SK

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Yksilöiden välistä vaihtelua pitäisi löytyä piirteistä, jotka eivät ole yksisuuntaisesti yksilöille edullisia tai epäedullisia. Esimerkiksi kokeilunhalukkuus voi olla tilanteesta riippuen joka hyödyllinen tai haitallinen piirre, eikä voida sanoa, että olisi aina parempi olla vähemmän tai enemmän kokeilunhaluinen, joten yksilölliset erot kokeilunhaluisuudessa ovat ymmärrettäviä. Korkean älykkyyden yksiselitteinen positiivinen merkitys ja geneettinen periytyvyys eivät ole evolutiivisesti vakaa yhdistelmä; jos älykkyydessä on merkittäviä eroja yksilöiden välillä, se ei voi olla vahva positiivinen tekijä memestyksessä, koska muuten älykkäät yksilöt olisivat kilpailukykyisempiä kuin vähemmän älykkäät.

Alkuperäisissä väitteissäsi oli se virhe että se ei määritellyt mitä se älykkyyden tuoma menestys on. Jos se ei ole menestystä lisääntymisrintamalla niin se ei siirrä älykkyyttä eteenpäin vaikka kuinka olisi muuten menestystä.

Jätin tarkoituksella rajaamatta menestystä mihinkään osa-alueeseen.

Tarkoittaisiko huomiosi sitä, että mikään rintama, jossa älykkyys vaikuttaa positiivisesti menestymiseen, ei itse asiassa ole lisääntymiselle relevantti? Tämä vaikuttaisi melko radikaalilta johtopäätökseltä, koska älykkyyden ajatellaan usein vaikuttavan melko moneen asiaan.

Mitä mieltä olet ajatuksesta, että älykkyys lisäisi menestystä sellaisillakin rintamilla, jotka ovat pariutumisen kannalta relevantteja, mutta että älykkyydessä itsessään olisi jokin varjopuoli, joka vähentäisi lisääntymismenestystä?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukaista tämä ja miettiä sitten

https://www.duodecimlehti.fi/duo94741

Voisitko nostaa tästä esille kohdan, joka on mielestäsi relevantti aiheen suhteen? Ihan kiinnostava artikkeli sinänsä, mutta se vaikuttaa käsittelevän älykkyyttä melko yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä johtopäätöksiä väitteistä sitten mielestäsi tulisi vetää? Otapa Humen giljotiini käteesi hetkeksi.

En näe, miten Humen giljotiini liittyy asiaan.

Yksilöiden välistä vaihtelua pitäisi löytyä piirteistä, jotka eivät ole yksisuuntaisesti yksilöille edullisia tai epäedullisia. Esimerkiksi kokeilunhalukkuus voi olla tilanteesta riippuen joka hyödyllinen tai haitallinen piirre, eikä voida sanoa, että olisi aina parempi olla vähemmän tai enemmän kokeilunhaluinen, joten yksilölliset erot kokeilunhaluisuudessa ovat ymmärrettäviä. Korkean älykkyyden yksiselitteinen positiivinen merkitys ja geneettinen periytyvyys eivät ole evolutiivisesti vakaa yhdistelmä; jos älykkyydessä on merkittäviä eroja yksilöiden välillä, se ei voi olla vahva positiivinen tekijä memestyksessä, koska muuten älykkäät yksilöt olisivat kilpailukykyisempiä kuin vähemmän älykkäät.

Aihe ei kiinnosta palstalaisia :(?