SK

Mihin perustuu oletuksesi, että Kiina ylipäätänsä joskus alkaisi maksamaan korvauksia koronasta?

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan noita naisen vaginaan laitettavia antureita jostakin saatavilla? Laittaisin joksikin aikaa puolisolleni sellaisen aivan vain tutkimusmielessä.

Nuohan voisivat auttaa myös vastaamaan siihen ikuisuuskysymykseen, että onko ihastus yhtään kiinnostunut takaisin. Tietty jos ovat kauhean kalliita, niin ei ehkä voi niitä joka työkaverille jaella.

Jos mietit sitä, että miksi muistojen tai havaintojen perusteella voitaisiin ajatella olevan joku todellisuus, niin ehkä siksi, että tapahtumat eivät vaikuta täysin mielivaltaisilta, vaan ne tuntuvat mukailevan jotakin. Vaikka ihmisiä on moneen junaan, ja ideologioita ja maailmankatsomuksia vaikka kuinka, niin vaikuttaisi siltä, että kesäisin yleensä pukeudutaan kevyemmin, ja talvisin raskaammin. Jos pukeutuminen olisi täysin mielivaltaista, niin siinä ei ehkä pitäisi esiintyä tällaisia säännönmukaisuuksia, syklejä tai trendejä. Koska pukeutuminen vaihtelee kausittain, voidaan ehkä olettaa, että taustalla on jotain "todellisia" muuttujia, jotka ohjaavat ja rajoittavat ihmisten käyttäytymistä. On ehkä mielekkäämpää ajatella, että joku tosiasia rajoittaa mahdollisuuksia valita portaiden sijaan rappukäytävässä ylös levitoiminen tai teleporttaaminen, kuin ajatella, että sattumalta kukaan ei tunnu valitsevan levitoimista kävelyn sijaan.

Se, että nykyhetki ja tulevaisuus ovat jotenkin yhteydessä menneisyyteen, on varmaankin yksi elämän perusedellytyksistä. Jos mennyt ei kertoisi mitään tulevasta, niin mitään ei voisi oppia, mihinkään ei voisi sopeutua, eikä tarkoitushakuinen toiminta, tai oikeastaan mikään koordinoitu toiminta, olisi mahdollista.

Sitä, että mitä hyötyä nimenomaan tietoisista muistoista tai tietoisuudesta ylipäätänsä on, en osaa sanoa.

Yleensä ottaen on varmaankin helpompi puhua siitä, mitä ihmiset haluavat, kuin siitä, että miksi ihmiset haluavat sitä mitä he sattuvat haluamaan. Tiedän, että haluan Terraforming Marsin uudet neopreenipelilaudat, mutta en mitenkään tyhjentävästi osaa vastata siihen, miksi haluan ne. Miksi pidän enemmän suklaalevystä, jossa on Lontoon rakeita, kuin suklaalevystä, jossa on vihreitä kuulia? Tiedän kuitenkin, että tykkään ensimmäisestä enemmän, ja voin selkeästi ilmaista sen, ja toimia sen mukaisesti. Yleensä myös varmaankin sanottaisiin, että jos valitsen raesuklaalevyn, niin teen valinnan omalta pohjaltani, vaikka on kai periaatteessa mahdollista, että yhteiskunta on jotenkin manipuloinut minut vihaamaan vihreitä kuulia. 

Ylipäätänsä markkinatalous ja kapitalismi tosiaan vastaavat siihen, mitä ihmiset tosiasiassa haluavat, kun taas ehkä esimerkiksi suunnitelmataloudessa voitaisiin yrittää vastata siihen, mitä ihmisten päättäjän mielestä pitäisi haluta. On tietty joskus varmaan ihan hyvä miettiä, mitä ihmisten pitäisi haluta, mutta tuo aihe menee varmaan helposti niin diipiksi ja filosofiseksi, että siitä lienee hankala saada mitään konkreettisia tosielämän päätöksiä ohjaavia neuvoja.

En juurikaan kuluta otsikossa nimenomaan mainittuja asioita, vaan olen enemmänkin peli-ihmis, mutta maailman samaistuttavuuden ja ymmärrettävyyden vuoksi on joitain poikkeuksia tosimaailman realiteeteistä ehkä pyrkiä välttämään.

On ehkä helppo kuvitella maailma, joka olisi muuten kuin todellinen maailma, mutta missä olisi muutama lohikäärme ja ehkä joku ominaisuuksiltaan epänormaali miekka tai kypärä. Ehkä joku fyysikko tai kemisti voi jäädä kummastelemaan sitä, että miten jonkun kerrostalon kokoisen loharin jalat kestävät sen tömpsähtämisen kalliolle, mutta yleensä ihmiset varmaankin pystyvät samaistumaan kohtauksiin, joissa lentolisko esiintyy.

Paljon vaikeampi voi olla samaistua sellaiseen maailmaan, jossa ihmisten psykologia on jostain syystä täysin erilainen kuin tosimaailman ihmisten psykologia, tai esimerkiksi juuri matkustamiseen ja ajan kulumiseen liittyvät säännöllisyydet (tai säännöttömyydet) ovat kummallisia. Tunne-elämältään epäselvistä syistä odotetusta poikkeavia hahmoja on vaikea ymmärtää. Lentävien luutien olemassaolon kuvitteleminen lienee helppoa, mutta on hankala hahmottaa maailmaa, jossa vaikka näennäisesti 80 km/h lentävällä luudalla kestää noin 160 km matkan taittamiseen vain puoli tuntia.

Yleensä kirjoitusteknisestä näkökulmasta voidaan pitää myös jonkinlaisen taidon osoituksena sitä, että onnistuu tuomaan tarinaansa scifi- tai fantasiaelementtejä, mutta pitää niiden vaikutukset hallittuina ja minimalistisina. Eli esimerkiksi sellaista henkilöä voitaisiin ehkä arvostaa kirjoittajana, joka onnistuu luomaan maailman, jossa on lentäviä luutia, mutta joka ei muuten poikkea tosimaailmasta muuten kuin sellaisilla tavoilla, joita lentävät luudat vähimmissään vaativat. Esimerkiksi lentävien luutien olemassaolo ei ehkä vaadi sitä, että ihmisten ei täytyisi syödä tai juoda, tai että he eivät saisi kuulovauroita aseiden tai räjähteiden voimakkaista äänistä.