SK

Perinteinen näkemys julkisen sektorin merkityksestä taloudelle on varmaankin se, että valtiollisilla (ja kunnallisilla) palveluilla mahdollistetaan yksityisen sektorin tuottava toiminta. Eli että poliiseja, puolustusvoimia, oikeuslaitosta, liikenteeseen liittyvää infrastruktuuria yms. tarvitaan yksityisyrittäjyyden mahdollistamiseksi. Koululaitoksen ajatellaan tuottavan kustannustehokkaasti parempia työntekijöitä, ja terveydenhuoltopalveluiden parantavan tuottavuutta ihmisten paremman terveyden kautta. Eli yksityisen sektorin tuotto perustuu osittain julkisen puolen investointeihin, kuten koulutukseen. 

On tietty sellaisiakin talousnäkemyksiä, että mitään tai vain hyvin harvoja palveluita pitäisi tarjota julkisin varoin, mutta on hieman epäselvää, miten esimerkiksi palokunta tai katujen valaistus voitaisiin järkevästi yksityistää.

Itse olen 100% ateisti, mutta jostain syystä minulla on sellainen kutina, että uskonnon opetusta tulisi järjestää, ja todennäköisesti kohdentaa siten, että esimerkiksi kristinuskoa tunnustavat kävisivät sitä tarkemmin käsittelevillä tunneilla. Vaikka en vastusta ajatusta myöskään yleisestä katsomustiedosta tai vastaavasta. En suoraan sanoen osaa perustella ennakkoluuloa itseäni tyydyttävällä tavalla, mutta uskonnon sisällön opettamisessa olisi esimerkiksi se mielestäni hyvä puoli, että se selventäisi sitä, mihin uskomusten ja moraalisten oppien kokoelmaan uskonnon nimellä viitataan. Eli siis esimerkiksi on melko epäselvää, mihin uskomuksiin ja opinkappaleisiin vaikka termillä buddhalaisuus viitataan, mikä tekee yhteiskunnallisen keskustelun buddhalaisuudesta vaikeaksi.

Itse juttelin vähän aikaa sitten tällä hetkellä filosofiaa ja ET:tä opettavan henkilön kanssa, joka oli opiskelemassa myös islamin opettajaksi. Hän kuitenkin sanoi, että häntä oli alkanut arveluttaa ajatus islamin opinkappaleiden opettamisesta, koska ne tuntuivat hänestä niin radikaalisti liberaalien "länsimaisten" arvojen vastaiselta, ja hänen opintonsa taisivat olla tästä syystä ainakin toistaiseksi paussilla.

Miten voisin korjata kyykänneen kompuutterini :(. Vaikuttaa siltä, että joko prosessori tai emolevy on prakannut, mutta ehkä jotain muitakin mahdollisuuksia on, mitä en ole vielä älynnyt testata.

En näe syytä uskoa, että ihmiset varsinaisesti olisivat ulkonäkökeskeisempiä kuin ennen, vaikka valokuvat ja videot ovatkin uusi tapa tuoda ulkonäköään esille.

Vanhoissakin kertomuksissa nuorekkuus ja kauneus herättävät suuria tunteita, ja ehkä nykyajalle on edullista se, että kauneutta ei ehkä niin herkästi yhdistetä esimerkiksi ylimaallisiin tai moraalisiin seikkoihin. Rumia ei pidetä syntisinä, eikä kauniita lähempänä jumalia yms. Veikkaisin, että naisten koulutuksen ja työllisyyden kasvun myötä ulkonäön suhteellinen merkitys toista arvioidessa on jopa saattanut vähentyä, ainakin naisia kohtaan. Ruma ja syntyperältäänkin mitätön nainen voi ehkä helpommin saavuttaa korkeamman sosiaalisen aseman tuolla tavoin. Nykyään ollaan myös melko herkkiä sen suhteen, että ulkonäön pohjalta ei pitäisi syrjiä tai kiusata, mikä ehkä ainakin osittain liittynee siihen, että ihmisillä on muutakin tarjottavaa yhteiskunnalle kuin ulkonäkönsä.

Minun puolestani ihmiset saavat laittautua, tai käyttää plastiikkakirurgiaa, jos haluavat. On kiva, että jos joku ei pidä jostain ulkonäkönsä piirteestä, voi hän sitä muuttaa. Jos et ennen ollut sinut ulkonäkösi kanssa, et varmaankaan voinut oikein muuta kuin kirota jumalia tai syntyperääsi. Nykyään voit enemmän itse vaikuttaa asiaan, jos se on sinulle merkityksellistä.

Internet ja some ovat varmasti muuttaneet sitä tapaa, miten kauneus vaikuttaa esim. elintasoosi tai sosiaaliseen asemaasi, mutta kyllä kauniit ihmiset ovat varmaan aina tupanneet päätyä rumempia todennäköisemmin pääkaupunkeihin, palatseihin tai haaremeihin.

No saahan sitä joku Amerikassa sitäkin mieltä olla, että Suomea tai Ruotsia ei tulisi päästää Natoon, mutta tietääkseni nykyinen USA:n valtiojohto suhtautuu Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen myönteisesti.

Kirjoituksessa esiintyy vahvasti kysymys siitä, miksi ylipäätänsä pitäisi sitoutua mihinkään, ja että eikö aina kannattaisi pitää kaikki mahdollisuidet avoinna. Sitoutumisella voi kuitenkin olla tärkeä rooli sosiaalisen yhteistyön mahdollistamisessa. On varmaan melko selkeää, että vaikka synttärikutsujen järjestäminen onnistuu paremmin, jos minä sanon järjestäväni ne huomenna kuudelta, eikä että järjestän ne joskus, mutta että en halua sitoutua mihinkään ajankohtaan.