SK

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Homoseksuaalisten suhteiden (piilo)syntisyyteen liittyen, jotkut ovat ehkä eri mieltä sen näkemyksen kanssa, että hyvä jumala saisi vapaasti päättää, mikä on moraalitonta.

Eli hyvä jumala ei saisi vaikka yhtenä päivänä ilmoittaa, että vastaantulijoiden hakkaaminen ja heidän merkkivaatteidensa ryöstäminen onkin hyvä asia, ja oikeastaan vaadittua taivaaseen pääsemiseksi. Vastakkaisen näkemyksen perusteella jumala siis saisi esimerkiksi vapaasti määrätä, että päivässä pitää vaikka rukoilla juuri tasan 5 kertaa, ja sitten asia olisi niin, että 5 päivittäisen rukouksen suorittaminen olisi moraalisesti vaadittua.

Hyvän jumalan antamien moraaliohjeiden pitäisi tämän näkemyksen mukaan olla yhteensopivia inhimillisen järkeilyn kanssa, mutta toisin kuin esimerkiksi tappamista tai väärän todistuksen antamista, ei homoseksuaalisuus ole ehkä niin intuitiivisesti tuomittavaa. Moraalisen järkeilyn vastaiset vaatimukset ehkä kyseenalaistavat jumalan hyvyyden, ja ylipäätänsä ehkä liikkeen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden.

Ihmisen ymmärrys on vajavainen ja synnin turmelema. Sitä paitsi onko tappaminenkaan kaikkien mielestä aina väärin? Moni on varmasti sitä mieltä, että esim. Hitlerin tappaminen oli suorastaan hyvä teko.

Ei tappaminen olekaan moraalisen järkeilyn tai intuition perusteella välttämättä aina väärin, mutta kehotus olla tappamatta tuntuu sopivan ihmisille paremmin ja tuntuvan vähemmän oudolta, kun kehoitus olla harrastamatta homoseksuaalisia suhteita. Ihmiset varmaankin pitävät tappamista melko yksimielisesti ainakin lähtökohtaisesti vääränä, kun taas homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan varmaankin melko usein moraalisesti neutraalina asiana.

Ja tosiaan joissain uskonnoissa ollaan kai usein sitä mieltä, että ihmisjärjellä ei pystytä hahmottamaan asioiden eettisyyttä, vaan on vain kuunneltava, mitä jumala mistäkin asiasta sanoo. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ihan universaali näkemys, ja jotkut ehkä olettaisivat, että hyvän jumalan kehoitusten tulisi sopia ihmisjärkeen ja -moraalitajuun.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi. Ihmisen moraalitaju ei ole muuttumaton, vaan siihen mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä vaikuttaa moni asia.

Ei niin, mikä vaikuttanee siihen, kuinka uskonnotkin saattavat muuttua ajan kanssa, niiden sopeutuessa ja vaikuttaessa moraaliseen ympäristöönsä. Olisi ehkä mahdollista kuvitella tulevaisuus, jossa jonkun uuden eettisen teorian myötä homokielteisyyttä ei pidettäisi laajalti ongelmallisena, mutta jossa kysyntää varkausmyönteisille messuille olisi, ja varkauden kieltämistä koskevien säännösten tulkinnasta olisi erimielisyyksiä.

Onneksi olen itse jättänyt luterilaisuuden taakseni jo vuosia sitten. Ortodoksisessa kirkossa on paljon turvallisempi olla, eikä sen oppia niin vaan muutetakaan vaikka papit ja rivijäsenet olisi kuinka naispappeuden tai homoliittojen kannalla.

Mielenkiinnosta tiedustelisin, että miten suhtautuisit siihen, jos jumala huomenna ilmoittaisi, että ajat ovat muuttuneet, ja että tästä lähtien ihmisten täytyy vaikka luovuttaa kaikki omaisuutensa kirkolle, ja että papeilla on oikeus vaatia ihan mitä tahansa palvelusta seurakuntiensa jäseniltä, eikä jäsenillä ole oikeutta kieltäytyä? Tai että väkivaltaisuus, valehteleminen ja ryöstely ei olisi enää paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa?

Jos ihmisten moraalinen järkeily ei rajoita sitä, mitä jumala voi uskovaisilta odottaa, niin eikö jumala voi oikeutetusti vaatia ihmisiä tekemään mitä vain, ja ihan milloin vain?

Tuollainen sotii niin pahasti traditiota vastaan, etten osaa kuvitella, mikä saisi minut uskomaan sen todeksi.

Oletettavasti uskot jumalan pystyvän viestimään ihmisille luotettavasti jollakin keinolla, jos kerran uskot kristinuskon materiaalien kuvastavan jumalan tahtoa luotettavasti.

Niin uskon, mutta entä sitten? En osaa kuvitella tilannetta, jossa uskoisin Jumalan ilmoittavan yhtäkkiä jotain joka poikkeaa noin paljon aiemmasta ilmoituksesta ja kirkon opetuksesta.

Eli ilmeisesti suhtautuisit jumalan uuteen kommunikaation hyvin epäilevästi, vaikka toisaalta uskot jumalan pystyvän kommunikoimaan luotettavasti ihmiskunnan kanssa? Jos vaikka Raamatussa jumala kehottaisi haureuteen siveellisyyden sijaan, tai sanoisi juopottelun olevan hyvä vaihtoehto pidättyväiselle elämälle, olisitko skeptisempi kristinuskon suhteen, koska se ei ehkä vastaisi niin hyvin ennakkokäsityksiäsi siitä, mitä jonkin luojajumalan tulisi käskeä ihmiskuntaa tekemään?

Kysymyksiisi on täysin mahdoton vastata noin puutteellisin tiedoin siitä, millaisista muutoksista tarkalleen ottaen olisi kyse. Tunnut myös antavan Raamatulle sellaisen aseman, jota sillä ei ortodoksisessa uskossa ole.

En näe, mitä merkitystä muutoksien tarkalla muodolla olisi. Tai sillä, että mikä ortodoksisen kirkon suhde Raamattuun tarkalleen on, kunhan oletetaan, että se mitä Raamattu sanoo jostakin asiasta määrittää sitä, miten ortodoksiuskovaiset asiaan suhtautuvat.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Homoseksuaalisten suhteiden (piilo)syntisyyteen liittyen, jotkut ovat ehkä eri mieltä sen näkemyksen kanssa, että hyvä jumala saisi vapaasti päättää, mikä on moraalitonta.

Eli hyvä jumala ei saisi vaikka yhtenä päivänä ilmoittaa, että vastaantulijoiden hakkaaminen ja heidän merkkivaatteidensa ryöstäminen onkin hyvä asia, ja oikeastaan vaadittua taivaaseen pääsemiseksi. Vastakkaisen näkemyksen perusteella jumala siis saisi esimerkiksi vapaasti määrätä, että päivässä pitää vaikka rukoilla juuri tasan 5 kertaa, ja sitten asia olisi niin, että 5 päivittäisen rukouksen suorittaminen olisi moraalisesti vaadittua.

Hyvän jumalan antamien moraaliohjeiden pitäisi tämän näkemyksen mukaan olla yhteensopivia inhimillisen järkeilyn kanssa, mutta toisin kuin esimerkiksi tappamista tai väärän todistuksen antamista, ei homoseksuaalisuus ole ehkä niin intuitiivisesti tuomittavaa. Moraalisen järkeilyn vastaiset vaatimukset ehkä kyseenalaistavat jumalan hyvyyden, ja ylipäätänsä ehkä liikkeen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden.

Ihmisen ymmärrys on vajavainen ja synnin turmelema. Sitä paitsi onko tappaminenkaan kaikkien mielestä aina väärin? Moni on varmasti sitä mieltä, että esim. Hitlerin tappaminen oli suorastaan hyvä teko.

Ei tappaminen olekaan moraalisen järkeilyn tai intuition perusteella välttämättä aina väärin, mutta kehotus olla tappamatta tuntuu sopivan ihmisille paremmin ja tuntuvan vähemmän oudolta, kun kehoitus olla harrastamatta homoseksuaalisia suhteita. Ihmiset varmaankin pitävät tappamista melko yksimielisesti ainakin lähtökohtaisesti vääränä, kun taas homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan varmaankin melko usein moraalisesti neutraalina asiana.

Ja tosiaan joissain uskonnoissa ollaan kai usein sitä mieltä, että ihmisjärjellä ei pystytä hahmottamaan asioiden eettisyyttä, vaan on vain kuunneltava, mitä jumala mistäkin asiasta sanoo. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ihan universaali näkemys, ja jotkut ehkä olettaisivat, että hyvän jumalan kehoitusten tulisi sopia ihmisjärkeen ja -moraalitajuun.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi. Ihmisen moraalitaju ei ole muuttumaton, vaan siihen mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä vaikuttaa moni asia.

Ei niin, mikä vaikuttanee siihen, kuinka uskonnotkin saattavat muuttua ajan kanssa, niiden sopeutuessa ja vaikuttaessa moraaliseen ympäristöönsä. Olisi ehkä mahdollista kuvitella tulevaisuus, jossa jonkun uuden eettisen teorian myötä homokielteisyyttä ei pidettäisi laajalti ongelmallisena, mutta jossa kysyntää varkausmyönteisille messuille olisi, ja varkauden kieltämistä koskevien säännösten tulkinnasta olisi erimielisyyksiä.

Onneksi olen itse jättänyt luterilaisuuden taakseni jo vuosia sitten. Ortodoksisessa kirkossa on paljon turvallisempi olla, eikä sen oppia niin vaan muutetakaan vaikka papit ja rivijäsenet olisi kuinka naispappeuden tai homoliittojen kannalla.

Mielenkiinnosta tiedustelisin, että miten suhtautuisit siihen, jos jumala huomenna ilmoittaisi, että ajat ovat muuttuneet, ja että tästä lähtien ihmisten täytyy vaikka luovuttaa kaikki omaisuutensa kirkolle, ja että papeilla on oikeus vaatia ihan mitä tahansa palvelusta seurakuntiensa jäseniltä, eikä jäsenillä ole oikeutta kieltäytyä? Tai että väkivaltaisuus, valehteleminen ja ryöstely ei olisi enää paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa?

Jos ihmisten moraalinen järkeily ei rajoita sitä, mitä jumala voi uskovaisilta odottaa, niin eikö jumala voi oikeutetusti vaatia ihmisiä tekemään mitä vain, ja ihan milloin vain?

Tuollainen sotii niin pahasti traditiota vastaan, etten osaa kuvitella, mikä saisi minut uskomaan sen todeksi.

Oletettavasti uskot jumalan pystyvän viestimään ihmisille luotettavasti jollakin keinolla, jos kerran uskot kristinuskon materiaalien kuvastavan jumalan tahtoa luotettavasti.

Niin uskon, mutta entä sitten? En osaa kuvitella tilannetta, jossa uskoisin Jumalan ilmoittavan yhtäkkiä jotain joka poikkeaa noin paljon aiemmasta ilmoituksesta ja kirkon opetuksesta.

Eli ilmeisesti suhtautuisit jumalan uuteen kommunikaation hyvin epäilevästi, vaikka toisaalta uskot jumalan pystyvän kommunikoimaan luotettavasti ihmiskunnan kanssa? Jos vaikka Raamatussa jumala kehottaisi haureuteen siveellisyyden sijaan, tai sanoisi juopottelun olevan hyvä vaihtoehto pidättyväiselle elämälle, olisitko skeptisempi kristinuskon suhteen, koska se ei ehkä vastaisi niin hyvin ennakkokäsityksiäsi siitä, mitä jonkin luojajumalan tulisi käskeä ihmiskuntaa tekemään?

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Homoseksuaalisten suhteiden (piilo)syntisyyteen liittyen, jotkut ovat ehkä eri mieltä sen näkemyksen kanssa, että hyvä jumala saisi vapaasti päättää, mikä on moraalitonta.

Eli hyvä jumala ei saisi vaikka yhtenä päivänä ilmoittaa, että vastaantulijoiden hakkaaminen ja heidän merkkivaatteidensa ryöstäminen onkin hyvä asia, ja oikeastaan vaadittua taivaaseen pääsemiseksi. Vastakkaisen näkemyksen perusteella jumala siis saisi esimerkiksi vapaasti määrätä, että päivässä pitää vaikka rukoilla juuri tasan 5 kertaa, ja sitten asia olisi niin, että 5 päivittäisen rukouksen suorittaminen olisi moraalisesti vaadittua.

Hyvän jumalan antamien moraaliohjeiden pitäisi tämän näkemyksen mukaan olla yhteensopivia inhimillisen järkeilyn kanssa, mutta toisin kuin esimerkiksi tappamista tai väärän todistuksen antamista, ei homoseksuaalisuus ole ehkä niin intuitiivisesti tuomittavaa. Moraalisen järkeilyn vastaiset vaatimukset ehkä kyseenalaistavat jumalan hyvyyden, ja ylipäätänsä ehkä liikkeen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden.

Ihmisen ymmärrys on vajavainen ja synnin turmelema. Sitä paitsi onko tappaminenkaan kaikkien mielestä aina väärin? Moni on varmasti sitä mieltä, että esim. Hitlerin tappaminen oli suorastaan hyvä teko.

Ei tappaminen olekaan moraalisen järkeilyn tai intuition perusteella välttämättä aina väärin, mutta kehotus olla tappamatta tuntuu sopivan ihmisille paremmin ja tuntuvan vähemmän oudolta, kun kehoitus olla harrastamatta homoseksuaalisia suhteita. Ihmiset varmaankin pitävät tappamista melko yksimielisesti ainakin lähtökohtaisesti vääränä, kun taas homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan varmaankin melko usein moraalisesti neutraalina asiana.

Ja tosiaan joissain uskonnoissa ollaan kai usein sitä mieltä, että ihmisjärjellä ei pystytä hahmottamaan asioiden eettisyyttä, vaan on vain kuunneltava, mitä jumala mistäkin asiasta sanoo. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ihan universaali näkemys, ja jotkut ehkä olettaisivat, että hyvän jumalan kehoitusten tulisi sopia ihmisjärkeen ja -moraalitajuun.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi. Ihmisen moraalitaju ei ole muuttumaton, vaan siihen mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä vaikuttaa moni asia.

Ei niin, mikä vaikuttanee siihen, kuinka uskonnotkin saattavat muuttua ajan kanssa, niiden sopeutuessa ja vaikuttaessa moraaliseen ympäristöönsä. Olisi ehkä mahdollista kuvitella tulevaisuus, jossa jonkun uuden eettisen teorian myötä homokielteisyyttä ei pidettäisi laajalti ongelmallisena, mutta jossa kysyntää varkausmyönteisille messuille olisi, ja varkauden kieltämistä koskevien säännösten tulkinnasta olisi erimielisyyksiä.

Onneksi olen itse jättänyt luterilaisuuden taakseni jo vuosia sitten. Ortodoksisessa kirkossa on paljon turvallisempi olla, eikä sen oppia niin vaan muutetakaan vaikka papit ja rivijäsenet olisi kuinka naispappeuden tai homoliittojen kannalla.

Mielenkiinnosta tiedustelisin, että miten suhtautuisit siihen, jos jumala huomenna ilmoittaisi, että ajat ovat muuttuneet, ja että tästä lähtien ihmisten täytyy vaikka luovuttaa kaikki omaisuutensa kirkolle, ja että papeilla on oikeus vaatia ihan mitä tahansa palvelusta seurakuntiensa jäseniltä, eikä jäsenillä ole oikeutta kieltäytyä? Tai että väkivaltaisuus, valehteleminen ja ryöstely ei olisi enää paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa?

Jos ihmisten moraalinen järkeily ei rajoita sitä, mitä jumala voi uskovaisilta odottaa, niin eikö jumala voi oikeutetusti vaatia ihmisiä tekemään mitä vain, ja ihan milloin vain?

Tuollainen sotii niin pahasti traditiota vastaan, etten osaa kuvitella, mikä saisi minut uskomaan sen todeksi.

Oletettavasti uskot jumalan pystyvän viestimään ihmisille luotettavasti jollakin keinolla, jos kerran uskot kristinuskon materiaalien kuvastavan jumalan tahtoa luotettavasti.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Homoseksuaalisten suhteiden (piilo)syntisyyteen liittyen, jotkut ovat ehkä eri mieltä sen näkemyksen kanssa, että hyvä jumala saisi vapaasti päättää, mikä on moraalitonta.

Eli hyvä jumala ei saisi vaikka yhtenä päivänä ilmoittaa, että vastaantulijoiden hakkaaminen ja heidän merkkivaatteidensa ryöstäminen onkin hyvä asia, ja oikeastaan vaadittua taivaaseen pääsemiseksi. Vastakkaisen näkemyksen perusteella jumala siis saisi esimerkiksi vapaasti määrätä, että päivässä pitää vaikka rukoilla juuri tasan 5 kertaa, ja sitten asia olisi niin, että 5 päivittäisen rukouksen suorittaminen olisi moraalisesti vaadittua.

Hyvän jumalan antamien moraaliohjeiden pitäisi tämän näkemyksen mukaan olla yhteensopivia inhimillisen järkeilyn kanssa, mutta toisin kuin esimerkiksi tappamista tai väärän todistuksen antamista, ei homoseksuaalisuus ole ehkä niin intuitiivisesti tuomittavaa. Moraalisen järkeilyn vastaiset vaatimukset ehkä kyseenalaistavat jumalan hyvyyden, ja ylipäätänsä ehkä liikkeen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden.

Ihmisen ymmärrys on vajavainen ja synnin turmelema. Sitä paitsi onko tappaminenkaan kaikkien mielestä aina väärin? Moni on varmasti sitä mieltä, että esim. Hitlerin tappaminen oli suorastaan hyvä teko.

Ei tappaminen olekaan moraalisen järkeilyn tai intuition perusteella välttämättä aina väärin, mutta kehotus olla tappamatta tuntuu sopivan ihmisille paremmin ja tuntuvan vähemmän oudolta, kun kehoitus olla harrastamatta homoseksuaalisia suhteita. Ihmiset varmaankin pitävät tappamista melko yksimielisesti ainakin lähtökohtaisesti vääränä, kun taas homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan varmaankin melko usein moraalisesti neutraalina asiana.

Ja tosiaan joissain uskonnoissa ollaan kai usein sitä mieltä, että ihmisjärjellä ei pystytä hahmottamaan asioiden eettisyyttä, vaan on vain kuunneltava, mitä jumala mistäkin asiasta sanoo. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ihan universaali näkemys, ja jotkut ehkä olettaisivat, että hyvän jumalan kehoitusten tulisi sopia ihmisjärkeen ja -moraalitajuun.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi. Ihmisen moraalitaju ei ole muuttumaton, vaan siihen mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä vaikuttaa moni asia.

Ei niin, mikä vaikuttanee siihen, kuinka uskonnotkin saattavat muuttua ajan kanssa, niiden sopeutuessa ja vaikuttaessa moraaliseen ympäristöönsä. Olisi ehkä mahdollista kuvitella tulevaisuus, jossa jonkun uuden eettisen teorian myötä homokielteisyyttä ei pidettäisi laajalti ongelmallisena, mutta jossa kysyntää varkausmyönteisille messuille olisi, ja varkauden kieltämistä koskevien säännösten tulkinnasta olisi erimielisyyksiä.

Onneksi olen itse jättänyt luterilaisuuden taakseni jo vuosia sitten. Ortodoksisessa kirkossa on paljon turvallisempi olla, eikä sen oppia niin vaan muutetakaan vaikka papit ja rivijäsenet olisi kuinka naispappeuden tai homoliittojen kannalla.

Mielenkiinnosta tiedustelisin, että miten suhtautuisit siihen, jos jumala huomenna ilmoittaisi, että ajat ovat muuttuneet, ja että tästä lähtien ihmisten täytyy vaikka luovuttaa kaikki omaisuutensa kirkolle, ja että papeilla on oikeus vaatia ihan mitä tahansa palvelusta seurakuntiensa jäseniltä, eikä jäsenillä ole oikeutta kieltäytyä? Tai että väkivaltaisuus, valehteleminen ja ryöstely ei olisi enää paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa?

Jos ihmisten moraalinen järkeily ei rajoita sitä, mitä jumala voi uskovaisilta odottaa, niin eikö jumala voi oikeutetusti vaatia ihmisiä tekemään mitä vain, ja ihan milloin vain?

Jumala sanoo ettei hän koskaan muutu, ja sana pysyy aina voimassa.- eri keskustelija.

En mennyt yksityiskohtiin, koska en ajatellut, että ilmoituksen tarkka muoto olisi oleellinen, mutta tässä tapauksessa jumala voisi esimerkiksi sanoa, että uudet säännöt tulevat entisten päälle niitä tärkeämpinä, että vanhat säännöt olivat voimassa ennen päivämäärää 26.3.2023 tai että hän vain vitsaili tai puhui ohi suunsa sanoessaan sanan olevan aina voimassa, ja että oikeasti sana onkin voimassa vain toistaiseksi. Hänhän voisi lisätä, että ihmisten harhaanjohtaminen ei ole moraalisesti väärin tai tee hänestä pahaa jumalaa, vaan pikku kujeilu on moraalisesti hyvä asia.