SK

Ensinnäkin haluan sanoa, että aloituksessa on paljon hyvää pohdintaa, ja ainakin aloituksen perusteella saan kuvan aloittajasta hyvin kohtuullisena ja järkevänä henkilönä.

Oletettavasti pidät sukupuolirooleja ongelmallisena liberaalilta kannalta siksi, että biologinen syntyperäinen sukupuoli ei ole henkilön itsensä valitsema piirre (samoin kuin vaikka ihonväri). Tähän ongelmaan liberalismin kannalta voinee vastata ainakin kahdella tavalla: sekä kieltämällä sukupuoliroolien merkityksellisyyden, mutta myös tekemällä sukupuolirooleista biologisesta sukupuolesta erillisen asian.

Sukupuoli-identiteetin itsemäärittelyä korostavat tahot varmaankin soveltavat tuota toista lähestymistapaa. Eli mikäli perinteiset sukupuoliroolit eivät ole syntyperäiseen sukupuoleen sidottu asia, vaan valinnainen elämäntyylikysymys, eivät ne enää näyttäydy niin ongelmallisena yksilönvapauden kannalta. Tällöin vahvasti roolittuneesti käyttäytyvä henkilö (eli esim. korostumut korkkarit-glitteri-huulipuna -tyyli) ei vahvista niinkään synnyinäisiä sukupuolirooleja, vaan roolin valitsemisen vapautta.

Aiheeseen liittyy varmaankin muutakin, kuten se, kuinka paljon yhteiskunnan tulisi tukea esimerkiksi asiaan kuuluvia leikkauksia tai hoitoja, kuinka noita tulisi "markkinoida" (eli voivatko terapeutit tai lääkärit yms. suositella niitä) ja minkä ikäiset saavat niihin suostua. Kuitenkin näkisin, että yllä oleva huomio ehkä vastaa juuri tuohon huoleen, että sukupuoliroolien ottaminen päätyisi korostamaan synnynnäisten sukupuolen merkitystä.

BRICS-maat, toisilleen veljekset vai ilvekset?

En tiedä. Enpä tiedä, enpä tiedä laisinkaan, lallallaa, ollenkaan~...

Voinee olla, kuten varmaan itse olet ehkä jo tullut harkinneeksi, että kouluarvionnit eivät ehkä aina perustu mihinkään kovinkaan täsmälliseen, validoituun ja toistettavaan metodologiaan. Tuloksissa voi siis olla enemmänkin kuin vain hieman hälyä, ja ns. pärstäkertoimen roolia ei varmaankaan voida tyystin sivuuttaa.

On hieman epäselvää, miten tällaista puhtaan teoreettista riskiä pitäisi suhteuttaa.

Etenkin koronan jälkeen päätään näyttää nostaneen jonkinlainen uusprotektionismi, jossa kansainvälinen vapaakauppa esitetään haitallisena kansallisen turvallisuuden kannalta. Kuitenkin tällaiselle uusprotektionistiselle argumentoinnille on nähdäkseni tyypillisesti ominaista arvioimattomuus ja vertailemattomuus.

Eli voidaan esimerkiksi sanoa, että on turvallisuusriski olla ilman kotimaista puuvillantuotantoa, koska kriisitilanteessa vihollisvaltio voisi vaarantaa puolustusvoimien vaihtosukkien saatavuuden. Kuinka paljon tällaisen argumentin pohjalta kotimaista tuotantoa tulisi sitten tukea? Ken tietää.