SK

Kiintoisa aloitus, vaikka tietenkin hieman traaginenkin.

Uskon, että seksuaalisuus tietyssä mielessä selittää paljon ihmisten ja eläinten toimintaa, mutta etenkin ihmiskunta on kuitenkin myös hyvin monimutkainen, eikä miehillä, eikä varmaan naisillakaan, ajatukset pyöri kaiken aikaa suoran seksuaalisen toiminnan ympärillä.

Kulutan itsekin pornoa, mutta tuntimääräisesti se ei ehkä vie päivistänikään kovinkaan paljon, ja lähinnä se on se sopivan materiaalin etsiminen, mihin aikaa kuluu. Valtaosa ajastani menee kuitenkin sellaisiin asioihin, mitkä eivät liity suoraan seksiin, kuten opiskeluun, syömiseen, pelaamiseen, lukemiseen yms.

Seksuaalisiin asioihin on varmasti aina liittynyt voimakkaita tuntemuksia, mutta jotkin seksuaalisuuten liittyvät tuntemukset tuntuvat olevan yksilökohtaisia ja/tai kulttuurin muokattavissa. Se, mikä on häpeällistä ja mikä hyväksyttävää ei ehkä ole määriteltävissä suoraan mistään yksinkertaisista biologisista periaatteista. Eli siis seksuaaliset asiat eivät ole "perustavanlaatuisesti" häpeällisiä tai hyväksyttäviä, vaan ne riippuuvat yhteisön ja yksilön suhtautumisesta. En tiedä auttaako se yhtään, että et ole nähdäkseni tehnyt tai kokenut mitään "objektiivisesti" häpeällistä, vaan että kokemiesi ja tekemiesi asioiden häpeällisyys on muuttuvaan kulttuuriin sidonnaista.

Toivottavasti olet yrittänyt rehellisesti ja avoimesti ymmärtää uutisissa käsiteltäviä tapahtumia, ennen kuin tuomitset ne järjettömiksi. Oletko varma, että maailma oli ennen yhtään sen jätkevämpi kuin mitä se on nykyään? Ehkä oma suhtautumisesi asioihin on vain saattanut muuttua?

Siis itkin, enkä hotkinut tai potkinut. Tai ehkä tein niitäkin, mutta itkemistä tarkoitin. En ole ihan tarkin mitä kännyllä näpyttelyyn tulee.

Itse otkin parina ensimmäisenä päivänä lemmikin lopettamisen jälkeen ihan holtittomasti, mutta nyt vain tulen haikealle mielelle pari kertaa viikossa. En ole tehnyt mitään systemaattista tai edes tietoista muutosta suhtautumisessani asiaan, vaan ne muistot eivät enää tulvi mieleeni ja itketä samalla vahvuudella. Eli kai tilanteeseen vain ajan myötä luonnollisesti sopeutuu.

Tai ensimmäisessä esimerkissä olisi luontevampaa sanoa in mind eikä in my mind, mutta pointti siis oli että asiat voi olla joko in mind tai on mind.