän kummastelivat TK:n kirjaustapaa - koska miehen tarkemmat selvitykset tehdään nimenomaan heillä. Huojentavaa kuitenkin oli, että sanoivat sieltä että meidän yksityisen puolen lääkäri on ihan alansa huippua ja tietää, mitä tekee. Eli voidaan rauhassa odotella nyt miehen letrozoli-kuurin kontrolli, ja yksäri voi sitten tehdä lähetteen heille.

Helpotti oloa kovasti, ja nyt oonkin voinut keskittyä muuhun, mm. uuden asunnon ostamiseen (miten niin tarvitaan jokin sijaistoiminta..). Tosin tätä on vähän vauhdittanut sekin, että miehellä tuo kuuri on kyllä vaikuttanut libidoon. Toivottavasti se tasaantuu; toisaalta, ehkä nyt 1-2 kiertoa saakin mennä hukkaan kun lääkkeen vaikutus siittiöihin tulee kumminkin pikku viiveellä.

Tervetuloa uusille, Sibu ja Rosen ❤ Mä voin jakaa sen tunteen, että kun on pitkään mieli jo askaroinut näissä teemoissa, kärsivällisyys on koetuksella. Polillakin hoitaja, hyvin empaattinen kyllä, sanoi että heidän hoidoissaan tarvitaan kyllä kärsivällisyyttä. Ymmärrän tämän, mutta toisaalta kun on ensin odottanut että voidaan aloittaa yrittäminen ja sitten odottanut vuoden, ja monta kuukautta julkisen säätöjä, kärsivällisyys on kyllä jo kulunut huomattavasti. Itse yritän nyt suunnata huomiota muualle, jotta sitä taas kertyisi. :D Tuosta hoitojen aloituksesta - itse kyllä mietim jälkikäteen, että perusverikokeet ja siemennestenäyte olis pitänyt ottaa heti aluksi yksärillä, kun ne ei kumminkaan niin kalliita ole, ja etenkin meillä kun avomies on jo vanhempi. Olisi säästynyt kyllä aikaa ja itkujakin. Toisaalta, ehkä olisi menettänyt hyviä intiimejä hetkiä. :)

AMH-arvo otettiin minulla osana tuota peruverikoepakettia heti alkuun (kiertopäivät 3-5). Minulla se on 2.5, joka on kai aika ok yli 30-vuotiaalle, eli hyvä muttei huonokaan.

Mitä tulee oviksen jälkeisiin oireisiin, mulla tosiaan viime kierrossa oli tosi arat nännit ja kova väsymys, mikä on täysin poikkeuksellista. Mutta silti menkat. Nyt ehkä yritän olla välittämättä kaikista oireista, kun aina tulkinta lähtee omille raiteilleen. Mutta ainahan on se mahdollisuus, että ne ovat juuri sitä haluttua oireilua - Vauvahaaveilija, toivotaan parasta ❤

Nuunulainen, olen pahoillani että tuo ikä muodostuu ongelmaksi. :( Liityin juuri Simpukan FB-ryhmiin (mm Lapsitoive, joka esikoista yrittäville) ja siellä joku sanoi että HUSissa max 39.5 vuotta on tosiaan yläraja hoitojen aloittamiselle. Aika epäreilulta varmaan tuntuu, etenkin nyt kun koronakin on monaalla viivästyttänyt kaikkea. Nuo Simpukan someryhmät muuten ovat tosi hyviä ja siellä on paljon tietoa - suosittelen täällä muillekin, jos ette jo ole niissä.

Meillä ei siis ole kummallakkaan aiempia lapsia. Siksi yritys on kova ja tuntuu kovin vaikealta tämä. Sanoin "yhteisiä biologisia" siksi, että lahjasoluilla toki onnistuu, mutta kyllä siinä vielä riittää sulateltavaa vaikka periaatteessa on puhuttu että sekin kävisi.

Mullahan ovulaatiot näyttäisivät tulevan suht tasaisesti joka kierrossa noin kp 14/26-27. Tämä siis mitattu ovistesteillä, jotka yleensä näyttävät monta päivää ei mitään ja sitten yhtäkkiä 13.-14. päivänä kahta viivaa tai hymynaamaa (joskus näkynyt kyllä apteekin testeillä hailakampi viiva päivää ennen). Mulla on Oura, ja lämpötilat pompsahtavat aina keskiarvon yläpuolelle ovulaation jälkeisenä päivänä. Sen takia tiedän suht varmasti että ovis on, vaikken olisi mitannutkaan. Sen sijaan limat on mulla vähemmän selvät, usein sellainen ovisliman kaltainen tulee jo selvästi ennen ovista (4-5 päivää) tai milloin sattuu, eikä just oviksen aikaan välttämättä ole sellaista oikeanlaista limaa. Samoin en ole mitenkään kovin kuiva luteaalivaiheessakaan. Eli niistä en ole ihan "saanut kiinni".

Jotenkin koen oviksen mittauksen stressaavana enkä sitä enää tee. Oon aika suorituskeskeinen ihminen, ja liika asioiden ajoittaminen ei selvästi sovi mulle, vaan luo liikaa paineita intiimielämään :)

Niinhän ne kuukautiset taas alkoivat, ajallaan. Oon niin maassa koko tästä tilanteesta, valtava ulkopuolisuuden tunne vain.Tuntuu, että jotta jaksaisi elää eteenpäin ja nauttia asioista, täytyisi ensin hyväksyä, ettemme ehkä koskaan saa yhteistä lasta. Ja se on niin surullista. :'(

Tervetuloa vauvahaaveilija, hileinen ja nuunulainen! :) Onpa täällä ollut vilkasta, hienoa! Ja kaikki ovat toki tervetulleita!

Vauvahaaveilija, olin itse ihan varma, että "vika" (kamala sana) on minussa kun testejä otettiin, mutta toistaiseksi tosiaan mulla on ollut kaikki arvot ihan kunnossa. Ja tavallaan, kun on säännöllinen kierto ja olen tikuttanut oviksen aina, kun olen asiaa seurannut, niin se käykin järkeen. Nyt oikeastaan kyllä toivoisinkin, että haastetta olisi ollut nimenomaan minussa, sillä vaikuttaa siltä, että naisten hedelmättömyyden hoitoon on pitkä lista keinoja miesten vastaavaan verrattuna. Eli lääkityksiä ja vaihtoehtoja kyllä löytyy. Toivottavasti jotakin selviää tutkimuksissanne <3

Meillä nyt siis tilanne että miehellä on lääkitys ja yksäri hoitaakin asiaa hyvin tehokkaasti. Kaikki arvot näyttäis täsmäävän siihen että siittiöiden puute on aivolisäkeperäistä eli lääkkeelle olisi hyvä indikaatio. Julkisella sen sijaan tökkii kaikki, ei kuulemma voida polilähetettä tehdä, kun siittiöitä ei ole. Sanokaas nyt te muut, että onko tosiaan niin, että miesten hedelmällisyystutkimukset tehdään tk-tasolla? Mä en meinaa millään uskoa tuota, kun polin toimenpidelistassa on nimenomaan listattu myös ne miesten vaativammat hedelmällisyystutkimukset.. Mulla on tunne, ettei tk-lääkäri vaan tiedä mistään mitään. Täytyy taas varata uusi soittoaika ja käydä itse uudestaan tämä keskustelu.

Hiukan kummia oireita (nännien kipeys, väsymys, mielialanvaihtelut, jotka ei ole mulle pms-oireinakaan ihan näin selkeinä tyypillisiä) on ollut edelleen vähän aaltoillen, eikä ole menkat vielä alkaneet. Toki laskennallisestikin pitäis alkaa vasta su. En vaan uskalla toivoa enkä testata, kun on niin epätodennäköistä ja oon pettynyt niin monesti. Ehkä sitten vasta, jos menkat on oikeasti myöhässä.

Kiva kuulla muiden kokemuksia. Lily, no oli tosiaan pitkä aika teillä odottaa polia. Saitteko lähetteen polille kuitenkin jo ennen lääkekokeilua vai vasta sen jälkeen? Itse toivoisin, että meillä limittyisivät ja muitakin syitä päästäisiin tutkimaan lääkekokeilun rinnalla.

Pähkis: onnea plussauksesta! Ootte todella mennyt läpi monenlaista. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Tuosta muille kertomisesta: yhdelle ei-lapselliselle tutulle hiljakkoin mainitsin, että tällaista raskaahkoa prosessia ollaan nyt käymässä läpi. Ehkä eniten ärsyttää sellaiset kommentit kuin hänellä, että "taidat olla aika stressaantunut elämästä? Kyllä se lapsikin varmaan tulee kun ottaa rennommin" tms. Ihan kuin se vika olisi jotenkin itsessä ja omassa toiminnassa! Sanoinkin sitten, että stressi taitaa kuitenkin näytellä suht pientä roolia näissä kuvioissa sitten viime kädessä. Paitsi siinä mielessä, että suhde joutuu kyllä koville, mikä ei intiimielämää auta. Mutta siis näiden reaktioiden takia ei jaksa ihan kenelle tahansa avautua.

Se on myös kumma, miten paljon sitä raskautta toivoo, silloinkin kun näytteet ovat näinkin selkeästi kertoneen tarinaa, ettei hedelmöittyminen ole kovin todennäköistä. Nytkin olen viimeiset 5 päivää (nyt siis menossa oletettavasti dpo 8) ollut ihan tajuttoman väsynyt, rinnat myös olleet poikkeuksellisen kipeät. Nämä ei ole mulle tavanomaisia oireita tässä kohtaa, joten heti heräsi toivo, että jos sittenkin.. vaikka todennäköisempää lienee, että viime kierrossa saamani koronarokote on vain sotkenut jotenkin kiertoa ja menkat on nyt tulossa etuajassa, voimakkaampina tms. Mutta silti tiedän, että itken, kun alkavat. Voi kunpa tämä asia ei merkitsisi niin paljon, ja kunpa mieli ei tekisi omia tulkintojaan..