SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
En usko, että on olemassa mitään sääntöä, jonka mukaan et saisi ottaa uudestaan yhteyttä. Kaikki miehet eivät myöskään ole ihan niin aloitekykyisiä, kuin ehkä haluisivat olla, ja mies saattaa hyvinkin arvostaa aloitteellisuuttasi. Jos kysyt suoraan, haluaako hän tavata, niin pääset ainakin eroon itseäsi jäytävästä epävarmuudesta*.
* = tilalle voi tosin tulla jäytävä katumus ja mahdollisen virheen märehtiminen.
Ps. Minun puolestani emojeita saa käyttää, jos haluaa, eli eivät ole noloja yms.
Vierailija kirjoitti:
En halua nähdä kenenkään elimiä.
Yksi valopää oli kuvannut oman pötkylänsä (tai feikkipötkylän) farkunlahkeessa. Biossa teksti: haittaakse, jos on paksu muna?
Haittaakse, että laitoin sut heti vasemmalle? :D
Jostain syystä minulle tuli feikkipötkylästä lahkeessa mieleen jokin valikoiva treffisovellus, johon pääsisivät vain todistettavasti pohjakosketuksen tehneet rapajuopot ja nistit.
Oletko sitä mieltä, että kyse on nimenomaan suomalaisesta ilmiöstä? Vaikka suomalainen kulttuuri voi ehkä jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä asioita hävetään, niin itse kyllä uskoisin häpeilyn olevan ihan yleisinhimillinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.
Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.
Ei aivan.
Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa.
Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.
Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla.
Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.
Uskontoon liittyviä aiheita käsitellään jo nykyiselläänkin filosofisella tavalla filosofiankursseilla, samoin uskonnollisten käsitysten perustelemiseksi muotoiltuja argumentteja niin keskiajalta kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin.
Voi olla. Mutta voisi hyvin ajatella, että filosogisten aiheiden liittäminen johonkin, jonka oppilaat tuntevat merkitykselliseksi ja heitä koskevaksi, lisäisi opetuksen mielekkyyden tuntua heidän kannaltaan. Se voisi myös auttaa hahmottamaan käsiteltyjen aiheiden merkityksellisyyttä.
Esimerkiksi matematiikassa ja etenkään fysiikassa ei varmaankaan parhaimmillaan keskitytä pelkkiin abstrakteihin ja hyvin yleistettyihin kysymyksiin, vaan tehtävissä pyritään usein luomaan jokin käytännön tilanne tai ongelma, jonka matematiikan tai fysiikan työkaluilla voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi:
a) Leena laittaa säästöpossuunsa 10 euroa joka viikko. Kuinka paljon rahaa Leenalla on säästössä kahden ja puolen kuukauden jälkeen?
b) Laske 10×10.
Kumman tehtävän uskoisit olevan kiinnostavampi? Ylempi tehtävä on selkeämmin merkityksellinen, koska se liittyy oppilaiden oletettavasti merkityksellisinä pitämiin asioihin. Samassa mielessä olisi varmaankin toivottavaa, että filosofiset kysymykset voitaisiin liittää johonkin oppilaille merkityksellisiin asioihin, eikä että niistä puhuttaisiin vain yleisellä ja abstraktilla tasolla.
Nuorille uskonnot ja uskonnolliset kysymykset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä. Tilastollisesti katsoen nuoria ei uskonto kiinnosta. Tämän voi todeta vaikka siitä, että uskonnon kirjoittajien määrä ylioppilaskirjoituksissa on laskenut tasaisesti ja on tänään varsin pieni. Sitä vastoin tieteestä ja taiteesta ja etiikasta löytää paremmin nuoria puhuttelevia esimerkkejä filosofian opettamiseen.
Omaa säästöpossuesimerkkiäsi tuskin itsekään pidät uskonnollisesti tai filosofisesti merkityksellisenä.
Jos uskonto ei kiinnosta, niin silloin tosiaan ei varmaankaan kannata yrittää opettaa filosofiaa sen tiimoilta. Se, että onko uskontoteemaisella opetuksella kysyntää, ja se, että pitäisikö uskontoteemaista opetusta antaa sitä haluaville, ovat eri aiheita. Itse olen siis enimmäkseen vastannut jälkimmäiseen, sillä oletuksella, että jotkut ylipäätänsä haluavat uskontoteemaista opetusta.
Vaikka uskonnon kirjoittajien määrän lasku voisi kieliä uskonnon kiinnostavuuden laskusta, jos oletetaan, että esimerkiksi ylioppilaskokeiden rooli ei ole muuttunut, niin en näe, miten uskonnon kirjoittaneiden määrästä voisi laskea sen, kuinka monet kokevat uskontonsa merkitykselliseksi asiaksi.
Ja esimerkkini ei ollut tarkoituskaan olla mitenkään uskontoon tai filosofiaan liittyvä, vaan sen oli määrä havoinnollistaa sitä, että koemme todennäköisesti sellaiset kysymykset kiinnostavammiksi, joihin meillä on jonkinlaista tarttumapintaa, ja jotka ovat selkeästi elämämme kannalta merkityksellisiä. Liian yleistettyjen ja abstraktien asioiden mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä voi olla vaikea arvioida. Useammat varmaankin ymmärtävät, miksi haluttaisiin laskea paljonko rahaa jää säästöön, mutta ei ole selvää, mitä merkitystä jälkimmäisellä tehtävällä on.
Jätä lapset mummolaan ja tule viettämään hemmotteluviikonloppu "naimaikäisten Naantalissa" Kylpyläkeskus Kypsässä Hedelmässä!