SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Se, miten sitä on pakko aina jotenkin kontrolloida ja kommentoida rumasti.
Ei mikään muu kuin tämä.
Vaikka omastakin mielestäni kirjoitus oli hieman ongelmallinen, on aloituksen kommentaattoreilla joko outo kuva Hesarista lehtenä, tai heistä saa vaikutelman, etteivät he ole lukeneet tekstiä.
Hesarissa on uutisointia ja tutkivaa journalismia, ja sen kulttuurisivuilta löytyy kirjoittelua kulttuurista. Jos avaa fyysisen lehden tai lehden nettisivut, eikä juttu vaikuta uutiselta tai tutkivalta journalismilta, kannattaa varmaankin tarkistaa, minkä osion kohdalta aviisin on avannut. Jos soittaa lehden asiakaspalveluun tuohtuneena siitä, että haluaisi lukea päivänpolttavia uutisia, mutta nenän edestä löytyy vain jonkun hifistelijän mielipiteitä Stam1nan uuden levyn taiteellisista meriiteistä, neuvoisivat he varmaankin kääntämään sivua etukanteen päin.
Tekstissään Faye myös puolustaa näkemystään siitä, miksi kirjoittajan ihonväri olisi merkittävä seikka teoksen sisällön kannalta. Hänen kokemustensa mukaan ihonväri vaikuttaa merkittävästi henkilön identiteettiin ja oletettavasti maailmankuvaan, eikä ole varmaankaan mitenkään hirveän radikaali kanta olettaa, että kirjoittajien maailmankuva näkyisi jollakin merkittävällä tavalla teoksen sisällössä. Itse asiassa muistan ihan virallisilta äidinkielentunneilta kehotuksen huomioida kaunokirjallistakin teosta lukiessa, kuka kirjoittaja on. Joku henkilö siis voisi haluta luokitella kaunokirjallisuutta sen kirjoittajan ominaisuuksien perusteella, jos hänellä olisi joku syy olettaa, että niillä olisi merkittäviä vaikutuksia tekstin sisältöön. Faye esittää positiivisen argumentin sen puolesta, miksi ihonvärillä olisi väliä, eikä väitä, että kaikilla ihmisten ominaisuuksilla, kuten painolla tai pituudella, olisi välttämättä samankaltaista vaikutusta.
Teksti ei ehkä ihan aina pysy tällä linjalla, mutta se näyttää lähinnä selvittävän kirjoittajan omaa tapaa luokitella kirjallisuutta. Esimerkiksi tekstin otsikko on "Minä valitsen toisin", ja siinä lukee mm. "Henkilökohtainen, antirasistiseen ajatteluun perustuva valintani ei ole rinnastettavissa rakenteelliseen syrjintään.". On siis eri asia käydä läpi omia preferenssejään, kuin sanoa, että näin *pitäisi* tehdä. Joku voisi esimerkiksi sanoa, että hän tykkää deittailla vain blondeja naisia, mutta tämä olisi eri asia, kuin jos hän sanoisi, että naisten pitäisi olla blondeja, tai että blondit naiset ovat jotenkin objektiivisesti parempia tai haluttavampia kuin hiuksiltaan muunväriset. Vaikka teksti hieman poukkoilee henkilökohtaisen ajattelun selventämisen ja yleisluontoisten argumenttien välillä, lienee melko harhaanjohtavaa sanoa, että Hesarin kulttuuritoimituksen mukaan pitäisi toimia kuin kirjoittaja toimii.
Vierailija kirjoitti:
Tunnepuhe on nimenomaan intersektionaalisen vasemmiston propaganda-ase. Ne saastat tämän aloittivat.
En tiedä, kuka tämän on aloittanut. Kuitenkin ainakin tämä ketju vaikuttaisi koostuvan lähinnä mielensäpahoittamisesta, jossa (oletetut) konservatiivihenkiset vetävät palkokasvin hengityselimeen loukkaantumalla toisten puolesta. Ja "toisella" tässä tarkoitetaan vielä lähinnä joko fiktiivistä hahmoa tai jotain abstraktia taiteellista visiota, eikä ketään oikeaa henkilöä.
On vähintäänkin epäselvää, kenen oikeuksia tapauksessa on loukattu (ehkä fiktiivisen hahmon oikeutta olla tasavertaisena osana fiktiivistä maailmaa, johon hän sijoittuu?), mutta porua kyllä syntyy.
En ehkä ole ihan zoomereiden ja nuorempien kulttuurillisen pulssin tasalla, mutta en näkisi kysymyksen korostavan mitenkään erityisesti varallisuutta.
"Kävin Mallorcalla" tai "kävin Disneylandissa" ei sinänsä ole hirveästi kiinnostavampi vastaus kuin "kävin mökillä" tai "kävin kirjastossa". Tai itse asiassa "kävin kirjastossa" on melkeimpä kiinnostavampi vastaus, koska se viittaa ehkä selkeämmin johonkin tekemiseen kuin perheen mukana ajelehtimiseen.
Eikä tietty kaikkien kesäloma-aktiviteettien tarvitse olla yhtä markkinoitavia, ja oletettavasti lapsetkin ymmärtävät, että jotkin asiat voivat olla kiinnostavampia, kuin miltä ne ensi kädessä kuulostavat. "Pelasin futista" tai "käytin metallinpaljastinta pellolla" eivät ehkä noin ilmaistuina kuulosta hirveän jännittäviltä tai mediaseksikkäiltä. Jos asiaa kuitenkin miettii edes vähän, varmaankin tajuaa, että nuo voivat itse asiassa olla monelle mukaansatempaavia ja antoisia harrastuksia.