Stash

Tulen tännekin nyt vielä päivittelemään kuulumisia. Viestejäni on enemmän tuolla ketjun alkupäässä - pahoittelut, etten nyt pysty noteeraamaan kaikkia uusia keskustelijoita, jotka ovat tässä välillä tulleet! Mietin myöskin, onko hyvä idea tulla kertomaan onnistumisesta, mutta ehkä siitä voi joku kuitenkin saada tsemppiäkin jatkoon, niin jaan tämän nyt tässä.

Meillä siis (minä 33 v, miehellä enemmän ikää) molempien esikoisen taustalla yritys 5/20 asti, ensin vuosi täysin luomuna, ilman yhtäkään edes "sinne päin" plussaa. Keväällä julkisella puolella perusverikokeet ja selvitykset, joiden kautta kesällä selvisi, että miehellä ei ollut näytteessä yhtään siittiöitä. Omat tulokseni olivat ok. Täällä ketjussa silloin surinkin julkisen puolen kaoottista tilannetta ja asioiden hidasta etenemistä, ja uinkin aika syvissä vesissä mm. tuossa kesällä ja alkusyksystä (voin siis oikeasti tosi huonosti ja mietin vakavasti monia asioita elämässä tuolloin. Menimme (tai oikeammin mies meni) yksityisklinikalle etenkin miesten hedelmällisyyshoitoihin erikoistuneen lääkärin pakeille. Heinäkuussa hänellä aloitettiin Letrozol, testosteronikontrolli syyskuussa ja kun se oli kunnossa, lääkärin arvio oli, että "joulukuussa kannattaa alkaa odottaa tuloksia, muttei kannata masentua, jollei silloin vielä tärppää". No, eilen aamulla tein muutaman päivän viivästyneiden kuukautisten, alavatsan nippailun ja Ouran osoittaman korkean sykkeen/koholle jääneen lämpötilan rohkaisemana positiivisen raskaustestin. Tänään vielä varmuuden vuoksi toisen, samoin tuloksin. <3 Eli periaatteessa siitä ekasta lääkärin arvioimasta kierrosta, jolloin voisi onnistua, osuma tuli. Puolitoista vuotta ei ole mitenkään poikkeavan pitkä yritysaika, mutta on sanottava, että tuntuu aika uskomattomalta kaikkien niiden pettymysten jälkeen. Suosittelen siis tämän pohjalta niitä miestenkin selvityksiä ja hoitoja - uskomatonta, että pääsimme näin vähillä hoidoilla jo tähän saakka! 

Toki vielä ei tiedä, miten raskaus etenee, joten jään seurailemaan ja poistun sitten kun näyttää että varmalla pohjalla ollaan. Ajatukset ovat kanssanne jokaisessa odotuksessa ja pettymyksessä - ne ovat tulleet tutuiksi tässä kuukausien varrella! Lapsettomuuden tuskaan ei toden totta pysty samastumaan, jollei sitä ole itse kokenut. :( Tsemppiä ja jaksamista!

Nounou kirjoitti:

Varovaiset onnet Vaniljasuklaa 🤞🏻❤️

Ja aivan valtavat onnet Stash ❤️ yritittekö 1,5v luomuna vai saitteko apuja, jos saa udella?

Nounou, olin tuolla pitkään yrittäneet -ryhmässäkin jossain kohtaa, mutta jätin raskaussomen tauolle, kun yrittäminen aiheutti niin paljon vaikeita tunteita. On tarkoitus tulla jossain kohtaa sinnekin kuulumisia kertomaan. Mun osaltani yrittäminen oli luomua, mutta meillä syy oli todennäköisesti miehessä, jonka vuoksi kävimme perusselvityksissä ja yksityisellä klinikalla neuvonnassa. Hän sai lääkityksen, joka näyttää nyt korjanneen tilanteen :) Eihän sitä tiedä miten tämä etenee, mutta valtava onni jo ihan pelkästään tuo plussakin!

Reilu 1, 5 v yrittämistä ja 1. plussa ikinä (kp 31/28). Olen niin onnellinen! 🥰

Hannunniittu/Kurala/Kohmo, meillä ensin mainitussa sijaitsevassa taloyhtiössä nousseet neliöhinnat noin 500 euroa viimeisen neljän vuoden aikana. Ja alueella paljon investointeja ja kaunis ympäristö.

Rosen, mulla myös lyhyehkö kierto (23-26 pvää) oli alussa pillerien poisjätön jälkeen ja nyt 26-27, yleisimmin 26 päivää. Luteaalivaihe on myös lyhyempi eli 12 päivää, mutta jostain luin, että sen pitäisi olla vielä ok. Mulla on myös aina ollut hyvin niukat kuukautiset ja olen miettinyt, onko limakalvo ylipäätään riittävä kiinnittymisille. Mutta, oon kyllä saanut tosiaan oviksen kiinni aina kun olen yrittänyt (oon kans stressaajatyyppi niin en tykkää mitata) ja toistaiseksi siis mulla kaikki arvot kunnossa, joten todennäköisimmin miehen atsoospermialla selittyy meidän tilanteemme.