SK

Itsenäisyys poliittisessa kontekstissa ylipäätänsä on minulle hieman ristiriitainen käsite. On helppo ajatella, mitä etuja suurempaan kollektiiviin kuulumisella voisi olla, kuten enemmän neuvotteluvoimaa, mahdollisuus protektionismiin ja isomman skaalan tuomat tehokkuusedut. Toisaalta vaikuttaa siltä, että pienet valtiot menestyvät keskimäärin hyvin, eli ehkä esimerkiksi päätösten tekemisellä lähellä kohteitaan tai joillain muilla tekijöillä on merkityksensä.

Itsenäisyyden merkitys globaalista näkökulmasta ei myöskään ole selkeä. Olisko maailmanpolitiikka vakaampaa ja rauhallisempaa, jos valtiot olisivat pienempiä, vai aiheuttaisiko suurten yhteisöjen pirstoutuminen ongelmia esimerkiksi maailman ydinasekuvioiden monimutkaistuessa ja valtioiden jakautumisessa yhä enemmän etnisin linjoin?

Jos kysymyksellä tarkoitetaan, että mitä Suomen itsenäisyys talvisodan kontekstissa minulle symboloi, niin ehkä sitä, että on vaikea väkisin hallita sellaista väestöä, joka ei halua hyväksy valtaasi. Myös se ehkä jossain määrin on esimerkki suurten kollektiivien tehottomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Eivät ole ongelmajätettä, sillä kuten jutussa sanotaan, ne voidaan kierrättää.

On totta, että kirjastopalveluiden parantaminen tai laajempi käyttö voisi ehkä vähentää uusien kopioiden painamisen määrää. "Ongelmana" on kuitenkin se, että jotkin kirjat vanhenevat nopeasti, eli niille on suurta kysyntää julkaisun aikaan, mikä laskee nopeasti. Tällaisten kirjojen suhteen kirjastot eivät ole kovin hyödyllisiä.

Tuommoiset hetken komeetat ovat ihan turhia kirjoja.

Kirjoitettu ja painettu huumassa ja boomissa rahankiilto silmissä.

Ja hölmöt ostaa. Joululahjaksi, jos ei itselle.

Ainakin teoriassa vaikuttaa siltä, että jokin tieto voi olla hyödyllistä, mutta tilannekohtaista ja vanhenevaa. Esimerkiksi jos mietit, että haluatko laittaa avaruusrakettisi laukaisukuntoon ensi viikkoa varten, voi tulevan viikon säätiedotus olla sinulle hyvinkin arvokas juuri sillä hetkellä. Maksaisit siitä reilusti, ja niin myös kaikki muut, jotka miettivät, miten tulevan viikon säätila vaikuttaa heidän suunnitelmiinsa. Jahka viikko on kuitenkin kulunut, ei sen menneen viikon säätiedotuksesta ole juuri hyötyä muille kuin säätiedotusten historiallisista tilastoista kiinnostuneille. Säätiedotuksia ei ehkä yleensä julkaista kirjamuodossa, mutta periaatteessa kaikki nopeasti ja rankasti vanhenevat kirjat tai muut mediat eivät ole turhia.

Tekstistä jää hieman epäselväksi, mitä juurisyy-termillä tarkoitetaan. Tarkoitetaanko sillä, että väestönkasvu on yksi ilmastokriisin tekijöistä, vai viitaako puhe juurisyystä pelkän syyn sijaan siihen, että väestönkasvun pitäisi olla jotenkin erityinen tekijä?

Joka tapauksessa johtopäätös väestökysymysten oleellisuudesta ilmastokriisin hallitsemisessa on väärä. Kasvihuonekaasupäästöjen määrä henkilöä kohden vaihtelee suuresti sekä historiallisesti että nykypäiväkin. Kysymys ei ole ihmisten määrästä sinänsä, vaan fossiilisten polttoaineiden käytön määrästä, joka ei ensisijaisesti määräydy väestömäärän perusteella.

Viljelymaiden viemä tila tai esimerkiksi kaivostoiminnan aiheuttamat vahingot onvat ilmastonmuutoksesta erillisiä ympäristöllisiä ongelmia, eikä niitä varmaankaan tulisi sekottaa noin kevyesti kuin jutussa on tehty.

Eivät ole ongelmajätettä, sillä kuten jutussa sanotaan, ne voidaan kierrättää.

On totta, että kirjastopalveluiden parantaminen tai laajempi käyttö voisi ehkä vähentää uusien kopioiden painamisen määrää. "Ongelmana" on kuitenkin se, että jotkin kirjat vanhenevat nopeasti, eli niille on suurta kysyntää julkaisun aikaan, mikä laskee nopeasti. Tällaisten kirjojen suhteen kirjastot eivät ole kovin hyödyllisiä.

Täysin mustavalkoinen värisokeus on harvinaista. Yleinen värisokeuden muoto on punavihersokeus, jossa henkilöllä on vaikeuksia erottaa punaista ja vihreää väriä toisistaan. Eli värisokeus ei ole hirveän tarkka termi, koska värisokeuden tyyppejä on monia erilaisia.